Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole kokemusta sukupolvenvaihdoksesta, siinä merkityksessä jota sillä tarkoitetaan. Vanhempani viljelivät pienehköä maatilaa, joka oli perikunnan nimissä. Perikuntaan ei kylläkään kuulunut isän lisäksi kuin hänen känäinen veljensä joka asui samassa huushollissa. Isoisäni kuoli 1936 josta lähtien tila oli perikuntana reilut 80 vuotta. Vasta setäni kuolema mahdollisti asioiden ja omistuksen järjestämisen, eli lunastin tilan itselleni.
Aina asioissa jotain hyvääkin löytyy, ilman tällaista taustaa en olisi ostotilallisena tänä päivänä . Kun on itse vapailta markkinoilta omaisuutensa joutunut hankimaan, niin se antaa oppia ja sitkeyttä.
Antille voisin neuvoksi antaa, että lähtee elämässään ajatuksesta omilla hankkeilla ja avuilla eteenpäin. Ei pidä jäädä ”panttivankitsi” , ei kukaan aikanaan mitään mukaansa ota. Tämä saattaa kovalta tuntua ja vanhempasi joutuvat sijaiskärsijöiksi. Joskin suoraan sanottuna he ovat aikanaan tehneet virheen , kun ovat suostuneet kyseiseen järjestelyyn.
Onkohan toinen pohjoisesta ja toinen etelästä. Etelässä jos 35 vuotta saa metsän tappiolla pidettyä, on aika tekijä. Puuta omilla tiluksilla helposti 300 mottia kasvanut siinä ajassa, parilla harvennuksella jo hyvään plussaan päästy. Mitä tulee jk-hakkuun puun hintaa, yleensä 10 %alhaisempi. Jos runsaspuustoisen kuvion puusaanto sata/parisataa mottia, silloin hinta samoissa tässä markkina tilanteessa.
Vapaehtoisella suostumalla täällä 10% lisää maksavat lunastuskorvausta. Korvaustasot ovat aloituskokouspäivän taksoja, prosessi kestää tapauksesta riippuen loppukokoukseen vuodesta kolmeen yleensä. Korvaukset maksetaan loppukokouksen jälkeen korkojen kanssa, ellei lunastettava ole vaatinut heti korvausta lunastuksen alkaessa. Yksi täällä vain vaati sitä alkukokouksessa, kun ei tainnut olla perillä hommasta.
Syitä miksi eivät aina pysy johtokäytävällä on monia. Ensinäkin urakalla hommat annettu, jolloin vaarana hiukan oikaista ajan säästämiseksi. Kaivinkoneena useimmiten yhdistelmä kaivuri kumipyörillä, uppoaa helposti pehmeiköihin, myöskin kaltevuudet aiheuttavat ongelmia. Lopuksi köyttävät pylväsnipun hinaukseen peräänsä lähimmälle rekalla kuljettavalle tielle odottamaan hävityslaitokselle noutoa. Tekijöitä ja urakoitsijoita on moneen lähtöön, joten kaikkeen on syytä varautua.
Mailtani on vuosien varrella purettu useita keskijännitelinjoja, eikä purkutöiden aloittamisesta ole koskaan ilmoitettu. Koneet ovat yleensä pysyneet 10 m johtoalueella, joten olen välttynyt niissä vaurioilta. Taasen ilmakaapeleiden osalta ei aivan yhtä siististi ole mennyt. Kun nykyisin kaivavat tolpat maasta, niin kaivinkone ei parin metrin uralle mahdu. Ennen muinoin sahasivat maarajasta poikki ja mönkijällä rassasivat pois.
Metsäni eivät ole yhdessä palasessa, vaan pienin palanen on 1ha ja isoin kokonaisuus n. 100 ha. Myöskin maat ovat vuokrattu kymmenkunnalle metsästysseuralle. Ostotilallisen se tuppaa hajanaista olemaan, joten uusi malli vaikeahko tapaus kohdallani toteuttaa. Rhy täällä miehitetty metsästäjillä, joiden suurin huoli on riistakantojen kestävyys. Metsänomistajille puheet tietysti toiset, mutta näin se vaan on vuodesta vuoteen menee.
Paikallisilla metsästysseuroilla ei täällä ole mahdollista maksaa esitetyn kaltaista vuokraa alkuunsakaan. Itse kyllä olen valmis vuokraamaan maani esitellyllä tavalla. Tuloa tulisi viisinumeroinen summa, eli yhtä paljon kuin vuoden päästä osapuilleen eläkettä olen saamassa. Saksasta taitaa olla silloin tuotava maksukykyiset metsästäjät, josta paikalliset eivät hyvää tykkää.
Ensimmäiseksi on huolehdittava riittävästä säätövoimasta, toiseksi riittävä siirtokapasiteetti varmistettava ennen kaikkea Ruotsiin. Kemijoki Oy luopui tärkeästä vesivoimala hankkeesta pohjoisesta vuosikymmenien valituskierteen jälkeen kustannusten samalla karatessa. Poliittiset päättäjät ovat tuurisähkön sokaisemia, muutakin kaivataan.
