Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Per Ä on väärässä, Putinin palvojat ovat työnantajaleirissä, eivät lakkoilemassa. Putinin puolue on Kokoomuksen sisarpuolue.
Nostokoukulle: Aloitin tuolla ”tavallisella, metsurilla” siksi, että mies ei ole normaalielämässä mikään pyrkyri, eikä itsensä esiintuoja, vaan metsuri, joita Suomessa on ollut pilvin pimein. Siis muista poikkeamaton, jos tuota siistiä olemusta ei oteta huomioon.
Tosi tapahtuma , miten tuon metsänhoitaja käsitteen voi ymmärtää ja miten tuo nimike voi vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.
Työkaveri, tavallinen metsuri, joutui jonkin sisäelinvaivan vuoksi käymään muutaman kerran paikallisessa terveyskeskuksessa. Siellä asiaa ei aluksi otettu ollenkaan vakavasti, mutta useamman käynnin jälkeen mies kuitenkin ohjattiin jatkotutkimuksiin keskussairaalaan. Tämä kaveri on työssäänkin siististi pukeutunut, toisin kuin me muut resupekat. Niimpä hän myös sairaalaan lähtiessään pukeutui parhaimpiin siviilivaatteisiinsa ja oli kuin herrasmiehet konsanaan. Sairaalassahan on alussa sisäänottovaihe, jossa kysellään asiakkaan perustietoja, jossain vaiheessa myös ammattia. Kun kaverilta oli kysytty, mitä hän tekee työkseen, hän oli totuudenmukaisesti vastannut, että tekee metsänhoitotöitä. Niimpä vastaanottohaastattelua tekevä hoitaja oli kysynyt, että laitetaanko ammatiksi metsänhoitaja. Kaverille oli tullut vähän piru mieleen ja hän oli vastannut, että kyllä se hänelle käy. Miehestä tehtiin siis kertarysäyksellä metsänhoitaja.
Kun tämä entinen/nykyinen metsuri pääsi sitten metsähoitajana sairaalaan varsinaisiin tutkimuksiin, hän huomasi, että tittelin vaihto kannatti. Hänen vaivat otettiin vakavasti ja hoitohenkilökunta suhtautui häneen kunnioittavasti. Ajan myötä vaiva löytyi, mutta se on vaatinut säännöllistä seurantaa keskussairaalassa. Edelleenkin hän on sitä mieltä, että metsänhoitajana olo on parantanut hänen hoidonsaantia.Miestä pidetään arvossa ja häntä kuunnellaan ja ohjataan jatkohoitoihin muissakin vaivoissa, aina ei tarvitse aloittaa terveyskeskuksesta. Ainoaksi ongelmaksi on tullut , että muutama hoitohenkilökuntaan kuuluva on itse metsänomistaja ja he joskus kyselevät tältä alan ammattilaiselta erilaisia metsänhoitoon liittyviä neuvoja. Kaveri sanoo , että hän neuvoo kyllä niissä käytännön asioissa, mitä metsuripohjalla osaa . Sen lisäksi hän kertoo keksivänsä luotettavilta kuuluvia vastauksia, miten asioiden kuvittelee olevan. Lisäksi mies kannustaa kyselijöitä itseopiskeluun ja kertoilee, että tietoa on kyllä asioihin saatavissa eri lähteistä.
Näin se voi pienikin asioiden väärinymmärtäminen johtaa mitä ihmeellisempään tulokseen. Tässä työkaverin tapauksessa vaikutus on ollut positiivista.
Metsuri motokuski:” Eihän niitä kiinnosta työllisyys juurikaan. He ovat itse todenneet että tärkeintä on jäsenten edunvalvonta niin että järjestäytymisaste on mahdollisimman suuri. Mitä tulee yrityksen palkkaneuvotteluihin. Meillä on yrityksissä hyvä luottamusmiesjärjestelmä. Jos luottamusmiehellä ei ole taitoa neuvotella työehdoista ja palkkauksesta niin henkilö joutaa vaihtoon. Liitot voivat kouluttaa näitä neuvottelijoita. Alle 10 henkilön työntekijät voivat itse neuvotella omat työehdot. Nythän on kyse palkkaan liittyvistä neuvotteluista.”
Ammattiliittojen ensisijainen tehtävä on ajaa omien jäsentensä työehtoja, korkea järjestäytymisaste luo siihen parhaimmat edellytykset. Kyllä työllisyyskin Ay-liikettä kiinnostaa, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Jos yrityksen kannattavuus perustuu pelkästään ala-arvoisiin palkkoihin työntekijöille, se on kannattamatonta toimintaa.
