Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Metsäkeskukset työt on olleet ruuhkaisia vuodenvaihteesta alkaen, ja osalla Metsäkeskuksia niin phasti, ettei omaväki ole selvinnyt ilman lisä apua.
Meidänkin marrakuulla tehty rahoitushakemus oli hetken väärässä mapissa, mutta asia selvisi jo helmikuulla. Toteutusilmoitus meni heti perään ja päätös siitä tuli maaliskuulla.
Kannattaa soittaa ja tiedustella mitä rahoitushakemuksille kuuluu !
Väl-Suomessakin runkohinnoittelu on vain päätehakkuu leimikoisa, harvennuksia oli kokeilumielessa 4-5 vuotta sitten, mutta ne ei yleistyneet.
Runkohinnoittelu on käytössä vain laadullisesti hyvässä, tai erittäin hyvässä leimikossa, jonka ostajat käy leimikolla arvioimassa koealoilla. Tukkiprosentti näissä muutenkin olisi 80-90 %:a.
Tarjouksen loppusumma kyllä näyttää hyvältä verrattuna sitä tavaralaji hinnoitteluun, jossa motit on metsätaloussuunnitelmasta nopeasti palstan reunassa käyden, tai jopa leimikolla käymättä arvioitu.
Tukin markkinatilanne on nyt hankala ja lisääntyvä sellunkäyttö vain lisää vaikeuksia, eikä tuontipuukaan taida olla pois suljettu vaihtoehto,ainakin Itä-Suomen sahoilta.
Vinsisiiman veto metsissä oli kumminkin isommassa mittakaavassa varsin lyhyt aikainen valtamenetelmä kasata puut talviteiden varsiin, työnä se on ollut tosi raskasta ja taparurma-altista.
Meidän vinssiurakkaan lähtö oli ainakin puoleksi peruskuntoharjoittelua hiihtoa varten ja tulihan siinä lomalla tienatuksi mukavat rahat myös nuoren miehen ensimmäistä autoa varten, ainakin osaksi.
Paikallinen saha tarjosi vinssiurakoita vielä -70 luvun alussa. Leimikko oli tukkimetsää, jonne oli pillarilla pohjattu polannetiet 40-50:n välein. Pakkasten aikaan liikkuminen siinä kunnosti tien tukkikuormien kuljetukseen sopivaksi. Siitä tuli meidän viiden viikon lomakohde.
Fergun lisäksi varusteena oli Farmivinssi, joka oli varustettu puomilla se olikin tarpeellinen, koska tukit mitattiin uran varessa ja latva tuli olla urallepäin siihen mitattavaksi.
Pakkastalvi piti siitä huolen, että sakset siirtyi rivakasti uudelleen palstalle, välillä tietysti vuoroja vaihdellen samanikäisen ja kuntoisen kaverin kassa.
Tässä oli ilmeisesti taksa kohdallaan, koska tulosta tuli kuusin kertainen tuntitaksa verrattun sitä sen vuoden maatalous kalenterin trakrori + mies tuntihinta taulukkoon…
Vinssausurakasta jäi mukava muisto !
Kyllä Väli-Suomessakin rajanyli hakkuita tapahtuu, mutta nykyisin harvemmin, ” korvaus kaksinkertaisena, siitä neuvottelu yleensä alkaa, sitä en tiedä mihin se vaatimus perustuu ” ?
Naapurin puolelta puiden kaato on aina selvä virhe ( rikos ). Korvaus asiaa ei kannata jättää sikseen, vaan vaatia asian selvittämistä heti ja asialliata korvausta siitä, joka kuuluu aina vahingon kärsineelle manomitajalle. Metsäkeskus kyllä antaa pyynnöstä neuvoja ja apua-arviointiin.
Moton kuljettaja tekee työtä hyvin vaihtelevisa olosuhteisa, koskaan en ole kuullut kuljettajan keränneen puita tahallaan naapurin puolelta, yleensa raja on kadoksissa tai leimikkoa ei ole rajattu tilanrajoiltakaan.
Pystykaupassa korvaus vastuu on yleensä puunostajalla, joskus työtään arvostava yrittäja on korvannut vahingon naapurille heti ja sopinut sitten firman knssa asiat. Silloin vahingosta on selvitty pienillä, asiallisilla ja oikeuden mukaisilla korvauksilla ja maine fimalla ja hakkaajalla on taas tullut kuntoon. ( yksittäiset rungot )
Uudet muutokset nuorenmetsän kemeraan on tuonut aavistuksen kikailusta. Olen samaa mieltä pikkutukin ja A.Jalkasen kannsssa varojen keskittämisestä varsinaiseen taimiknhoitoon.
Poistettava runkomäärä 1500 kpl ei toteudu ensiharvennuksessa, jos ko. taimikko on aiemmin perattu n.15 vuotta sitten n. 2000 r / ha eikä varsinkaan mäntyvaltaisilla kohteilla.
Kyllähän kemera hyöty saattoi siirtyä osittain ostajan hyväksi kun tarjous kuidusta saattoi olla kympin luokkaa ja korjuu pystykaupalla varmisti vielä, ettei runkojen järeys ylitä korjuun jälkeen 16 cm:ä rinnan korkeudelta.
