Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Tukin latvaläpimitan muutus on iso rahallinen menetys, jos vastaavasti kuidun ja sivulajien hintataso säilyy nykyisellään.
Selvitin tukkitaulukosta 15 – 17 cm välisen kuutioiden määrän, joka oi 38 % myöhemmän harvennuksen koko mäntytukki määrästä !!!
Pikkutukilla on hyvät ja huonot puolet, riippuen sen mitoista ja leimikon laadusta. Avohakkuu leimikossa, jossa rungon koko on yli 400 l ja yli sen hyöty häviää, jopa sotkee normaali tukin tarkkaa telteen ottoa.
Kolmosen harvennuksilla siitä syntyy rahallistakin hyötyä, kun mitta valikko on sopiva. Sahurilta löytyi syksyllä mielestäni vielä hyvät mitat 27, ja 31 dm / 13 cm ( tukinlatvasta ), 40, 43,,, dm / 13 nämä tietysti sellaisista rungoista, jotka ei vielä täyttänyt normaali tukin mittoja.
Lisäksi parrut 27, 31 / 10 cm, tällä valikolla ja heidän koneketjulla korjattuna työ leimikolla meni tosi hyvin, siellä painotukset oli oikein.
Euromäärissä porrasrus oli ( kuidun hintaan ) + 5 € parru + 5 € pikkutukki, eli pikkutukki oli 10 € arvokkaampi kuin kuitu.
Aseenne ja puunkorjuusta vähäinen, tai joskus jopa liian pitkä kokemus ei huomioi sitä tärkeintä ” maanomistajaa ” .
Kyllä valtakuntaan mahtuu monen tasoista yrittäjää, mutta kerrotun kaltainen toiminta ei pahemmassa tapauksessa ole enää nykypäivää. Saattaa olla, ettei kilpailutus olekkaan se perimmäinen syy heikkoon lopputulokseen, heikko laatuinen työ on helppo kuitata haastavalla kilpailutuksella.
Väli- Suomessa pystykaupalla ostetut ja firman toimesta korjjuuta tekevien työn jälki kestää vertailun. Tästä kuuluu kiitos myös korjuun suunnittelioille ja korjuun valvojille, eli on neuvonnan kautta löydetty yhteinen hyöty.
Täällä on huomattavan paljon yrittäjiä joilla on ollut jo vuosia oma ympäristö- ja laatujärjestelmä, joka ohjaa toimintaa ja siihen yrittäjä on sitoutunut. Tämä esimerkillinen toiminta luo toimintamallin uusille ja nuoremmille yrittäjille toimia vaihtelevissa olosuhteissa metsässä.
Kyllä yleistä on meilläkin se, että tutuksi tulleen yrittäjän ketjuja toivotaan ja jopa kirjataan kaupallekkin, silloin yleensä menee kaikki vaiheet hyvin ja sama ostajakin on vahvoilla myös seuraavaan leimikkoon.
Maastotaulukot hyvän metsänhoidon suositukset: Sisältää kaikki metsänhoidonsuositusten liitetaulukot. On oikein hyvä painos taskukoossa nuorelle,aloittevalle kuljettajalle.
Kokeneelle kuljettajalle taulukot on siirtyneet omaan tiedostoon, eli on jo valmiina kun näkee kohteen. Pohjapinta-ala tai runkoluku, toinen kuljettaja voi tykätä vain toisesta, mutta sillähän pyritään mittaamaan samaa asiaa.
Apuna kuljettajalla on yleisemmin koneen puomi, mutta relaskooppikin koneista löytyy, jos tarvii täsmä ppa:n kohteesta, toistoja kuljettaja tekee jo työvuoron aikana valtvasti, esim, 10 x 10 m = 1 aari siinä olevat rungot x 100 = r / ha.
Kauppakirjalle pystykaupassa voi merkata jäävän puuston haarukan, jonka sisällä ppa:n tai runkoluvun tulisi olla hakkuun jälkeen, tämä sitten velvoittaa nuorempia kuljettajia tarkastamaan työn tulosta, mutta siitähän se silmäkin tarkentuu ja usko vahvistuu.