Tuosta pienyritysten omista työehdoista olen pitkälle samaa mieltä. Niissä asiat yleensä onnistuvat, koska kaikki ovat toistensa tuttuja. Olen itsekin sopinut viimeiset 25 vuotta omasta palkastani.
mehtäukko:”Ay-liikkeen varojen keruu, Kojamo.
Siitäpä löytyy aika tyhjentävä ohjelma MOT:n muodossa Areenassa, dokumentit.
Ei kenellekään epäselväksi moninkertainen kiero peli.”
Ay-liikkeellä on sama oikeus sijoittaa jäseniltään perimiä rahoja siinä kuin muillakin järjestöillä. Se vähentää tarvetta kerätä suurempia jäsenmaksuja jäseniltä. Olenko ymmärtänyt väärin, että tuossa sijoitustoiminnassa ei ole rikottu Suomen lakeja.
Metsuri motokuski:”Tiedän hyvin ay toiminnan tarkoitusperät ja sen taloudellisen hyödyn mitä jäsenmaksutulot tuottavat. Laskin tässä kerran että PAM:n kuukausittaiset jäsenmaksutuotot ovat vähintään 600 000 euroa. ” Ammattiliittojen ensisijainen tarkoitus on ajaa oman alansa työntekijöiden etuja, myös liittoon kuulumattomien, koska he tulevat saamaan samat edut,kuin liiton jäsenet.Mitä taas sillä on väliä, paljonko kukin ammattiliitto kerää jäsenmaksuja, ne ovat liiton jäsenien maksamia vapaaehtoisia maksuja.
Lyhyellä tähtäimellä ajatellen voit ollakin oikeassa. Lihavina vuosina voisi palkka olla isompi ja huonoina vuosina siitä voitaisiin joustaa. Totuus on kuitenkin, että käytännössa asia ei tulisi toimimaan. Aina mentäisiin voimakkaamman ehdoilla, jolloin yksittäinen työntekijä olisi häviäjän asemassa. Olen nähnyt sen myös yritystasolla. Etenkin metsä- ja rakennusalalla aliurakoitsien neuvottelut toimivat täysin suuremman ehdoilla, ota tai jätä. En ole huomannut, että parempina vuosina hinnat aliurakoitsijoille olisivat olleet sen parempia, kuin niinä vuosina, jolloin toimeksiantajalla on mennyt heikommin. Samoin kävisi myös työntekijöille paikallisissa sopimuksissa.
Sitä en voi mitenkään ymmärtää, että et hyväksyisi ulkopuolista edustajaa palkkaneuvotteluihin, vaan sopimus pitäisi tehdä suoraan työntekijän kanssa. Työntekijäthän eivät välttämättä ymmärrä työlaista ja säädöksistä juurikaan ja ovat itse antaneet valtuutuksen edustaa itseään ja maksaneet siitä. Ajatustasi voisi verrata tilanteeseen, että oikeudessa ei osapuolilla saisi olla asianajajaa, vaan heidän olisi edustettava itse itseään, vaikka eivät laista mitään ymmärtäisikään.
Täytyy kyllä ihmetellä Metsuri motokuskin työtaisteluun liittyviä kommentteja. En tarkoita ainoastaan viimeistä, vaan jo pitkältä ajalta. Kerroit olleesi joskus luottamusmiehen asemassa, myöhemmin pöydän toisella puolella , eli jokin työnantaja, tai sen edustaja. Luulisin sinun vielä edes hieman ymmärtävän työntekijäpuolta, vaikka takkisi oletkin kääntänyt täydellisesti. Vai olitko jo luottamusmiehenä pelkkä oman edun tavoittelija, tai työnantajan myyrä.Siinä tapauksessa ymmärrän sinua. Suunnilleen kaikissa kommenteissasi olet löytänyt syyn lakkoiluun, työehtoneuvotteluiden epäonnistumiseen, Suomalaisen yrittämisen vastoinkäymisiin jne. pelkästään työntekijäpuolelta. Tavoitteesi on selvästi asenteellista ja työläisten olojen heikentämiseen pyrkivää. Olen pahoillani, että minun täytyi kirjottaa tämä kommentti entiselle työntekijöiden luottamusmiehelle.
rakentaja:”Jees: tuskin tilhesi käy ryypyllä niin kauan, että ehdit laittaa sen valjaisiin ja alat kaasuttaa.”
