Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Olin 90-luvun alussa muutaman vuoden tilanteessa, että töitä oli vain satunnaisesti, huonoimpana vuotena jäi suunnilleen sataan päivään. Isot yhtiöt olivat sanoeet joukoittain irti metsureitaan ja samalla väheni pomojenkin tarve.
Huomasin jostain ilmoituksen, että Siilinjärven metsäoppilaitos järjestää metsäkoneenkuljettajakurssin työttömäsi jääneille , työkokemusta omaaville metsureille ja työnjohtajille. Koska itselläni oli molempiin ammatteihin koulutus, ja molemmista töistä oli työkokemusta, päätin laittaa hakemuksen vetämään. Kolutus olisi kestänyt muistaakseni 10 kuukautta. Hakikijoita oli suuresta työttömien määrästä johtuen melkoisesti muistaakseni jotain 130, paikkoja oli 15. Alussa karsintaa oli ollut suoraan hakujen perusteella, haastatteluun kutsuttiin 30. Pääsin tuohon haastateltavien joukkoon. Haastattelutilanteessa pöydän takana istui kolme asiantuntijaa, jotka arvioivat, olisiko minusta mahdollista kouluttaa konepuolen ammattilaista. Paikalla oli työvoimatoimiston- ja metsäkoulun edustaja, kolmas oli vissiin joku ammatinvalintapsykologi. Siinä jaariteltiin niitä, näitä. Kehuivat, että kokemukseni oli riittävän monipuolista ja pohjakoulutusta enemmän, kuin tarpeeksi. Jossain vaiheessa koulun edustaja alkoi kysellä, oliko minulla minkälaista kokemusta koneiden käytöstä. Olinko ajellut traktoreilla, puimureilla, kaivinkoneilla, tai muilla vastaavilla vempaimilla. Vastasin rehellisesti, että ainoa neljällä pyörällä oleva laite, jolla olen ajanut on auto. Tähän tuo koulun mies tuumasi, että olisi kuitenkin hyvä, että olisi jonkinlainen pohjakokemus, tai ainakin käsitys koneiden toiminnasta. Aloin jo sisäisesti kiihtyä, mutta hillitsin itseni. Vastasin hänelle, että erotan kyllä hevosen metsätraktorista, ja että minulla oli sellainen käsitys, että kun pyritään metsäkonekouluun, siellä ensisijaisesti opetetaan käyttämään ja kuljettamaan metsäkoneita. Jatkoin vielä, että jos minulla olisi nuo vaadittavat perusedellytykset, olisin mennyt kyselemään tutuilta koneenkuljettajilta suoraan, että opettelen metsäkoneen käyttöä heidän ohjauksessaan. Siitäkin oli ollut joskus puhetta. Tässä vaiheessa alkoi koulun asiantuntija katsella pitkin nenänvartaan ja muutkin paikallaolijat vilkulivat vähän seiniin päin. Kertoivat kuitenkin ,että valintapäätökset tehdään sitten, kun kaikkien haastateltavien jutut on tutkittu. Arvasin kyllä, että oma valintani oli hylätty suoraan tuossa haastattelussa, enkä yllättynyt, että muutaman viikon kuluttua tuli kirje, jossa todettiin, että ”valitettavasti valinta ei ole sattunut kohdallesi”.
Ei ole näköjään vielä saatu selvyyttä, mikä on paras raivaussaha. Eikä varmasti asia tule valmistumaan koskaan. Itse olen sitä mieltä, että merkillä,värillä tai mallilla ei ole suurta merkitystä, kunhan se täyttää käyttäjänsä tarpeet. Toinen tykkää suuresta, toinen pienestä, joku haluaa rauhallisesti kiihtyvää, toinen että vauhti on heti huipussaan. Nänhän se on parisuhteessakin.
