Tämän vuoden hankintahakkuita suunnitellessa huomasin, että tähän toissa syksyiseen ketjuun oli jäänyt loppukommentit antamatta. Kiitos kaikille neuvoja antaneille ja muillekin osallistuneille.

Toissa vuoden hankintasavotta oli kokonaisuudessaan 130 m3 kuitua ja 25 m3 tukkia. Noista tukit ja osa kuidusta tuli pellon reunasta, loput poistetuista ylispuista. Jätimme jyrkimmän osan alarinteestä tekemättä – sen hakkuusta sovin osana isompaa pystykauppaa yhdessä parin pienehkön kuvion päätehakkuun kanssa. Ylispuiden poistamisen jälkeen nyt kahden vuoden vuosikasvuista päätellen kuuset ovat vauhdittaneet kasvuaan merkittävästi.

Puut ajoin juontokouralla varastopaikalle. Pikkutraktorilla peruuttaminen jäävien kuusten väliin onnistui hyvin ja siitähän ne kuitukasat sai hyvin kyytiin. Ylispuukoivut katkaisivat kaatuessaan parista kuusesta latvan ja muutamaan kuuseen sain aikaan kolhuja 3 m kuituja kuljettaessani. Ylispuiden joukosta ei tukkia juuri tullut.

Pikkutraktori riitti juuri ja juuri tukkien kuljettamiseen mutta niitä ei pystynyt enää pinoamaan kun nostolaite ja hydraulinen työntövarsi eivät jaksaneet nostaa riittävän korkealle. Varastopaikalla vinssasin tukit pinoon. Tämä oli käytännössä ainoa homma, parin konkelon laukaisemisen lisäksi, jossa vinssiä tarvittiin. Vinssistä vääntyi jotkut kidan edessä olleet metallitapit, mikähän niiden merkitys on.

Takavetotraktori meinasi jäädä muutaman kerran kiinni pehmeään paikkaan. Omat taidot eivät riittäneet koneen irrottamiseksi, mutta onneksi kaveri osasi puljata kaasun, lukon ja kytkimen avulla koneen irti. Erityisen vaikeaa tuntui olevan päästä liukkaan puunrungon ylitse. Siksi kasaus vaati tarkkaa miettimistä. Nyt tarkoitus on hankkia kitkaketjut työn jouduttamiseksi.

Puun ajoon meni käytännössä 6 päivää x 10 h/päivä, johon sisältyi puolen päivän kauppareissu hydrauliletkun katkeamisen vuoksi. Näpertelyähän tämä on verrattuna isompien ja tehokkaampien koneiden käyttämiseen, mutta kun koneen murina, pakoputkesta pöllähtelevät savupilvet ja reipas tekemisen meininki tuntuvat rinnassa hyvältä, niin mikäs siinä vapaa-ajan kuluksi näinkin. Kaluston hankintahinta jäi melko pieneksi, ja laskeskelin että muutaman vuoden päästä harrastuksella maksaisi ainakin omat kustannuksensa. Jos ei tiliä poistojen jälkeen jääkään, mahtuvatpahan puut ainakin paremmin kasvamaan.

Apumies on mukana ainakin alkusavotasta. Koneessa on langaton kaukosäädin. Katsoin Työtehoseuran julkiaisua jostain 70/80-luvun vaihteesta ja siel oli vaihtoehtoina kokorungon juonto vinssillä tai kaatokasaus apu-ajourille josta ajo juontokouralla. Ero päivätuotoksensa ei iso mutta kokorunkojuonnossa isompi runkovaurioiden riski. Mietin vaan jotta miten näiden kuljetusmuotojen sekoitus nostaisi tuottavuutta. Ei taida olla tutkimustuloksia.

Kaupat tuli TSL 227 lumikengistä ja pääsin kokeilemaan hankikelillä joka muuttui soseeksi päivän mittaan. Mukana oli testikaveri kolmemetrisillä metsäsuksilla.

Umpisella ajouralla, osan matkaa moottorikelkan jälkeä kulkien tasaisella ja alamäessä suksimies ehti odotellessa pitää paljon tupakkitaukoja. Tämä vastasi odotuksia.

Jyrkässä rinteessä (kartalla peruskäyrien väli 50 metrillä), noin 60 metriä laskeutumista, suksimies joutui kiertelemään satavuotiasta männikköä kun taas itse pystyin laskeutumaan melko suoraan. Olimme alhaalla suurin piirtein samaan aikaan. Ennen laskeutumista evästauko sujui suksilla samoin kuin lumikengillä.

Vastamäessä loivempi nousu hoitamattomassa aurattuun rinteeseen syntyneessä taimikossa sujui selvästi nopeammin lumikengillä. Jalat upposi paikoitellen puoli metriä sohjoon. Lumen vaakatasoon painamia puita oli helpompi ylittää lumikengillä. Suksimiehellä oli vaikeuksia mutta kun oli parempi kunto niin pysyi perässä ja taimikon harvetessa meni sitten menojaan.