Siinä tuli poistettua niitä 2-3 krtaa nopeammin kasvavia hyvä muotoisia valtapuita ja jäljelle jäi sitten täydentämään runkolukua toispuoleisia välipuita ja, jopa monivääriä hieskoivuja. Jos hakkuista puuttui vielä työnaikainen valvonta, silloin arvokasvuun oli syntynyt kiertoajalle iso miinus.
Olen aivan tyytyväisenä seurannut metsään.fi palvelun puumäärä tietoja meidän tiloilla, että kuinka hyvin ne pitääkään kaikkaansa, eikä puulaji suhteissakaan ole pahasti eroja, hyvä näin.
Puumääriä olen seurannut ottamalla relaskooppikoealoja kuvioittain ja vertaamalla niitä metsään.fi palvelun tuloksiin.
Aivan vastoittain selvisi syykin, ainakin osittain siihen. Eli vähän ennen Otson eroamista Metsäkeskuksesta oli tälle alueelle tehty välialueen suunnitteluna aluesuunnitelma, josta nähtävästi tiedot on siirtynyt Metsään.fi järjestelmään.
” Alue suunnitelma oli tehty tolokusti ”
Uusi keilauskierros näillä alueilla saattaa ollakin sitten vuosien päässä !
On Väli- Suomessakin tuttu ilmiö, että eri tukkikokoja menee useamalle laitokselle jalostukseen, lähinnä järeyden mukaan.
Värimerkkaus on metsässä lajittelun kannalta hyvä ja toimiva keksintö, sen prusteella mittaustodistukselta löytyy sitten motit erilleen ajettavista jakeista.
Toinen käytössä oleva menetelmä voi olla vastaan oton lajittelu sahalla. Sahalla lajiteltu pino siirtyi esim. hirsirakentajalle, heidän pituus, paksuus ja laatuvaatimuuksineen omaan lokeroon.
Tukkilaatuna hirsilukki oli hyvä keskinkertaista heikompiin leimikoihin, koska hirrestä maksettiin sama hinta kuin normaali tukista ja laatu voi poiketa yleisestä laadusta, ( oksaisuus ja mutkaisuus ).
Tukissa voi olla selviä mutka, mutta mutkan jälkeen sen oli jatkuttava samassa linjasa. Kun tukin kokoon ollessa 0,3 m3, niin siirtymää tuli nopeasti kuitupuusta tukiksi.
Sahauksen jälkeinen lajittelu on sitten sitä ” us….vintta lajittelua ” , jonka perusteella sahalta tehdään myyntikaupat ostajille.
Kyllä neuvoisin ostamaan aivan uuden raivurin. En ostaisi kuminkaan ns. halpasahoja, niitten toimintavarmuus vaativassa käytössä on sitten tuurista kiinni.
Joskus voi käydä niinkin, että työaika menee sen halppis- sahan kanssa vehtaamiseen, joka saattaa viedä sen tärkeimän , työinnostuksen mennessään.
Vahvalla ammattisahalla voi tehdä heinäystöitä ja jopa pienialaisia laikutuksiakin varsinaisen perkauksen lisäksi.
Uudella on mielekäs tehdä töitä, on mukavuusvaljaat, sahatoimii kuummanakin päivänä ei kaipaa suuttimien säätöjäkään esim. Stihj:n FS 460 C-EM k :n.
Hyvin pidettynä ja huollettuna saha on pitkäikäinen, eikä menetä arvoakaan kovin nopeasti.
Kesätöihin valitsisin kevyet ja ilmavat suojavaattaat, silloin jaksaa paremmin. Aluksi voi sahata vajaata päivää ja jatkaa siitä seuraava päivänä pirteänä.
Kun työhön tottuu siitä saa sitä hyvää hyötyliikuntaa ja hyvin kasvavan nuoren metsän, jota on mukava seurata myöhemin.
Jos ei traktorilla niin traktorimaisella autolla ! Minäkin ajelin metsänomistajan työmatkoja erilaisiin töihin normaalilla erimekkisillä henkilöautolla n. 15 vuotta. Sitten seurasi maasturiaikakausi vuosissa 13 vuotta, mutta aina oli sama ongelma kun työkalut ja polttoaineet oli pakattava hyvin, ettei ne riko ja nuhjaa auton sisustaa.
Kolme vuotta sitten vaihdettiin toinen auto 52000 km ajettuun lavamaasturiin 4WD :n Se oli hyvä päätös, eipä ole tarvista siirrellä työkaluja päivän päätteeksi varastoon ja takaisin.
Uusi teknologia on tuonut ko. autoihin hyvät ajo- ominaisuudet ja matkustajamukavuuden, verrattuna vaikka ensimmäiseen maasturiin. Turvallisuus korostuu myönteisesti heikommilla ja- umpisilla teillä, etenkin kun liikun siellä yksinkin.
Lisävarusteena autoon laitettiin lukollinen lavakate, siellä säilyy työkalut polttoaineet järjestyksessä seuraavalle reissulle