Olen työurani aikana raivannut kolmella sahamerkillä. Husqvarnalla, Jonseredilla ja Stihlillä. Malleja on ollut useita. Tehokkaimpia sahaamistani sahoista olivat Jonseredin 51RS ja 52RS, hyviä kiihtymään ja tehoa riittävästi. Kestävyys oli kehnonlaista, meni kytkintä , putkea ja kulmavaihdetta. Kulmavaihde oli tosin helppo korjata itse, laakereiden vaihto riitti. Lumiolosuhteissa ei toiminut, ksällä toiminnassa ei ongelmia.
Husgvarnoista sanoisin, että samansuuntaiset käsitykset, kuin Jonseredista, onhan sahakin periaatteessa sama.
Nyt olen sahannut jo varmaan 15 vuotta Stihleillä. 450, 480. ja 460 malleilla. Kun ostin ensimmäisen 450 Stihlin, tuntui alussa, että sillä ei saa mitään aikaan 52 Jonserediin verrattuna. Käytön myötä tekniikka kuitenkin hioutui sahalle sopivaksi ja samaan päivätuotoksiinhan sillä kuitenkin pääsi. 450 ja 480 malleissa en käytännössä huomannut mitään eroa, ulkoisestihan ne ovat täsmälleen samanlaisia, nelikasikymppisessä tehoa hieman enemmän, mutta ei merkitystä. Stihlit ovat olleet kestäviä ja keveitä, moottoria niistä ei saa loppumaan millään. Nyt on menossa 460 stihlin kolmas saha. Ensimmäisen, tuo kestovoideltu kulmavaide meni takuuaikana kaksi kertaa, muissa on kestänyt. Käyttövarmoja ovat olleet. Alkuperäiset valjaat tässä mallissa olivat paremmat. Olivat kevyet ja paino oli jakautunut mukavasti vyötärölle ja hartioille, eikä imeneet pahemmin vettä. Uuusimmat X-Treem valjaat ovat kyllä hyvät päällä, kun oppii käyttämään, ovat kuitenkin monimutkaiset säädöiltään. Kypärä päässä niitä ei saa puettua päälleen. Ovat painavammat, kuin edellinen versio. Huonoin puoli on , että ne imevät vettä. Jos päivällä kastuvat ja jättää ne yöksi metsään on seuraavana aamuna jäisissä painavissa valjaissa tekemistä , että saa ne pujoteltua päälleen.
Täytyy myöntää, että Sulli on oikeassa ja Metsänmies väärässä. Ylempien toimihenkilöiden palkoista näköjään sovitaan henkilökohtaisesti. Ihmettelen todellakin, että asia on noin. Toisaalta, on varmaan mielletty, että enempi koulusivistystä omaavat henkilöt, jotka toimivat ylemmissä tehtävissä työpaikoilla, osaavat asemansaja kolutuksensa vuoksi neuvotella paremmin omista palkkaehdoistaan, kuin varsinaisen työn suorittajajoukon suuret massat.
Jokatapauksessa myönnän ilman vastaväitteitä, että Sulli on oikeassa. Kaikissa työehtosopimuksissa ei ole yksilöity palkan määrää.
Kaiken järjen mukaan vahingon aiheuttaja on aina korvausvelvollinen, olipa vakuutusta, tai ei.
Joo, ei hevoselle tarvise liikennevakuutusta. Mutta hevosella työskennelleessä, itselle tai toiselle, kumipyörillä tai reellä, kuormaimella tai ilman kuormainta, kannattaa ottaa jokin vastuuvakuutus, joka korvaa itselle, tai toiselle aiheutetut ,mahdolliset vahingot.
Tuo Puukin kommentin alkuosa on täysin oikein, kaikilla täytyy olla vapaus , kuuluuko ammattiliittoon, vai eikö kuulu. Loppuosassa on ehkä väärinymmärrystä:” Eikös se ole vähän samantyylinen kiista nytkin , kun ta. haluaisi sopia erikseen eri alojen työsopimukset ?”