Metsäsuksi-lumikenkä -vertailu päätyi siihen että suksimies oli mennen tullen nopeampi. Parempi kunto tietty vaikuttaa. Jyrkässä rinteessä ja taimikossa lumikengät oli kyllä hyvät. Mietin että ehkä niistä sitten metsätyössä saa tehot irti.

Kuviot oli hyvä käydä kiertemässä metrisellä hangella, taimikonhoitotarpeen näki ylempää mallikkaasti ja lehtipuut tietty vielä paljaina.

Kaadoin tuossa sitten pari oksaista pihapuuta ilman lumikenkiä. Kuusi ja koivu kaatuivat sohjoon ja karsiessa oli työnnettävä sahan kärkeä lumen sisään. Tuntuu että työasento muuttuisi tosi hankalaksi lumikenkien kanssa, jotenkin kuvittelen että oli helpompi työasento kun seisoin polvia myöten soseessa.

Miten noiden lumikenkien kanssa karsiminen oikein sujuu? Onko kädet venyneet pidemmiksi vai hypittekö runkoa pitkin?

M. Motokuski, minun ei kulje ilman polttoainetta vaikka kulkeekin vain hyvällä ilmalla. Kysyin arviota sen 3×160 m3 ainespuun kaatamiseen ja ajamiseen tarvittavalle työmäärälle, jotta voisimme arvioida kustannukset vaikka verohallinnon arvioimalle 11 eur/h (vähemmän kuin mönkijän 14 eur/h) kalustoon kuulumattoman koneen kustannuksen mukaan ja ennen kaikkea laskea sitä tuntipalkkaa.

Minusta 6% on liian iso vaihtoehtokoroksi ja osoittaa isoa riskiä. Valtion tuotto-obligaation kuponkikorko oli viimeksi 2,7 % mitä ehdotan tässä käytettäväksi. Traktorille ei tarvii korkokustannusta laskea kun se on jo olemassa muihin tarkoituksiin ja on olemassa myös pystykauppatilanteessa.

Verottaja on joskus laskenut että kuljetuksen konekustannukset 3,33/3,89 eur/kuutio (tekee 480 m3:lle 1.732 eur). Puun valmistuksen kustannuksista 0,25x(12,52+11,58)/2 =3,01 eur/m3 (tekee 480 m3:lle 1.446 eur). Molemmat yhteensä tekee 3.178 eur mikä on vähennyskelpoinen menoerä eli verojen pienentymisen jälkeen jää kustannuksiksi 2.224,60 eur. Vaihtoehtojen 1. ja 2. käteen jäävän osalta välinen ero pienenee tämän verran.

Tämähän on nollaa isompi tuntipalkka ja samalla kuntokin kohenee…

Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista! Tällä hetkellä suunnitelma on, kuten joku kommentoikin, maksaa elanto ja ruokot muilla töillä. Metsähommat olisivat paitsi metsänhoitoa myös ns. laatuaikaa itselle ja samalla henkisen työkyvyn ylläpitoa. Eli kuten kysymyksessäni kirjoitin, ensisijalla ei ole hankkia lähivuosina tuloa metsästä mutta toiveena on tienata vähän kalustorahoja ensiharvennuksella. Korjuupalveluiden tuottaminen ei ole minun juttuni, vaikka toisaalta jätän mieluusti nämä omat savotat antamatta koneyrittäjälle. Lupaan että teille on hommaa kyllä sitten päätehakkuun aikaan.

Janin kommentti kuormaimen+kärryn arvon säilymisestä pani miettimään. Näkökanta tuossakin talouspuolen kannalta relevantti. Pienen hydraulituoton takia kuormaan etanoita kuitenkin ehkä mielummin vain kasvimaalta 😉

Lähiaikoina käytettävissä olevan ajan ja pienehkön puumäärän (800 m3/7 v) takia valintani on kallistumassa juontokouran ja vinssin suuntaan. Kysyin paikalliselta korjaamoyrittäjältä lisähydrauliikkojen asentamisesta traktoriin. Netistä löytyneet materiaalin perusteella arvelen että tuosta tulee toimiva yhdistelmä jo olemassa olevien omateko rankakärryn ja ketjujen kanssa. Arvon vielä hydraulisen käännön ja nostovarsien tarpeellisuuden väliltä kun kommentit ovat vähän ristiriitaisia. Ja vinssi saisi mieluiten olla kauko-ohjattava. Missähän vehkeessä olisi jo kaikki valmiina?

Tuolla hintaerotuksella (metsävaunu vs. juontokoura) saakin sitten sen metsätien, joka pitäisi ensin teettää jotta ylipäänsä pääsee hakemaan niitä puita…