Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä huomio Timppa, tämä on ostajakohtainen ja merkataan rasti ruutuun periaatteella kaupanteon yhteydessä, ei ole ns. pienessä tekstissä.
Väli-Suomessa lähes kaikki puunostajat tilittää ja tekee mittikset nimenomaan motontuloksen mukaan, eli omistusoikeus siirtyy mitataissa.
Ns. sahavirmat täällä käyttäytyy kyllä reilusti puunmyyjää kohtaan, kosta siellä hyväksytään 1-3 % raakkia, muuten sahurilta karkaa raaka-ainetta väärään paikkaan.
Esim. 250000, m3 sahaava laitos menettäisi n. reilun 5000 m3 vuodessa sellutehtaalle. Myyjälle tämä luo luotettavan ja reilunkuvan ostajata.
Pölkyn kauppasopimuksessa taitaa olla tehdasmittaus lähes aina ilmotettu mittaustavaksi, myös pystykaupassa.
Myyjälle tehdasmittauksesta luovutusmittana voi seurata myös loppumaksun viipymisiä, silloin kun talvi alkaa olla lopuillaan ja tiestö rajoitta kuljetuksia.
Jos mittaustapa on valinnainen kannattaa valita luovutusmitaksi motomittaus, siihen ei tule muutoksia esim. raakkivähennyksiä eikä
lajisiirtymiä ja lopputilitys tulee kuukauden sisällä.Kyllä palstalaiset on esittäneet hyviä toimintatapoja palstan kasvstukseen !
Kuvauksen perusteella itsekkin valitsisin ykkösvaihtoehdon, jos vesitalous on jokseenkin kunnossa, koska kuviolla on jo paljon valmista kasvatettavaksi kelpavaa taimiainesta, joka oikein hyppää ylös kunhan hoitaa ne rönsyt pois vuosittain ja aari tyhjää aluetta tuo vain monimuotoisuutta kuviolle.
Itsekkin olen ihmetellyt niten paljon kuvio täyttyy luonnostaan myös rauduskoivulla ( kivennäismaat ),siinä onkin mukava oppimisen ja seurannan kohde.
Jos kuviolla käy 3 – 5 vuoden välein saa olla tarkkana, että olenko samassa paikassa, kehitys on niin nopeaa ja yllätys on lähes aina myönteinen.
Harvennusten onnistumiselle on myös tärkeää leimikoiden ketjutus ja siihen liittyvä suunnittelu. Jos leimikot on firman pystykaupan leimikoita, siellä ketjuttavan henkilön tulisi olla aktiivinen ja korjuusta kiinnostunut, jotta leimikot olisi ketjussa kesällä korjuu kelpoisia.
Liian helposti motomiehet joutuu epäonnistumaan väärän leimikko valinnan johdosta ja siitä kunnia tulee tietysti ensin kuljettajalle ja motoisännälle.
Hyvällä suunnittelulla saadaan korjattua kesäkuun lopulta syyskuun aluun jopa talvikorjuuta pienimmillä painumilla, parhaimmillaan rämeille jää liikkumisesta vain rurkea varvusto urille.
Ongelmä näillä työmailla yleensä on erikoispuiden käyttäjien kesä tauko.
Jos leimikolla on myös päätehakkuukuvioita niistä on helppo puida kasoille hakkuutähteet ja siirtää ne vahvistamaan mahdollisia upottavia juontouran pätkiä. ” tunnissa rakentaa jo pitkän pätkän latvusmassa mattoa ”
Konemiehen ammattitaitoa on myös se, ettei aja sitä uraa rikki enenkuin on tuntuma sen kantavuudesta, kemiat on oltava samalla aaltopituudella molemmilla kuljettajilla, jotta hyvä loppu tukos saavutetaan.
Olipa mukava lukea alueellisia Metsäkeskuksen tekemiä harvennuksen laadun tuloksia. Olen päässyt seuraamaan arvioinnin toteutusta maastossa pari vuotta sitten.
Työ edistyi valmiin ohjelman mukaan hyvin systemaattisesti, oli jopa koealat merkattu kartalle valmiiksi, eli mittaaja eteni ohjelman mukaan vaiheittain.
Oikeita asioita oli palstalaisetkin tuonut esille. Nuoren metsän harvennus on yhteistyötä, hyvin helposti syytetään kuljettajaa / yrittäjää kun leimikolla on tullut huomautettavaa hakkuun jäljessä.
Hyvään työn jälkeen pääsemiseen kaikkien olisi tunnettava vastuunsa, isännästä alkaen ( ennakkoraivaus ).Työnantajalta ja motoisännältä tuleva ohjaus ja valvonta olisi hyvä keino neuvoa ja rohkaista nuoria kuljettajia tekemään työt oikeilla tekniikalla esim. pienialaisissa pehmeiköissä.
Nuorille on hyvin tärkeä antaa palautetta tehdystä työstä, myös hyvin onnistuneesta työmaasta, siitä syntyy työn ilo huomaamatomasti tekijälle.
Omana huomiona on tullut esille pari tärkeää kesäharvennukseen liittyvää seikkaa. Noremmat kuljettajat ei hahmota kunnolla kantavaa uran paikkaa ja havutuksen tärkeyttä mototyössä.
Korjaava toimempide oisi olla kuljettajan kävelylankki tulevilla urilla ja opettelemalla työtekniikka niin, että suurin osa havuista tulee jo luonnostaan parantamaan kantavuutta, ” ajokoneella ne painaumat vasta syntyy ”.
Omilla hyvillä kokemuksilla suosittelen kyllä ehdottomasti Stihllin sahoja ja M-Tronic järjestestelmällä. Stiihl 460 ja 490 on olleet erittäin toimintavarmoja ja helppoja huoltaa maallikon toimestakin, ” huoltotarvikkeet on myös edullisia ”!
Jos raivaat paljon ennakkoraivauksia silloin kannattaa vaihtaa 225 mm terä ja sektorisuoja tekeminen nopeutuu huomattavasti esim. Stihl 460.
Runkohinta kaupoissa, joissa kuusen osuus on merkittävä käytetään lahokuuselle tavaralaji hintaa.
Koska kuusi voi olla päällepäin jopa hyvin hyötevän näköinen, mutta sisältää silti lahoa vaihtelevasti, se riski saadaan pois tavaralajihinnalla.
” Tavaralajikaupassa kaikki riski katkonnasta kun on metsänomistajalla, vaikka vain ostaja voi siihen vaikutta ”
Runkohinta kauppoja ei voi kilpailuttaa kunnolla, koska tarjouksen saa vain sahafirmalta ja senkin hyvään kohteeseen.
Onnittelut Ean ! Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä kun entiset on saatu sovittua. Joskus on hyvä kun vahingonkärsinytkin malttaa mielensä ja rakentaa tosiperäisiin tietoihin korvausvaatimuksen.
Se tässä on myös hyvää, että korjaaviatoimenpiteitä siellä mietitään myös maksajanpuolella, ettei tuhriminen enää pääse toistumaan. Siinä mielessä muutaman rungonkin pieni vahinko kannattaa käsitellä aina kuntoon.
