Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos huomiosta: Sorvivanerin laatuvaatimuksetkin vaihtelee vielä omistajan- ja käyttöpaikan mukaan. Väli- Suomeen itäosissa on maksimiviat muodustuneet onneksi melko vakioiksi, ainoastaan pituudet ja minimi läpimitat vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Käyttöpaikan määritelmä, lenkous sorvipöllin mukaan ( 15 dm ). esim läpiläpimittaluokat 18 – 23 / 2 cm, 24 – 35 /4 cm ja 36 + / 5 cm.
Silloin vaneritukki silmämääräisesti katsottuna saa näyttää vähän mutkaselta.Vanerin teko motolla siinä ja siinä, koska tukkikouran syöttönopeudet on niin suuria, ettei siihen kerkeä tekemään kuin silmämääräisiä arvioita ( maksimi oksa- ja oksa ryhmät ) tukin laadusta, jos ajetaan pätkissä silloin on vaarana rikkooutua pintaviilu ja siitä on helposti tulossa raakki tukki.
Jos leimikossa on myös ns. erikoissorvilaatua tai on huomattavan paljon koivua silloin apteeraus ja katkonta on ammattimetsurin työtä.
ps. Sahavanerilla on laatuvaatimukset vielä erikseen !
Kolmekymmentäneljä % ei kyllä ole paljon.Varmasti harmittaa, jos silmämääräinen odotus arvo on ollut korkeampi.
Sorvattavan vanerin tukkiprosentin kertymään vaikuttaa paljon eri asioita, esim. käytettävät pituusmitat 34 – 70 dm, minimi läpimitta 18 – 22 cm, runkojen järeys ja motomiehen kokemus hakata motolla pintapuuta rikkomatta vaneria, tyvilumpit huomioiden ( kova laho ja syväpoimuinen tyvi ).
Rungoja tulisi havannoida jo pystyssä. välivähennys yleensä saa sisältyä tukkiin jos vähintään 15 dm on hyväksyttävää tukkiosuutta on molemmin puolin vikaa, lenkous vanerilla mitataan sorvipollien mitalla, ei kokotukin lenkoutena.
Vanerin markkina tilanne vaikuttaa ratkaisevasti tukkiprosenttiin, ylitarjonnassa , tyvitukki pituus yli viisi – ja latva alle viisimetriä ja välissä kiellettyjä mittoja, silloin myös latvan minimi on paksummasta päästä, joka hävittää tukin kertymää.
Hakkuun valvonnassa kannattaa huomioida, että hakkuu dehdään kauppakirjan mukaisilla mitoilla !
Tukin hintataso liikehtii nyt alaspäin Itä- Suomessakin, joka normaalisti on alkanut olla syksyä kohti menossa myyjän kannalta parempaan suuntaan.
Itsenäisiltä sahoilta saa vielä tarjouksen samaa tasoa kuin alkukeväästä, kesä- ja kelirikkotukkileimikosta, ilmeisesti märän kesän ansiosta sopivia leimikoita on vähemmän ja valmiin tavaran kauppoja on kumminkin toimitettava ostajille.
Isoilta puunkäyttäjiltä hintataso on jo useamman euron halvempi, lisäksi tukin katkonta pituudet ovat korkeintaan perusmitat, sitä kautta korjuussa syntyy vielä lisää vahinkoa kun tukkia siirtyy kuitupinoon minimi paksuuden ja rajallisilla katkonnan mitoilla lisää.
UPM:n lopetettua täältä puunjalostuksen ja oston on myös osaltaan ollut rauhoittamassa hintakehitystä, onneksi on vielä useita sahureita lähiseudulla,jotka on investoineet sahalaitteisiin ja usko jatkamiseen on kova.
Metsä asiat on aina olleet pitkäjäntistä toimintaa, niin ehkä nytkin !
