Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Visakallon luvut täsmäävät omiin kiertoihin. Männyllä kasvupaikka ratkaisee paljon, rehevällä maalla kasvaa lähes kuusen nopeudella. Silloin 60 vuotta kiertoaika, karun puolukkatyypin maalla puolet lisää vaatii saman järeyden saavuttaminen. Jalostetulla taimiaineksella ja maankäsittelyllä todennäköisesti kymmenys vielä nipistää kiertoajasta. Lannoitus sitten vielä mahdollistaa intensiivisille puunkasvattajille vielä muutaman kirivuoden kiertoon.
Suomen metsien kasvu on huippunsa saavuttanut ja lasku alkanut. Metsien ikärakenne osasyy, jatkossa jatkuva kasvatus ja metsän hoidon yleinen tason lasku. Monimuotoista pöheikköjä taitaa jatkossa olla entistä enemmän. Jalostetulla taimimateriaalilla ja lannoituksella on saavutettavissa kasvun lisäystä, mutta epäilen ainakin lannoituksien jäävät enemmän puheiden tasolle kasvumäärän suhteen.
HS yleisökirjoitus DonnerAmelilta hyvä, kyllä teollisuus hiljalleen jättää yhä isomman osan meidän kalikoista kasvamaan. Eurooppa tulee jäämään huvinvointiyhteiskunnan laiskistamien asukkaiden taantuvaksi maanosaksi. USA ja Kiina, Intiaa unohtamatta menevät menojaan, me täällä säätelypykäliä viilaamme oman oksan tuhoksi. Markkinatalous oikoo politikkojen tekemät himmelit, niin metsäpuolellakin tulee käymään. Jos jokin maa kilpailukykynsä sössii, niin ei sitä pelastavaa kasvua paitoja keskenään pesemällä tule.
Meillä on isohko leimikko useamman tilan alueelta, aikomus on käyttää ostajaa maastossa kuun vaihteessa. Viime vuotenakin leimikko oli valmiina odottamassa h- hetkeä. Täällä ainakin yhtiöillä hakkuut olleet kesäleimikoissa ja varannot alkavat olla hakattu. Uskoakseni kuukauden parin aikavälillä on myynnin paras hetki. Viime vuotena osuin nappiin, kuusitukistakin tuli latvusmassoineen satanen motilta. Me on tehty niin, että odotettu niin kauan, kun hinnat eivät ainakaan laske. Tämä tapahtuu niin, että kun ostajalle tulee ylempää ilmoitus hinnan laskusta, niin kauppa lukkoon ”sovitun” mukaan. Ei hän tämä ole monellekaan mahdollista, mutta meille on.
Vaihtoehtoisessa totuudessa jk on ainoastaan kannattavampi. Kyllähän rehevillä etelän ja keskisen Suomen jaksollinen on omaa luokkaansa. Asia erikseen kelttumaat, huonokasvuiset suot ja kun tarpeeksi pohjoiseen mennään kannattavuus muuttuu panostukseen nähden. Kuusiuskossa tässä yhä elellään, kun ainakin tähän asti homma osapuilleen Kuusiuskovan kaavalla kasvaa puuta.
Kuten Makarov edellä Alveilla avittanut maakaupparahoitusta, niin mekin olemme tehneet. Tänä vuotenakin tammikuun alussa 50 000 euroa Alvi rahaa tuli tilille yli vuodeksi ”lainattavaksi”. Mitä ketjun otsikkoon tulee, taitaa olla uskon asia. Aidot itse hakkaavat metsänomistajat ovat melko harvassa, useimmiten urakoitsijat ainakin osin osallisina hankintapuissa.