Ei Jees valehtele. Uusimmisa Stihleissä on sellainen kaasutin, että pyörii vaikka tankin tyhjäksi ryyppy päällä. Laukeaa pois päältä kaasuliipaisinta painamalla.
Jätkä:” Itse en henkilökohtaisesti ole raivurinkäytössä mikään mestari, mutta tiedän, miten sen kanssa pitäisi liikkua.” ja
”Metsureissa on kaksi koulukuntaa: On Stihl-metsurit ja on huippuammattilaiset, jotka sahaavat Huskulla. JOKAINEN huippumetsuri on kerran elämässään ostanut Tilhin ns ammattisahan, mutta se on jäänyt siihen yhteen kertaan.”
Myönnät tuossa kommentissasi, että et ole raivuiden mestari. Sitä en silti epäile, että et osaisi opettaa oikeata raivaussahatyön tekniikkaa. Teoria ja käytäntö kuitenkin hioutuvat yhteen vasta kokemuksen myötä. Pidän itseäni kohtuullisena ammattilaisena, olen elämäni aikan tehnyt raivaussahatöitä useamman tuhat hehtaaria. Enimmäkseen urakalla. Viime vuodet aikapalkalla, mutta ei työtahti ole juurikaan laskenut. Urakkahommissa olen ollut kärkiporukkaa, en mikään ykkönen, mutta reilusti keskitason yläpuolella. Sahoja on vuosien aikana ollut Husqvarnoja, Jonseredeja ja Stihlejä. Menneen ajan sahoista pidin parhaana raivurina Jonseredin 52 mallia ja sen edeltäjää 51:stä. Kestävyys oli niissä kuitenkin Stihliä huonompi. Kun sitten vaihdoin merkkiä ja valitsin Stihlin 480 mallin, huomasin, että työn tuottavuus pysyi samana, vaikka saha oli pienempi tehoinen. Kyse on paljolti siitä, tehdäänkö töitä voimalla, vai tekniikalla. Pidän tuota tekniikkaa tärkeämpänä, se säästää miestä ja kalustoa. Kuten aiemmin kerroin, olen kokeillut myös näitä uudempia Husqvarnan malleja, mutta työn tuloksessa , verrattuna hieman pienempään 460 Stihliin, en ole huomannut eroa. En silti väitä , että Stihlit olisivat sen parempia raivaussahoja, kuin ruotsalaiset raivurit, mutta niillä pääsee täysin samaan tuotokseen. Kysymys on enemmänkin siitä, minkä mielikuvan itsekukin on luonut . Kaikilla ammattimallin raivaussahoilla pärjää, kun ne vaan ovat käteensopivia ja käyttökunnossa.
Jätkä:”Metsänmies. Älä vahingossakaan kokeile oikealla ammattilaisella käytössä olevaa HUSKU 555:sta. Jos sen teet, tulee ankara vitutus: ”Miksi Helvetissä olen kaikki nämä vuodet kihnuttanut Tilhillä, vaikka olisi ollut oikea raivurikin saatavana samalla rahalla”
Ero näiden välillä on päätähuimaava! ”
On sitä tullut kokeiltus sahaa jos toistakin. Myös tuota Husqvarnan 555 mallia. Pakko myöntää, että tehoa siinä on enemmän, kuin 460 Stihlissä. Kiihtyvyyskin on parempi. Mutta tuosta ylimääräisestä tehosta on hyötyä vain paksummissa , oikeastaan ylisuurissa puissa. Normaalissa taimikonhoidossa ja varhaisperkauksessa Stihlin teho riittää. Mitä taas kiihtyvyyteen tulee, ero on tyhjäkäynniltä kiihdytettäessä, kun terä on pysähtyneenä. Normaali raivaustyössä ammattilaisella työtahti on sen verran ripeää, että terä ei pysähdy, kuin bensan loppuessa. Siinä tahdissa tuo kiihtyvyysero pienenee. Kaiken A ja O on, kuten olet itsekin monta kertaa sanonut on se, että terä on pidettävä aina huippukunnossa, niin teroitukseltaan, kuin haritukselta. Siitä olen täysin samaa mieltä.
Taidan kuitenkin jatkaa edelleenkin Stihlillä kihnuttamista, neuvoista huolimatta. Alan olla jo työuran loppupäässä, voi olla että pärjää olemassa olevalla kalustolla. Siis vanhuuseläkkeellä, mutta myös työelämässä. Latan kuitenkin vihjeen korvan taakse. Sahavalinta ei ole aiheuttanut merkittäviä mielialan muutoksia, eikä päätä ole huimannut.