Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Aika näyttää miten Binderholzsin puunhankinta alkaa rullaaman, Vapo Timber jo kolmeikymmentä vuotta sitten alkoi tekemään kokeiluja lyhvien ja pieniläpimittaisten tukkien sahauksesta, siitä tulikin sitten jatkuva käytäntö kaiken tyyppisiin leimikoihin.
Vapo oli myyjien kannalta tykätty ja luotettava puunostaja, kun urakoitsiat oli vielä koulutettu hakkaamaan rungon mukaan, tukkirosentit oli hyvällä tasolla ja sitä kautta metsätili.
Harvestialla oli sitten se toimittajan rooli, johon Vapo isäntänä toivoi paremmin niitä pituuksia mistä mrkkinoilla sai vahvempa katteen, mutta se ei toiminutkaan kaikissa leimikoissa aivan niin hyvin kun mihin oli totuttu.
Binderholzin avauas ei kumminkaan heti ja äkkiä houkuttele kuusitukki kaupan tekoon, koska boonus etu on vielä epäselvä !
Omalla kokeneella organisaatiolla ja uutena ostajana Binderholz on mielenkiintoinen puunkäyttäjä, koska jo nyt huomattava osa sahojen tuotannosta suuntautuu omaan jalostukseen, muuna kuin perus lankkuna..
Metsänmyyjien on kyllä lupa odotta hyvää mitta- ja lajivalikoimaa lähitulevaisuudessa, kunhan laitokset ensin trimmataan raaka-aineelle sopivaan tuotanto kuntoon.
Puun takaa: Hyvä- ja kehittämisen arvoinen näkökulma !
Väli-Suomi on selvinnyt metsätuhoista kohtuullisen hyvin. Juurikääpää on kyllä ollut jo reilusti toistakymmentä vuotta. Levinneisyyden raja kulkee Kajaanin korkeudella, juurikääpä näyttää hyötyvän ympärivuotisista hakkuista.
Kirjanpainajasta on toistaiseksi vain yksittäisiä havaintoja, mutta tarkkailun alla metsiä kyllä kannattaa pitää.
Sienitaudit, kuten versosurma karsii onneksi vain puiden alempia oksia, eikä vielä tee merkittäviä tuhoja.
Jos kasvukauden aikainen lämpötila jatkaa lämpemistään silloin kyllä lisääntyy sienitauditkin. Lämpösummakertymä ksvukauden aikana täällä on vähän yli 1000 d.d.
Merkkausnauhojen merkillä värin ja lukumäärän perusteella viestitetään yrityskohtaisesti tiettyä asiaa firman puunkorjuussa mukana oleville.
Parikymmentä vuotta sitten firmat teki ja haki kukin omaan toimintaansa laatu- ja ympäsisstöjärjestelmän sertifiointia varten ja sitä varten tuli määritellä myös leimikoiden merkkaukset.
Merkkaus vaatimus oli sitten firma kohtainen, mutta merkkaus tapa kyllä oli sama isommalla alueella firmassa. Tästä syystä luulen syntyneen vähän eri asiaa tarkoittavia nauhoituksia eri ostajien välille.
Tvallinen 25 mm :n merkkausnauha vaatii työn tekemisen heti merkkauksen jälkeen.
Jos rajattu alue ei tule heti työnalle, silloin rajaus kannatta tehdä leveydeltään 40 mm- ja polyesteri vahvisteisella nauhalla, silloin merkintä näkyy hyvinkin kaksi vuotta maastossa.
Raja ja Palsta: Kyllä nämä on niitä asioita joista on pidettävä metsässä toimioiden puhetta ja ääntä niin kauan kuin asia alkaa korjaantua, ” jos olet ääneti ja hakkaat ” niin silloin näitä hankaluuksia riittää.
Itä-Suomessa taisi pahin välinpitämättömyys rajausia kohtaan mennä ohi. Tilan lähellä asuvilla isännillä on hyvä ote leimikoiden valmistelussa hakkuuta varten. Mhy kyllä nauhoittaa kun muistaa ottaa asian esille ainakin valtakirjakaupoissa.
Pystykaupalla firmalle myyty leimikko kyllä joskus tuntuu puhuttavan, mutta hakkuuoikeuden omistajallakin on velvollisuutensa jo maineensa puolestakin, pitää olla hereillä, koska arvokkaista leimikoista on vielä säilynyt kilpailua.
