Käyttäjän Metsänmies kirjoittamat vastaukset
-
Timppa:”Uusi sertti vaatineen 1o elävää ja 10 kuollutta 20-senttistä puuta.”
Entäs jos ei ole noita kuolleita puita?Täytyykö kaulata 1o puuta kuivumaan? Itse ole Tolopaisen linjoilla. Avohakkuulla olen kaatanut kuviolta kaiken arvopuun. Toissijaisia suuria puita olen säästänyt. Siis haapoja , raitoja suuria tuomia ja pihlajoita. Viimeisessä savotassa jätin aukon keskelle jättiläispaksun kuusen, ei se olisi kelvannutkaan tehtaille. Siinäpähän siementää ympäristöään. Noista jättämistäni puista syntyy aikanaan noita ”vanhoja järeitä eläviä puita,”
Puuki:”N. 20 v sitten kun ku-kuitupuun r-kantohinta oli n. 25 % nykyistä parempi, oli th:n keskikustannus 276 €/ha ja mätästys 250 €/ha. Molempiin on tullut vähintään 60 % :n hinnan korotus.”
Varmaan on totta, että kustannukset ovat nousseet tuon Puukin ilmoittamat 60%. Työpalkoissa nuo korotukset eivät kuitenkaan näy. Ovathan palkat tietysti jonkinverran nousseet, mutta suurimman osan tuosta kustanuksien lisääntymisestä vievät muut, kuin työn suorittajat.
Puuki ei taida ymmärtää, mitä vaatimuksia firmat ovat työmaille keksineet. Yrittävät varmaan nostaa imagoaan. Kertaakaan en ole kuullut, kun olen noista joutavista töistä puhunut maanomistajien kanssa, että he olisivat olleet muuta vailla, kuin sen, että työt on tulleet tehdyiksi. Ei noilla lisätöillä taksoja nosteta, ne täytyy tehdä ”siinä työn ohessa”. Olen samaa mieltä, että firmojen laskutushinnat ovat monesti kohtuuttomia. Jos helppo v-perkaus maksaa maanomistajalle 450€ ,saa työntekijä siitä ehkä 150€. Välistävetäjät vievät lopun. Ainoa, sekä maanomistajalle, että työntekijälle kannattava tapa olisi, että työasiat hoidettaisiin ilman mitään urakointiketjua ,suoraan maanomistajalta työntekijälle. Olisi molemmille kannattavampaa.
Jaaha. Missähän vaiheessa metsäsuunnittelijat tajuavat, että vuoden 1955 maanmuokkaus onkin ympäristöystävällisempää, kuin nykyisin? Eli metsurit räjäytyskursseille ja sen jälkeen dynamiittipötkyt taskussa taimia istuttamaan.
Tottahan pottiputki helpotti työntekoa. Samalla se myös laski istutustaksoja niin, että tuota ”helpotettua” työtä täytyy tehdä niin paljon, että siinähän lopulta väsyy, jos pyrkii pääsemään samoille ansioille, kun kuokkahommissa.
Opiihan niitä luontoasioita todellakin metsäkouluissa. Käytäntö ei vaan ole sitä, mitä koulussa opetetaan. Jokaisella firmalla on vielä monenlaista omaa ohjetta asioista ja ne ovat jatkuvasti muuttuvia. Osassa niistä ei ole mitään järkeä. Luontokohteita on mekittävä maastoon, ne on merkittvä myös kartalle, on otettava kuvia johtajille ja isännille. Ihme, että ei tarvitse vielä taluttaa maanomistajaa, tai yhtiön edustajaa ihailemaan noita hoitamattomia luonto/rytökohteita. Pitäisikö siis metsureiden istua vuodesta toiseen muutama kuukausi kolunpenkillä, että oppii taas jotain uutta mitä viisaat tutkijat ovat taas luonnosta keksineet?
Turha puhua, että istutuksessa täytyisi panostaa laatuu, siitä ei makseta. Vain istutusmäärästä maksetaan. Kaikesta tuosta yksikköhinnan jälkeenjäämisestä huolimatta istutuksilla pärjää paremmin, kuin raivaussahatöissä. Raivaussahalla tulee vielä omia kustannuksia, eikä lomakorvauskaan kartu kokonaispalkasta.
Puuki:”Heleppoa on istutustyö pottiputkella jos maa on pehmeää ja muokattu siihen verrattuna mitä oli aikoinaan turvekuokalla avojuurikuusien istutus muokkaamattomaan maahan. Ei kuitenkaan niin tuottosaa kuin raivausahatyö on ainakin firmoille. Säästöpuupuskinen jättämisen ei luulisi olevan kellekään liian vaikiaa kun sen oikein opettelee ensin.”
Totta Puuki puhuu, helppoahan se on putkella istutus, kuokkaan verrattuna. Ja halpaa. Samalla on kuitenkin muistettava, että, kun ennen hyvä mies kuokki 500 tainta päivässä, tänään on saatava 2000 tainta. Vuonna 1996 sain muokattuun maahan avojuuria istuttaissa 65 penniä per taimi = noin 10,9 senttiä. Vuonna 2021 sain pottiputkella 9 senttiä taimelta=noin 56 penniä. On ainakin istuttajan osalta kustannukset laskeneet melkoisesti, kun ottaa huomioon rahanarvon muutokset.
Ei se säästöpuskien jättäminen niin yksinkertaista ole, kun luulisi. On tunnettava kaikki uhanalaiset kasvit ja uhanalaisten eläinten elinympäristöt, ympäristöstä poikkeavat pienialaiset lehtolaikut,sammalalueet, norot ,tihkualueet jne. Jos olisikin se ja sama mihin jonkin ryhmän jättää, ei siinä todellakaan olisi mitään vaikeaa.
Menetykseksi on kuitenkin laskettu pari sataa miljoonaa.
Jos ovat pahvilaatikoissa sulavat hitaammin. Sellaisissa koreissa, tai laatikoissa, missä lämpö pääsee jokapuolelta sulattamaan paakkuja tuo 36 tuntia riittää. Jos ei koko paketti sulanut, kerää ulkoreunoista sulaneita, sitä mukaa sulaa sisemmät taimet. Ei kuitenkaan jäisiä.
Tolopainen:”Jos työntekijöillä olisi jotain taloudellista vastuuta, he eivät voisi olla lakossa 4kk ja palata muina miehinä paremmilla eduilla töihin.”
Ei myöskään työnantajien edustajilla ole mitään taloudellista vastuuta. Jos heillä olisi jotain taloudellista vastuuta, he eivät voisi kiistellä 4 kuukautta jostain periaatteellisesta asiasta ja samalla aiheuttaa omalle yhtiölleen satojen miljoonien menetykset. Noiden tapahtumien jälkeen he jatkavat muina miehinä tehtävissään.
Jos pakastetaimet istutetaan heti sulatuksen jälkeen, ei niitä tule kastella. Niissä on aina riittävä kosteus tarhalta tullessa. Liiallinen kastelu huuhtelee juuripaakun niin märäksi, että se hajoaa istuttaessa. Avolaatikoissa olevat taimet haihduttavat nopeammin vettä, niitä jotuu kastelemaan, jos ovat useamman päivän sulana ennen istutusta. Pahvilaatikoihin pakatuissa haihtuminen on vähäistä, ne kestävät kastelematta pitempään. Jos potista tulee vettä kohtuullisella puristuksella, se on riittävän märkä, ei siitä tarvitse vesi valua vapaasti.