Kyllä lienee varmempi tie rakentaa luottamusta puunostajan kanssa kirjaamalla aina lisätyöt kauppasopimukselle, siitä on motoyrittäjänkin helppo rakentaa työohjelmaa yrityksen sisällä.
Firmaan sopimusyrittäjällä on aina toiveita ja velvotteita työnantajalleen toimittaa ostamaansa raaka-aieinetta käyttöpaikalle, jalostukseen aikataulussa ja laadun siitä kärsimättä.
Ylimääräiset työt leimikolla kadottaa suunnitelmat epätarkoiksi ja motokahtaisesti se alentaa koneiden tuottavuutta, josta voi alkaa taaas uusi kiire tekemiseen ja kiireessähän asiat ei aina kehity kaikille myönteisessä hengessä.
Kun ne työt tehdään mistä on sovittu on firmankin helppo kysellä seuraavana syksynä taas uutta leimikkoa, kun siellä on puun tarve lähes jatkuvaa.
Asia toisen päin, myyjäkin tarvitsee tuotteilleen ostajan ja saa leimikolleen oikean arvon, jopa vähän ylimääräista kun ennakko raivaukset on tehty, jo ennen kaupan tekoa ja varmistaa tällä leimikkonsa kaupan heikommankin kysynnän aikan.
metsä-masa: Havainnot on palstalaisten kassa aivan samoja Itä-Suomessakin pituuskasvun suhteen, eli eipä silmämääsäisesti eroja huomaa.
Kuusen ja koivun kesäistutukset viimme kesänä lämpimään maahan, sen siaan ovat erittäin hyvässa kasvussa ja taimikuolleisuutta ei löytynyt ollenkaan, koivun istutus aloilla jänikset olivat syöneet latvan n. prosentin verran taimista.
Kuusen iIsompiin taimikoihin on alkanut muodostua keltaisia neulasia, mutta ei ollut vielä paha vain muutamia neulasia kerkässään.
Ps. Kesä ei oikein tunnu kesältä, ” kun auringossa toista puolta polttaa niin toista kylmää ”
metsä – masan vanha ja ensimmäinen auto oli kupla folkkari, tuohon aikaan oliskelin maatalousoppilaitoksessa.Aluksi auto vaihtoehtoja oli kaksi Fiat 850 ja ” kuplafolkkari ”. Asian ratkaisi seuraavalla viikolla kotiin kutsuttu eläinlääkäri joka ajeli vauhdikkaasti puoleksi ummessa ollutta teitä ” kuplafolkkarillaan ”
Kesäaikaan autolla-ajeltiin kavereiden kanssa urheilutapahtumissa, maatalousnäyttelyissä ja tietenkin lavatansseissa, joihin valmistauduttiin asiaan kuuluvalla huolellisuudella.
Kelamankalle nauhoteltiin ajan musiikkia, toinen kela sisälsi ulkomaalaisten artistien musiikkia CCR, TON JONES, LED ZEPPELIN ja tietysti THE BEATLES ja toinen kela sisälsi reipasta tanssittavaa kotimaista, niillä mentiin, ” eikä ne pahalta kuulosta tänäkään päivänä ”.
Kupla oli minulla kaikkiaan kolme vuotta, jona aikana kävin armeijan ja metsäkonekoulun. Koulun koputtua metsäharjoitteliaksi päästyäni oli edessä auton vaihto. Sen jälkeen autot on vaihtuneet 3 – 4 vuoden välein, mutta mukavat muistot pysyvät mielessä nuoresta kuljettajasta ” Kuplasta ” !
Puun takanen huomasi mainita kengät, perkaus on tarkkuutta vaativaa työtä, ei kärsi monta kasvatettavaa runkoa menettää liukastumisen vuoksi kun tulee harmittava olo.
Itsellä oli varhaisperkauksen urakka muutama vuosi sitten kesäloman aikaan ja siihen viikkoon sattui helteet. Kevyempiä työvaatteita etsiessäni löysin entisen suunnistus pukuni ja päätin testata sen.