Jos ylispuut on männyn siemenpuita niin kyllä keskiraskas tai raskas moto on sopivin. Tottunut kuljettaja pystyy hakemaan ajolinjat ja oksamassa kasat tyhjiin paikkaihin ja voi siirrellä pienempiä runkoja taimien yläpuolella karsittavaksi uran varteen.
Käytännössä palstalle tulee vain yhdet jäljet, koska ajokone seurailee samoja uria, miestyönäkin kaadetut siemenpuut tarvii samat jäljet, jopa enemän koska miestyssä puutavara jää hajalleen palstalle.
Pakkaspäivä ei sovellu siemen- ja ylispuu hakkuuseen. Siemenpuut kannattaa poistaa uudelta hakkuualalta ennen ennakkoraivausta.
Koivuylispuu hakkuussa om mies hakkuu perusteltua, jos rungoista erotellaan koivutukin erikoislaadut erilleen.
Yleinen huomio talvityönä tehdystä ylispuiden poistosta on karskin näköinen, mutta kun lumet sulaa ja taimet ja oksat asettuu maahan niin liikkumisen jälkiä ei 5 – 8 vuoden jälkeen huomaakaan. Nuorissa metsissä urat palvelee myöhempinä harvennus urina
Tosiperäisiä ja hyviä yteenvetoja aiheesta: Jätkä pätkä, Metsuri motokuski ym.
Kyllä totuus on ettei mototyöstä pahasti tukossa oleevasta kohteesta ainespuuhakkuussa tunne tyytyväisyyttä ostaja,tekiä ja myyjäkään. Nyt uusi kemera on tullut apuun jatkoa näille ei pitäisi enää tulla. Metsähoidonneuvojilla ym. mh:n toimioilla on tässä haastava ja tärkeä tehtävä pitää asia esillä.
Väli-Suomessakin on ostajilla ollut kuitupuusta ylitarjontaa ja sitä kautta pienempikin raivauksen tarve on tuonut tuomion ettei osteta. Pienkonekauppiaiden mielestä raivurikauppa metsänomistajille on kehittynyt hyvin, ” sehän onkin hyvää tekemistä metsässä ”.
Ennakkoraivatusta ja oikein harvennetusta metsästä maanomistaja saa terveen ja tuottoisan seuranta kohteen.
Suorittavan portaan huolen aihe on tukala ja hankala, kyllä ammatti miehellä tulisi työtä olla joseenkin yhtäjaksoisesti putkeen silloin siellä onnistuminen ruokkii taas uutta tekemisen meininkiä ja positiivisuus on vallalla.
Jos katkoksia on vuodesta toiseen niin yrittäjänkin tulisi tehdä uusia suunnitelmia itselleen, ei ammattinsaosaavia uusia yrittäjiä ja kuljettajia aivan helposti tilata töihin.
Tällähetkellä on oikein hyvät merkit ilmassa tulevaisuuden suhteen, ” koneilla ne metsätyöt tehdään jatkossakin ”
Meillä Suomessa on ainakin puolenkymmentä laajempaa konetyönopetusta antavaa oppilaitosta, joista saa valmiudet myös maanrakennuksen ja autonkuljettajan pätevyyteen.
Joskus on niin hyvä tuuri, että sama yrittä voi tarjota usempaakin konetyötä metsässä !
Paljon on arvokkaita ja tärkeitä huomioita on löytynytkin nuorelle kuljettajaksi aikovalle.
Koulutuksen kautta tulee motokuljettajankin alalle pyrkiä. Koulutus on sen verran pitkä, että siellä jo nähdään kenellä mielenkiinto ja motovaatio säilyy ja kehittyy, koska se on tärkein ominaisuus itsenäiseen konetyöhön.