Osansa asiaan on tuoneet myös koneenvalmistajat, joita täälläkin esiteltiin useamman valmistajan toimesta. Näitä tilaisuuksia kuunteli myös metsäpäälliköt tarkasti ja tulivat vakuuttuneiksi gps:n toimivuudesta.
Kun työmaa oli helpossa kohteessa, (kesällä, avohakkuu ) gps :n testi rajalijalla oli molemmissa ilaisuuksissa lounaan jälkeen iltapäivällä, siinä kyllä gps. löysi rajat.
Ei mennyt kauankan kun firmalta tuli ohjeita, ettei kaikkia kohteita kannata rajata, koska kuljettaja tunnistaa tilan ja kuvioiden rajat. Tällä hetkellä on täälläkin taas palattu merkkaamaan tilanrajat ja kuvioiden epäselvät kohdat, rajauksista on tullut metsäharjoittelioiden työsarkaa, josta palaute on ollut hyvää !
Itä-Suomessa toimiva Iivari Mononen- konsermi on jo vuosi kymmwniä toiminut täällä pylväänhankkijana ja jalostajana. Pylvään hankinta ja jalostus toimii nimellä Scanpole Oy. Pylväiden lajivalikoima heillä on laaja, johtuen useista vientimaasta ja eri käyttötarkoituksista.
Monosen hankintaesimiehet merkkaa pylväät aina leimikosta itse, sillä varmistetaan tuleviin kauppoihin oikean kokoinen pylväsaihio, eli pylvstä ei tarvitse sorvata ja lyhentää kohtuutomasti valmistusvaiheessa.
Lajivalikoima suosii ” niin lyhviä tyvelikkäitä kuin pitkiä, pienellä rintamitallakin olevia ja siltä väliltä olevia rungoja ” . Myyjän kannalta tykätty laji on ns. rinnaton 8m, parhaimmillaan tämä runko ei anna vielä tukkia,latva siinä tulisi olla 11 cm kuoran päältä.
Omassa korjuussa Scanpole kerää pylväitä myös harvennuksilta, lähinnä näitä lyhviä pituuksia. Scanpole Oy on Itä-Suomessa hyvässä maineessa oleva raakapylväiden hankkija !
Kyllä Itä-Suomalaisten puuntuottajien tapaamisissa yleinen puheenaihe on kiristyneet tukin laatuvaatimukset. Syynsä siihen on myös leimikon rakenteella, eli nyt on myyty niitä heikompia leimikoita, kun odotellaan sitä paremman hinnan tulemista.
Täällä kolmen tukin tukkileimikko / r, on erittäin hyvä, mutta harvinainen ja kaksitukkia anttava on yleinen, mutta läpimitan nosto, mutkat ja pidentynyt minimitukin pituus rajoittaa senkin täysipainoista hyödyntämistä.
Tukille olisi löydyttävä markkinoita ja sahauskapapasiteettia lisää, muuten huonot näkymät sahapuulla jatkuu lähitulevaisuudessakin.
Sahurille on rahallisesti lisäarvoa pitkistä sahattavista tukeista, sahan vuorotuotoksen noususta ja pitkän tavaran paremmasta myyntihinnasta.
Ps. Kaupan teon yhteydessä kannattaa tarkastaa ostajan sat.mittavalikoima !
Korpituvan Tanelin kokemus ja näkemys on hyvin tasapuolinen tämänpäivän moto- ja vastaanoton työskentelystä. Kyllä isommissa tukkikaupoissa kannattaa selvittää ostajan- ja hakkaajan tapa toimia arvokkaassa leimikossa.
Nykyiset mittalaitteet on kyllä luotettavia ja tarkkoja kun tarkastus mittaukset tehdään säännöllisesti. Pituusmittakin on vakiintunut jo kaikilla valtamerkeillä vaatimuksia vastaavaksi.
Nilan aikainen hakkuu vaatii kyllä huolellisuutta ja ammattitaitoa kuljettajalta, mutta siinäkin on hankalimmat ajat voitettu kouran kehityksen myötä.
Laadullisesti keskinkkertaista heikommissa leimikkoissa antaa ns. käsiajo paremman pituuskatkonta tuloksen kun automatiikan varassa ajo, silloin vähenee kouran siirtely paikaltaan ( jatko ja pakitus ), tämä korostuu varsinkin kesähakkuussa.
Yksityismetsienpuun mittaukseen motomitta on vailla vertaa, suosittelen !