Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana joutunut ostotilojen mukana tulleita peltoja metsittämään kymmeniä hehtaareita. Ovat osin olleet hyvinkin työllistäviä. Kaikkiin on tullut vähintään tyydyttävä metsä. Pitkään viljelemättömien heinikot ovat usein olleet jopa lähes parimetristä, humusta on kyllä syntynyt, muttei metsäpuita. Tänä vuonna taas tuli n. 10 ha rehevää entistä peltoa tilakaupoissa, olleet noin 40 vuotta herran hallussa. On aikomus rehevimmiltä puuttomilta alueilla ruokamullat kaavittaa suuriin kasoihin. Olen parin maarakentajan kanssa sopinut asiasta, mullat saavat itselleen, Voivat sitten vuosien varrella pikkuhiljaa käyttää tarpeisiinsa.
Mehtäukon ja käpysonnin linjoilla tässä asiassa olen. Anneli taasen rakentelee sellaista kepun surmaa, että maalaisena hirvittää. Keskusta tietääkseni oppi viime vaalikaudesta, mitä merkitsee vihervasemmiston aisankantajana oleminen. Reilussa vuosikymmenessä puolet on kannatuksesta hävinnyt, nyt Kaikkosen johdolla samaan vallan janossa toivovasti tulevaisuudessa sorruta.
Tallaisessa veivauksessa ainekset saksalaisen poliisisarjan jaksoon; murha, Tolopainen jo edellä toikin vaihtoehdon rivienvälistä. Täällä oli vuosia sitten vanhalla äidillä ja tämän eläkeikää lähestyvällä tyttärellä 200ha 50 000 m3 puuvarannolla oleva tila. Sukulaiset koittivat houkutella myymään heille 20 vuoden maksuajalla, maksutapana myymällä tilalta puita. Tästä 94 vuotias otti itseensä ja päätti tilan myydä ulkopuoliselle kahdella miljoonalla. Jäi ahnaat sukulaiset näppejään nuolemaan.
Ei varsinaisia sijoitusvinkkejä, mutta mukaansa ei rahoja saa mananmajaan. Täällä oli ennen notkokattoinen torppa, jonka asukas ei päälisin puolin kovin varakkaalta vaikuttanut. Rahan puoleen todellisuudessa oli sitä, säilytys siihen aikaan Nokian pahvisessa kenkälaatikossa sängyn alla. Jos inflaatio on matala ja ikää paljon, ei hullumpi tapa. Näissä tapauksissa tuppaa verottaja jäädä osattomaksi. Yhdessäkin paikassa papparaisen huomattavan käteiskassan jako alkoi samalla hetkellä, kun ruumisautoa jälkeläiset tuvassa samalla odottelivat. Rahalla on tosiaan taivaallinen voima useimmiten. Rikkaan perinnöstä on isompi riski myös tulla riidan aihe kuin köyhän,
Talvesta paljon riippuu kevään hinta, jos kelirikkoleimikot on lauhan talven aikana hakkailtu, hinnat tekevät hetkellisen piikin. Veikkaukseni on, että ensikeväänä vielä tulee hintapiikki. Näin ilmeisesti suursahuri Koprakin laskee, sillä nykyisillä hinnoilla ostavat aktiivisesti. Hintapiikkien aikaan puut menevät toisille, laskevat hakkureservit minimiin. Ostavat tai vaihtavat silloin kilpailijoilta tukit, jolloin kallista puuta ei ole hintojen laskiessa paljoa ostettuna.
Kyllä omakin näkemykseni on, että puunhinta kääntyy laskuun ensivuoden loppupuolella. Energiapuun hinta on jo taittunut, jos talvi jatkaa lauhaan malliin, niin hinnanlasku kiihtyy. Ainespuun osalta hinnat alkavat laskea, kun kilpailukyvyttömiä tahtaita aletaan sulkea. Suolahden vaneritehdas tulee saamaan seuraajia kahden vuoden sisään. Näin markkinatalous vaan toimii. Itse olen kuluvana vuotena myynyt ennätysmäärän puuta. Tulevan vuotenakin kauppaa tehdään isosti, varautuen näin tulevaan matalampaan hintatasoon.
Ei ole tilausta, eikä tarvetta, Lapin ehdottama menetelmälle ei lisäarvoa tuo. Runkohinta on normaali selvä kaupanteko systeemi. Eihän viljelijäkään viljaa myydessään markkinahintaa kummenpaa pohjaa kauppaansa taida saada. Ostajan asia on, miten arvokasta hän saa sitten lopputuotteeksi leivottua.
