Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Metsien sertifiointi on ollut käytössä jo reilut 25 vuotta, PEFC. Metsiin liittyvää lainsäädäntöä ja metsän hoitosuosituksia noudattamalla toteutuvat lähes kaikki sertifioidulle metsänhoidolle asetetut vaatimukset.
Sertfiointi tarkastus tapahtuma maastossa on melko tavallinen tapahtuma, esim. jos tarkastellaan hakkuun jälkeistä metsää. Asiaa parantaa jos hakkuuilmoituksessa on mainiinta puron ylityksestä tai pehmeikön kiertämisestä. Pehmeikölle poikkeaminen ja suojakaistan vajavaisuus voi tuoda poikkeaman ja parannus esityksen, se on hyvinkin tavallista.
Metsäyhtiö Tornator on toistuvasti lyhyen ajan sisällä joutunut altavastaajaksi ja selittelemääm tapahtumia julkisesti. Nyt Tornattorin toiminnan on panneet merkille myös luonnonsuojeliat, joka on osaltaan kärjistänyt asioiden kulkua.
Jos suuren metsäyhtiön asenne sertifiointiin on herpaantunut, silloin ehkä tarkastukset tihenevät luonnonsuojelioiden säestyksellä.
Metsuri motokuski ja Gla toikin hyvin esille ne suurempien seurojen yhteistyön ja vaivan- näön merkityksen maanvuokraajien kanssa. Näissä ns. omankylän (talojen) seurueissa on iso merkitys ja harmi, jos 150 ha tila jää pois jahtialueesta, niin kuin emännän esimerkissäkin kävi.
Ja lopuksi vielä, hirviporukalle voisi olla hyvä kahvituli puheenaihe lukijalta palstan kirjoittajan huoli maaanomistajien ”sponsoroinnista” hirvijahti / harrastajaryhmää kohtaan. (laajemmassa merkityksessä)
Suorittava orras 12:44, yhteistyötä hyvä esimerkki. Metsätapahtumien palaute on maanomistajalle luottamusta lisäävä ja kannustaa pitämään vuokrasopimukset voimassa.
” Kerrompa esimerkin hirviporukan vetäjän valikoivasta palautteesta maanomistajalle, joka on hieman ikäväkin, mutta sen yleisyytä en osaa arvioida.
Kuolinpesä jakoi metsätilan ja hakkasi siihen 14-16 ha aukon, joka tietysti viljeltiin mhy:n toimesta koska omistajat oli naispuolisia. Tila jaettiin sisarusten kesken toinen sai rahat ja toiselle jäi metsätila n. 150 ha, lisäksi tilalle tehtiin metsästyksen vuokrasopimun. Taimikot kehittyi pienellä maanomistanan huomiolla, Hakkuusta ja viljelystä oli kulunut 12-15 vuotta, jolloin hirvet oli löytäneen kohteen, ja siellä riitti ruokaa hirvillekin.
Hirvisaalista alkoi kertyä, seuranvetäjä vei henkilökohtaisesti hirvipaistin, maanomistaja oli otettu huomiosta ja sama toistui myös seuraavina vuosina, hirvipaisti ja lisäksi sopiva viinipullo. Emäntä oli tyytyväinen kehuikin hirvi-isännän vierailua naapureilleen. Sitten emännälle tuli puukaupan aika, puunostaja kävi tilalla ja oli myyjän luona jatkamassa puukauppoja, kun puheeksi tuli hoitotyöt. Siinä totuus paljastui mistä hirviporukan vetäjänkin olisi ollut viksua kertoa metsänmyyjälle, eli se tärkein palaute jäi kertomatta, se hirvivahinko.
Onko nyt niin, että isoissa metsästysseuroissa olisi tarve kehittää yhteydenpito mahdollisuutta, ettei seurantoiminta yksityisten maanomistajien mailla- alkaisi vauhdittaa vastarintaa maanomistajissa ?
Metsätalousyrittäjä lukiapalstallaan kertoi lopettaneensa maanvuokrasopimuksensa kun kaatopalaa ei toimitetukaan sovitusti, seuraamus siitä oli, että maanvuokrasopimus purettiin sen seuran osalta, onko tapahtuma huolestuttava ?
Hyvä huomio Galalta, yhteistyö on manomistajien ja seuran välillä molempia hyödyntävää toimintaa, kun turvataan metsien hyvää kasvua puuvalinnoilla / hirvistä aiheutuvia taimikkovahinkoja.
Tämä minun esimerkki olikin sen perinteisen kylän talojen muodostaman hirviporukan toiminnasta, joka on tuonut onnistumisen tunteita molemmin puolin. Hirviporukan vetäjä vuokrasopimuksen laatia on se henkilö joka on yhdysmiehenä manomistajiin päin sovituista asioista.