Vaikka olisikin yksi liitto(esim. Teollisuusliitto), eri aloille on aina sovittu omat työehtosopimukset. Metsäalalle oma, Metsäkonealalle oma, Metallialalle oma, jne. Tämä on tavoite myös nyt ja jatkossa.
Metsäteollisuus irtaantui vanhasta järjestelmästä ja ilmoitti, että se ei tee enää alakohtaisia sopimuksia, vaan sopimukset olisi tehtävä yrityskohtaisesti, ilman, että ammattiliitto olisi sopimuksissa työntekijöiden edustaja. Sopimukset olisi tehtävä yrityksen sisällä , käytännössä siten, että pöydän toisella puolella olisi firman johto lakimiehineen ja toisella puolella työpaikan luottamusmies ,tai suuremmassa yrityksessä luottamusmiehet. Työntekijät ovat kuitenkin valtuuttaneet ammattiliitot edustamaan itseään näissä neuvotteluissa.
Rane:”Olen käsittänyt että lakkovahdit ovat sitä varten että töitä ei tehdä lakon aikana?”
Käsitykseni mukaan ammattiliittoihin kuulumattomat yrityksen työntekijät ja työnjohto, joka ei kuulu lakkoilevaan liittoon, saa työskennellä. Uusia työntekijöitä, jotka korvaavat lakkoilevat työntekijät, ei saa palkata lakon aikana. Vaikka lakkovahdit ovatkin vahtimassa työpaikkojen porteilla, ei heillä ole oikeutta pysäyttää työhön menijöitä. Heidän oikeus on tavallaan mielenilmaisua ja kannustamista lakkoon liittymiseen.
Sulli:”Palkoista olen aina keskustellut suoraan työnantajan kanssa, ihan sama mitä työehtosopimuksessa lukee. Eikä siellä edes lue palkan tasosta mitään.”
Työehtosopimuksissa on aina mukana myös palkat, mutta Sulli ei sitä tiedä, koska ei ole oletettavasti koskaan tutustunut työehtosopimuksiin. Eikä Sulli ymmärrä myöskään sitä, että yleiset palkkatasot pitkältä ajanjaksolta perustuvat työehtosopimuksiin. Aina voi sopia palkoista suoraan työnantajan kanssa, työehtosopimuksissa sovitaan vain minimipalkoista ja muista työehdoista. Olen myös itse sopinut omat palkat ja palkankorotukset suoraan työnantajan kanssa, ne ovat reilusti suuremmat, kuin työehtosopimuksessa. Lähtökohta, mistä on alettu neuvottelemaan, löytyy kuitenkin työehtosopimuksesta.
Tolopainen:”UPM maksaa palkkoja paljon yli TES tason. Ei siinä ole sovittu mitään tuotantopalkkiosta, joka nostaa teollisuudessa vuosipalkkaa yleensä 10%. Se on täysin yhtiön ja työntekijöiden välillä paikallisesti sovittava palkanlisä.”
UPM:n olisi siis kannattavaa hyväksyä nuo ammattiliiton työehtosopimustavoitteet. Nehän jäävät huomattavasti alle sen, mitä UPM Tolopaisen tietojen mukaan jo maksaa.
rane:”Siklalla 36 töissä 11 lakossa.”
Metsänmies:”Näinhän se monesti on. Liitoissa olevat vaativat lakkoilemalla työehtoja. Kun saadaan jotakin tulosta aikaan, liittoihin kuulumattomat ovat vaatimassa samoja työehtoja, tekemättä mitään.
rane:””Olen ollut käsityksessä että harvoin?”
Voiko rane tarkentaa käsitystään? Tarkoittaako hän, että kun palkat liittojen neuvotteluiden ansiosta nousevat, liittoon kuulumattomat tyytyvät niihin palkkoihin, jotka olivat voimassa ennen palkankorotuksia? Se on väärä luulo, kyllä he vaativat samat edut, kuin liittoon kuuluvillakin on.