Kuljettajakoulutuksessa tehdään tutuksi myös päivittäisen huollon toimet, metsäteollisuutta laajemmin ja luonnon hoitoon liittyvät asiat. ( luonnonhoito tutkinto kannattais suorittaa koululla )
Nuorilla on jo yleensä kyvät atk:n omaksumis taidot esim. kartta-asiat tiedonsiirrot, kaliprointi valmiudet ja jos motivaatio on ok. niin silloin sosiaalliset taidotkin paremmin hallinnassa.
Joskus nuori kuljettaja joutuu aluksi liian vaativiin kohteisiin , erikospuu kohteet, vaikeat maastot, koska esim, pituus- ja laatuvaatimukset koulun opetuksessa on se yleinen laatu, joka vaihtelee kumminkin eri puunkäyttäjillä.
Ajokoneen hytissä silmät auki ajellessa näkee ja saa itselleen vastauksia miten kannattaa toimia palstalla. Seuraava vaihe voisi olla motoisännän kanssa hakkuu massapuu leimikossa.
Paljon on sodanlälkeinen Suomi työtä tarjonnut kun on sotakorvauksia alettu maksamaan. Minulle ei metsänkaatotyöt tulleet tutuksi, mutta nostalgiasia juttuja metsästä olen kuullut kerrottuna jo ammatinkin puolesta.
80.tä luvun alussa ollessani jo firman töissä sain tutustua sodanjälkeisen metsätyön eri vaiheisiin Rovaniemen metsäopiston kirjastossa, jonne talonmies meitä innosti tulemaan, koska epäili meillä olevan siellä pitkät illat ollessamme siellä viikon kurssilla.
Metsähallitus oli palkannut elokuvaryhmän kuvaamaan savotan eri vaiheita vuoden kierron mukaan, siinä tuli tutuksi kämppäeläma, leimikon suunnittelun erivaiheet, miestyöt, hevosajurit ja teräpään pomojen työt. Elokuvan aiheet kuljetteli puut luovutuspaikoille asti.
Tämä oli hyvää lähihistoriaa vielä nuorelle metsämiehen alulle
Kouluvuosilta jäi mieleen Isän hankintasavotta, joka oli edennyt ajovaiheeseen metsästä aseman laaniin. Olin seuraillut järveltä milloin hevonen ja puukuorma on menossa asemalle, lähdin sitten vastaan kelkan kanssa, kuten aiemminkin.
Hämärä muuttui jo pimeäksi kun kuulin Ruskon hirnahdukset, oli huomannut minut. Kelkka vaan kiinni rekeen ja kyselemään, että teitte pitkän päivän tänään, Isän vastauksesta sain selville, että oli onnistanut tänään hyvin ja siirretty ylimääräinenkin kuorma.
Silloin rohkaisin mieleni ja kyselin, että ostetaanko se mopo tänä keväänä minulle, josta oli ollut jo vähän puhettakin, jolla voisin harjotella ajamista. Eipä kuulunut vastausta, oli riisuttu hevonen ja varusteet siirretty kuivumaan, siinä se lupaus sitten tuli,” OLI OLLUT ONNISTUNUT PÄIVÄ METSÄSSÄ ISÄLLÄ JA RUSKOLLA”
Kiitos huomiosta r.ritvalle ! Itä- Suomessa kyllä liikutaan mielestäni paljon metsässä, mutta siitä ei kovinkaan paljon puhuta yleisesti. Aihetta ja sen vaikutuksia on tutkittukin, joista tulokset on olleet vaikutuksia ylistäviä.
Matkailun järjestäjät kyllä järjestävät turisteille tapahtumia ja hiljentymis mahdollisuuksia metsään. Mutta maaseudulla asuvilla on sitten omia teitä ja polkuja, joita tarkkaillaan erivuoden aikoina.
Naisväkikin hankkii sieltä erilaisia tarve aineita asetelmiin ja kudonnaisiin joka on sitä käsillä tekemistä, kaiken muun kiireen keskellä.
Meillä kasvavat marjat on Suomalaisten etuoikeus. Tämän mahdollistaa puhdas ilma, vesi ja maaperä.
