Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole tietoa kuin Etelä-Savon tienlaita hinnasta, luovutin karsittua rankaa hintaan 53 euroa alkukuusta.
Jos ala parin hehtaarin luokkaa ja tuhokuusia 20 kpl vuodessa ilmestyy tasaisesti, niin katkaisu hoidon tekisin. Jos ala isompi ja kirjanpainaja tuhot rykelmässä, niin tarkkailun alle toistaiseksi. Luulisi nuorehkolla kuusikolla kasvuvoiman auttavan kirppanoiden hyökkäyksen torjunnassa. Eihän vaan kuusikkoa ole lähivuosina harvennettu, jolloin riskit hetkellisesti kasvavat. Haarakuusia tuuli tuppaa katkoa ja tuulikin saattaa joitain kumoon heivata.
Jatkuva kasvatus on taitolaji, joka onnistuu harvoilta. Kotipaikalani oli myös harsitut metsät, olihan tila myös pakkohuutokauppaan ennen isoisääni joutunut. Taloudellisesta vinkkelistä ei ole epäselvää, jaksollinenko vai jatkuva paremman tilin antaa. Siksi jaksollinen malli on omani, joitain erityskohteita lukuun ottamatta. Laskelmia voi kaikenlaisia tehdä tarkoitushakuisestikin, oma kokemus on kantapään kautta nähty. Lopputuloksena kasvuisat velattomat monivaiheiset metsät, joita ilo katsella ja hoidella.
Asiahan on niin, että pelkällä kannattavuus kriteerillä ei kauppoja kannata tehdä. Itse en pikkulänttien kohdalla koskaan varsinaista kannattavuutta suuremmin pähkäile. Kerrankin ostin kalliin tilkun, jotta sain hyvän kääntöpaikan. Kysyjän tapauksessa tiemahdollisuus kunnon tielle on asia, jolle kannattaa mahdollisesti hyötyä laskea. Todennäköisesti toista tilaisuutta ei tuppaa tulemaan, jolloin saattaa vuosien perästä kaduttaa tekemätön tiluskauppa.
Jos totta puhutaan, ei Stora Ensokaan saanut puunhankintaa kotimaasta hoideltua. Tuontipuu voittoisesti sellua keittelivät ja venäjän puun varassahan se oli. Puuhuolto kalliine tuontipuineen ja suhteellisen vanhako tehdas syynä tähän lopputulokseen. Suomessa tulee jatkossakin vanhemmasta päästä laitoksia sulkeutumaa tehokkaampien tieltä. Kun uskoakseni kilpailu puusta kiristyy, heikoimmat putoavat pelistä ajan mittaan.
Sunilassakin taannoin lakkoiltiin, lieneekö vielä muistissa työntekijöillä. Kun tehdas oli ainakin taannoin myynnissä, niin nyt tosiaan ostamaan tai vuokraamaan. Marin aikaisemmin tiesi lakkauttavien tehtaiden olleen kannattavia, vaikka omistajat eivät olleet samaa mieltä. SAK vaan takaamaan Sunilan työväelle jatkoa, puheiden sijaan olisi nyt mahdollisuus myös tekoihin.
Edellä suorittava rautalangasta asiaa selvittää ammattilaisena, vain runkohinnoittelu lopettaisi tämän katkonta jauhamisen. Nettiaikana keskustelut tuppaavat olla hiukan provosoivia, kuten aloittajan otsikko, miten tukin katkonta rehelliseksi. Jos puukauppa olisi runkohinnoilla, silloin taitaisi jokin taho katkontavertailuineen jäädä vähille hommille. Minusta tämä on samaa jatkumoa taannoiseen Metsäkeskuksen levittämään väärään tietoon ensiharvennusten tasosta keskisessä suomessa. Ulkopuoliselle tulee kuva katkontavilpistä, lain vastaista hakkuista Suomen metsissä oman väen toimesta.
Kyllä oli tosiaan sekava katkonta ohjelma saatu aikaan. Itsellä ei kokemukset kyllä vastanneet ohjelmassa esitettyjä väittämiä. Rintalakin vain soppaa vauhditti, taka-ajatuksena firmojen katkonnan filunki. Kyllä tukkia menee nykyisin todella paljon sellukattilaan, joka metsänomistajalta ostettu tukkina, tukin hinnalla. Epäluottamusta ylläpidetään tämän tason ”asiaohjelmilla” oli oma tunne annista.