Siinä tulikin mukava viikko, työ sujui kun jalassa oli vielä piikki- nappula kengät.
Kannattaa kokeilla !
Minä uskaltaisin kyllä sahan merkiksi nimetä omien kokemusten perusteella Stihl:n raivurin, ehkä tyyppinä FS 410 C-E-K, ominaisuuksia jo ammattikäyttöönkin, mutta erittäin varma toimisia ovat olleet.
Kesä raivuulla on motivaatio koetuksella, jos sahaa on kuljeteltava käyntihäiriöiden vuoksi kesken työn huoltoon. Varusteet on hyvä olla metsään suunniteltuja, raivuulle kevyt, ilmava malli turvavarusteista ja napakat nahkahanskat.
Kypärä tai fisiiri radiolla varustettuna tuo ajankohtaiset asiat tuoreena kuultavaksi ja voihan se sopiva musiikki keventää vähän askeltakin.
Stihl;n etuna on huoltopisteet, vraosat ja tarvikkeet lähellä, ovat vielä kohtuhintaisiakin !
Niin ” kisi ” tästä mallista taisit saada laajasti hankinnan viekkejä, niin eiköhän se sitten ole Stihl !
Ps. Värikin on valkoinen
Perheen kanssa tyylikkäästi tienpäälle ja kaupunki harrastuksille: Siihen käyttöön on tarjontaa paljonkin, mutta yksi hyvä on Volvon XC60, se kulkee myös pienempiä teitä.
Mutta työvälineiden ja tarvikkeiden kuljetus ei onnistu järkevästi, on varomista ja suojaamista liian paljon.
Metsän omistajan yleiskäyttöön on kyllä neliveto lava-autot parhaita, niillä onnistuu painavienkin tavaroiden kuljetus, tavaratilan vahvan muovikaukalon ansiosta, eikä kulkeudu ohjaamoon poltoaineiden ja työkalujen hajut.
Neljä kertaa neljä Cab malleja taitaa olla tarjolla kaikilla mahantuojilla. Itselle osui 52000 km ajettu FORD RANGER Super Cab kohdalle, joka on toimittanut tehtävänsä oikein hyvin metsään liittyvissä ajoissa ja kuljetuksissa.
Kevyempään kulkemiseen on kylläkin tarvetta toiselle autolle !
Varhaisperkauksen kemera taitaa olla parasta uudessa kemera valikossa, koska siellä säilyi myös toinenkin kemera taimikonhoito kierros. Näillä toimenpiteillä on luvassa hyviä ja kasvupaikalle sopivia nuoria metsiä.
Huhtikuun alussa jätin kemera hakemuksen 3,7 ha:n nuorenmetsän hoidosta, eipä mennyt kuin päivä siitä kun soitettiin, että hakemus meni otantatarkastukseen ja tarjottiin tilaisuutta tulla mukaan.
Aluksi tunne oli, että voi ei, mutta kävin kumminkin vielä kierroksen kuviolla ja tein linjakoeala otannan, tulos oli hieman alle vaaditun 16 cm. Niimpä mielenkiinnosta ilmoittaudun mukaan minulle ensimmäiseen maastotarkastukseen.
Se olikin mukava ja luottamusta herättävä kierros kuviolla tarkastajan kanssa. Tarkastaja oli ajanut toimistolla linjat ja koealojen paikat valmiiksi tiedonkeruu laitteeseen. Koealat ei tietenkään ollut samoja kuin minulla, mutta tarkastus eteni rutiinilla ja hyvällä ammattitaidolla, myös koealojen tulos perustui mittauksiin.
Lopullinen yhteen veto koealoilta oli muutama milli alle vaaditun, eli samaa tasoa kuin minun. Jos tarkastajien ote ja asenne olisi kaikilla kerrotun kaltainen, silloin tuloksiin on oltava tyytyväinen.
