Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Ensihätiin varovainen harvennus ja viiden vuoden päästä sitten varsinainen. Ajouriltahan tulee tavaraa tässä vaiheessa kummasti varovaisen harvennuksen kanssa. Viiden vuoden sisään näkee, miten metsä kestää ja kehittyy. Usein tykkilumi suurimpia riskin aiheuttajia, kun latvat putoilevat alas ja kaaripuitakin mahdollisesti ilmaantuu. Kyllä luonto myös korjaa tehtyjä virheitä, eli uskon vielä kysyjän tulevan metsän kehittyvän yllättävän hyväksikin oikealla huolenpidolla. Lopuksi onneksi olkoon sitten kun kauppakirjat ovat allekirjoitettu.
Huonosti yleisesti itä-Euroopan maat ovat talouden saralla neuvostovallan aikaa pärjänneet. Sitä vastoin urheilussa etenkin DDR ja Neuvostoliitto olivat vippaskonsteineen lyömättömiä, joten eiköhän sitä tietotaitoa tarjonneet ystävällismielisille mailla, kuten silloiselle Suomellekin.
On vauhdittanut nämä edellä luetellut asiat hakkuu päätösten tekoa, voihan sitä aavistushakkuuksi mieltää. Jäykät puu kapisteltu, joten jatkossa hiilinielujen kasvattamiseen paremmat edellytykset.
Kovin on äärilaidan näkemyksiä esillä. On tulkinta kysymys, mikä on voitto. Kokonaisuuden näkökulmasta Venäjä on hävinnyt sodan, vaikka sotilaallisesti todennäköisesti valtaa Donbasin ja Luhanskin alueet kokonaan valtavalla hinnalla. Venäläinen on sitkeä, niin ovat ukrainalaisetkin länteen verrattuna. Jos Mersun joutuu Ladaan vaihtamaan, he ovat semmoiseen tottuneet. Pitkässä juoksussa kehitysmaatalous idässä jatkuu hamaan tulevaisuuteen, sillä oma kansa on tottunut sellaiseen. Monelta Venäjä fanilta on jäänyt värillisten lasien takia huomaamatta se, että Atlantin takaa ratkaisevat paukut ovat loppujen lopuksi löytyneet. Venäjän voimavara on miehistön paljous, jonka ansiosta voidaan tekninen jälkeen jääminen korvata. Mutta maa riutuu, väki hupenee rintamalla ja kotirintamalla ,,vodka hetken lievittää.
Ostohenkilöstöä on moneen lähtöön. Nykyisin vaihtuvuus on lisääntynyt, kun tavoitteita on vuosi vuodelta hilattu ylöspäin. Sikarin kohdalle on sattunut ns. nappaskenkä ostaja. Saattaa jäädä ostokiintiöt vajaaksi, kun pöydän äärestä viestiä laittaa.
Mitenkähän on tamperelaisen taimet 11 vuodessa kasvaneet, joiden istukseen pottiputkia tässä ketjussa syvyyttä pohditaan.
Eikös kompromissi totuus ole se, että leimikon runkojen keskitilavuus on se, joka määrittää lopullisen korjuuhinnan. Mitä alhaisemmaksi se jää, niin hakkuutaksa kallistuu kuutiota kohden. Jos leimikolla joukossa sippimitat täyttävää, niin ne usein menee todellisuudessa ilmaiseksi, jos ne listalla hakattuina ovat. Siis jos kauppahinta muodostuu leimikon järeyden mukaan.
Oikeita lautasia ja mukeja/kuppeja on aina käytetty. Vain muutamia poikkeuksia on tehty. Mitä tulee puunhintaan, näkyi Maaseudun Tulevaisuus vihreää valoa puukaupoille piiloviestissään alkaneelle vuodelle näyttäneen.
En oikein ymmärrä mitä nettoa S S oikein hakee. Yleensä aina runkohinnoitellun leimikon kauppatapa on pystykauppa. Jolloin metsänomistajalle on yksi hailee, mitä korjuu maksaa. Yhdistyksen korjuupalveluna tai vastaavana myytynä asia sitten toisin. Jos myyt 30 000€ puuta, eikä sinulla vähennyksiä, eikä metsävähennystä, niin 30% – 5% yrittäjävähennys lopullinen netto. En ole hintaa rungoittain koskaan laskenut, kiintomoteilla sitä pelataan. Voihan sitä tietenkin laskea, että 200 lt. kuitupuu 25 € kuutiohinnalla tekee vitosen ja 10 lt mitat täyttävä sippipuu 0,25€ rungolta.
Eiköhän se viiden euron hinnanero vaadi jo melkoista kertymää jk-metsästä. Veikkaisin kunnon harsinnalla, kun parisataa mottia poimii, niin hinnat lähellä toisiaan. Se on sitten eri asia, millaiseen tuottokuntoon loppumetsällä jk väki pääsee.