Näinhän se homma taitaa mennä kuten Tolopainen Metsä Fiberin kurssista kirjoittaa. Metsäliitto on jo pitemmän aikaan ostanut osakkeita, joten siihen nähden kuvaan sopii erittäin huono osavuosikatsaus. Metsäteollisuudelle Suomi ei ole tällä menolla kovin houkutteleva, poliittisilla lakoilla on toimintaympäristön vakaus tuhottu. UPM on jo toimintansa pääosan jo maailmalle keskittänyt, Metsäliitto taasen on täällä kotomaassa haasteiden edessä jatkossa. Täällä ei ole tällä menolla oikein mitään kilpailuetuja, ellei meno muutu.

Hyvin on pahvilaatikot maastossa maatuneet. Olen muokkauskuoppaan polkenut, laittanut vielä kiven painoksi. Viimekeväänäkin edellisen vuoden laatikoiden viereltä löytyi korvasieniä. Jos tienvieressä istutus, niin olen lähimmät laatikot vienyt mukanani pois.

Sopimuksissa 2 vuotta, mutta hakkuut on tehty viikoissa tai kuukausissa kaupoista. Nyt myytyjen suurleimikoiden hakkuu alkaa kolmen viikon päästä. Itse tykkään nopeasta toiminnasta ja olen itse aika pitkälle päässyt korjuuaikataulun sopimaan.

Vuosi sitten omalle kohdalle tarkastus osui. Olin itse mukana, asiallinen ja ystävällinen kohtaaminen. Taimikko oli ensiluokkainen, tarkastusraportissa kiitettiin eripuulajista taimikkoani. Ei ole kuin kerran aikaisemmin kohdalle osunut, jolloin en itse päässyt paikalle. Paljon on ajat muuttunut siitä, kun naapurin muutama jätetty koivu kuusentaimikossa meinasi silloisen pinta-alaverotuksen aikaisen taimikon verovapauden evätä.

Ola edellä kommentoi olennaisen. Aikoinaan ostettiin tila, jossa lohkomistoimituksessa paljastui vastaava tapaus. Oli alue istutettu, eli  kasvavaa metsää oli alulla. Turha haaveilla korvauksia vuosikymmeniä aikaisemmin edellisen omistajan aikaisista tapahtumista. Neuvoksi siirrä ajatukset tulevaan, vanhojen selvittelyissä saattaa vain naapurisuhteet kärsiä.