Galan edellä huomioma seuratoiminta ja vaikeudet niissä oli ilmeisesti lajempia kokonaisuuksia koskeva epäilys hirviseurueen toiminnasta !
Hirvituhojen korvaamiseen ja kannan tasapainottamiseen ei taida olla lähitulevaisuudessa tulossa muutoksia, eli on mentävä ns. nykymallilla, jossa vahinkojen korvaus perusteet muuttuivat ja heikensivät halukkuutta hakea hirvituho korvausta.
Suorittava porras kertoikin muovinauha saasteesta, joka on maiseman pilaaja ja joka ei palvele alkuperäistä tarkotustaan siellä. Hirviaitaa on tarkastettava ja huollettava ainakin suurempien lumisateiden jälkeen. Aidan pystytyksessäkin on huomioitava paalujen / tukipuiden väli ja solmutekniikka, ettei aita purkaannu yhdestä puremasta pitenpiä matkoja.
Mehtäukon kanssa samaa mieltä aitauksen onnistumisesta myös nuorissa koivikoissa. Lumisilla- alueilla kaksi nauhaa päällekkäin on osittautunut hyvin toimivaksi, varsinkin jos alueella on vasoja ja kauriita, meilläkin ylempinauha on 170-180 cm korkeudessa.
Vastuun jakaminen hirviporukan kanssa voi alkaa jo uuden vuokrasopimuksen teon aikaan, vuokrasopimukseen voi kirjata esim. yhteydenpito ja aitaan liittyvät asiat. Kun muut valtakunnalliset hirvikannan hoitoon liittyvät parannukset on jähmeitä muuttumaan, jää paikallinen yhteistyö hirviseurueiden kanssa kannatettavaksi vaihtoehdoksi.
Tottahan se on, että hirviseurueen keski-ikä nousee ja mahdollisuudet osallistua hirvijahtiin heikkenee, mutta osalle seuranjäsenistä hirviaika on syksyn odotetuin yhdessä olon tapahtuma.
Hirvi seuroja on kahden laisia, seuraan ja jahtiin voi päästä kun on valmis maksamaan mahdollisuudesta jahtiin, mutta nämä ei sitten osallistu muuhun seuran talkootyöhön vuokra-alueella. Toinen on se perinteinen malli, jossa jäseniä ovat maanomistaja talot ja heidän jälkeläiset, heille hirvijahti aika on myös-syksyn sosiaallinen tapahtuma.
Meidän tilat on kolmella eri hirviporukalla, jotka edustaa tätä jälkimmäistä, perinteistä maanomistaja jakoa. Yhteistyö hirviporukan kassa on toiminut myönteisesti, siellä hirviporukka on rakentanut hirviaitoja mä-taimikoille, ulkoiluttanut koiria aidan tuntumassa, talvella ja viestitellyt niistä maanomistajalle.
Maanomistajan pahaa mieltä tämä tasoittaa ja liennyttää niin, etteivät pienet syöntijäljet tunnu niin pahalta, kun vastuuta hirvistä ja tuhoista on kantamassa myös hirviporukka !
Asiapitoinen tieto 10.11 metsälehden lukijalta, artikkeli tulisi saada mahdollisimman monen metsänomistajan luettavaksi ja pohdintaan, mitä taimikon perustaminen ja sen hoito vaatii, jos alueella on ylisuuri hirvikanta.
Itä-Suomessakin on huomattavan paljon metsätiloja, josta on muutettu 70-90 luvulla pois, isännät on vaihtuneet, leimikoita on tehty ja hakattu eikä kipinää metsänhoitoon ole syntynyt, mutta niistä onkin muodostunut hyvää ruoka- ja talvehtimis paikkoja hirville !
Hirvitihentymät voi tääälläkin olla keskimäärin kpl / 1000 ha aivan sovitusti, kuten Metsri motokuski kertoi, ja Ola_Pallonivel kertoikin toiveet RHY:n suuntaa, mutta, mutta oliskohan metsästysseurat valmiita ottamaan vastuuta ennakoivaan vuokramaiden tihentymäalueiden vahingon torjuntaan ? ?
Alkuperäinen kysymys: Kenelle myydä ensiharvennuspuut pystykaupalla.
Piovatti ja Neova yhdistyivät vuonna -22 ja nyt toimialueena on lähes koko Suomi, joka on jaettu nyt viiteen puunhankintapäällikkö piiriin.
Minulle jo ensimmäinen tapaaminen Laanian metsäasiantuntian kassa toi tunteen hyvästä metsien hoidosta, mm. minulle oli uutta, että ostaja kirjasi myyjän toiveita kuviokohtaisesti muistiin, joka sitten siirtyisi aikanaan työohjeena motolle.
Ps. Jos olet aikeissa myydä ensiharvennus- tai energiapuu leimikkoa kannattaa pyytää Laanian metsäasiantuntialta paikkakunta kohtaista oston mahdollisuuta ja hintatasosta !
