Menninkäinen, perehdypä hetki standardointiin. Et juuri taida löytää sellaista tuoteryhmää, jonka tuotantoa ei koskisi jokin standardi. Kurkista vaikka jääkaappiisi. Ja standardien vaatimukset ylittävät lainsäädännön vaatimukset.

Mukava nähdä tällä palstalla kiihkottomiakin näkemyksiä, jos toki vauhkoamista ja sättimistäkin on ketjuun taas valitettavasti mahtunut.

Raportti on synteesi, yhteenveto noin 200 tieteellisestä tutkimuksesta. Se ei ole WWF:n vaatimus eikä edes näkemys vaan kertoo siitä, mitä asiasta tutkitusti tiedetään.  Raportin tekijä, koostaja, on metsätalousinsinöörejä työkseen jo pitkään kouluttanut Petri Keto-Tokoi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Nämä asiat selviävät itse raportista ja raportin julkistamistilaisuuden taltioinnista. Pelkästään taltioinnin katsomalla selviää moni muukin asia, joita tässä viestiketjussa tarpeetta on huudeltu sormella osoitellen.

Sitten vielä – monesti näitä keskusteluja lukiessa nousee mieleen kysymys, että ketä varten itse kukin sitä puuta kasvattaa. Kannattaisiko miettiä, mistä se raha puunmyyjän tilille oikein on peräisin – loppuasiakkaalta. Loppuasiakkaat nyt sattuvat arvostamaan, usein vaatimaan, että puun kasvatuksessa ja hankinnassa ympäristö on huomioitu mahdollisimman hyvin. Kannattaa tuottaa ja myydä sellaista tuotetta, jota asiakkaat haluavat eikä sellaista, jolle ei ole kysyntää. Monimuotoisuuden ylläpitäminen, vesiensuojelu, hiilinielut jne. ovat takuuvarmasti kilpailutekijöitä, joiden merkitys vain kasvaa ja siksi niihin kannattaa puuntuottajana tarttua eikä inttää viimeiseen asti vastaan vaikka se ei istuisikaan omiin tottumuksiin. Pakko ei ole puuta myydä eikä metsää omistaa, jos maailman muuttuminen liikaa ahdistaa.

Ja kyllä, perheessäni on metsäomistusta ja myymme puuta.