Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Muutama viikko sitten oli Ylä-Karjalassa uusien autojen esittely, kyseessä oli isompi liike jonka edustukseen kuului myös ns. Kaukoidän katumaasturi. auto oli sulavalinjainen ja pirteän tuntuinen pienessä esittelyajossa.
Esittelypäivä sattui pakkaspäiväksi, mutta autot oli lämmitetty miellyttävän lämpimäksi myös sisältä, auton ympärillä oli paljon kiinnostuneita, olihan se kolmanneksen halvempi kuin vastaava esim. Volvo xc60.
Myyjä huomaasi, ettei kuljettajan ovi mennyt kiinni normaali liikkeellä ja antoikin sille lisävauhtia lyömällä sitä kovemmin kiinni, mutta siitä syntyikin vähän nolo tilanne kun oven sarana tapit menivät poikki, olivat kuulemma siinä mallissa jonkinlaista muoviseosta.
Pakkasten aika on kokonaisuutena sitä vuoden parasta puunkorjuun aikaa. Jos hakkuualan raivaus on tehty alaharvennus onnistuu oikein hyvin, koska poistettavia puita on ne pienemmät heikoimmin kehittyneet rungot, ylispuiden poistoon tulisi tietenkin valita se lauhapäivä.
Talvikorjuusta on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, autokuljetus tiestö palstalle syntyy jo auratessa ja uraverkosto palstalla syntyy kantavaksi lumen ja pakkasen ansiosta jo moton jälkeen.
Pakkasten aikaan irtolumesta on haitta kaatovaiheessa sen pöllyämisen vuoksi, mutta sekin on lyhytaikainen ilmiö, vähä lumisena aikana voi juurivaurioriskiä välttää puimalla hakkuutähteet uralle, kuten kesällä tulee tehdä.
Käynti työmaalla hakkuun aikaan avartaa näkemyksiä ammattilaisten työskentelystä metsässä !
Kesäkorjuukin kuusikoilla onnistuu huolellisella työllä, uranhavutuksella ja uraverkoston suunnittelulla ja varsinkin kokoojaura on tärkeä, koska siitä ajetaan toistuvasti täydellä kuormalla.
Kuusi on pintajuurinen, ja altistuu herkästi maannousemasienen lisääntymiselle. Kuiva sateeton kesä antaa mahdollisuuden korjuulle, mutta yksi sadepäivä pilaa hyvän työn, koska harvoin ajomies jää odottamaan urien kuivumista, raskaan koneen alla ura pehmenee ja syöpyy syvemmälle.
Kesäkorjuussa valvonnalla on korostuva merkitys, rikkoutunutta juuristoa ei huomaa heti puuston hyvinvoinnista tai kasvusta.
Luminen talvi on ainut turvallinen puunkorjuu aika kuusikoille, jo 30 cm :n kuivapakkaslumi kerros ja hakkuutähteet tarvittaessa uralle puituna saa uran jäätymään kun maasta haihtuva kosteus ja pakkanen jäädyttää uran.
Kevättalven täysin nuoskalumi tekee kantavan uran jo ensimmäisellä ajo kerralla, moto. Tämä ihannekeli on joskus metsässä vappuun asti, mutta autokuljetustien kelirikko voi lopettaa myös hakkuun, ( pilaantuvapuutavara )
Mielenkiinnosta on ollut seurattua jo useampia vuosia metsaan.fi palvelusta ja metsäkeskuksen tekemiä suunnitelmia, olen oikein ihmetellyt miten brutto määrät on lähes samoja.
Joulukuun alussa oli taas uuden 105 ha:n suunnitelman luovutus, josta taas vertailin puustojen määrät ero vain 1,7 % metsaan. fi :n hyväksi. Tässä tapauksessa keilauksen tulkitsia on ollut kokenut ammattilainen !
Minulla oli syksyn aikaan mahdollisuus tutustua kesäaikaisiin hakkuisiin kolmen suuren puunostajan leimikoilla, hakkuun jälki oli keskinkertaista parempaa ja suurin ilonaihe oli kun hakkuutähteet oli puitu-urille, tämä lienee jo hakkuusopimuksessa sovittu näin ! ( leimikot oli pystyleimikoita )
Ensiharvennuksessa olisi tärkeä jättä jääväpuusto kasvavista valtapuista, poistaa vai ne joista ei myöheminkään saa muotonsa vuoksi tukkia. kasvu valtapuissa on n. kolmekertaa nopeampaa kuin jo allejääneissä rungoissa.
Vanhan kemeralain aikaan näki tehdyn pahojakin virheitä jäävälle puustolle kun pyrittiin saamaan jääväpuusto kemerakelpoiseksi, kasvamassa oli toispuoleisia, huonolatvaisia ja moniväärisiä hieskoivuja, ” siinä tuli iso vahinko myyjälle ”.
Omat hankintahakkuut on jääneet kovin vähiin, vain 60 m3 :n kelkkasavotta, siinäkin oli tekemistä, meni kolmenkuukauden vapaapäivät.
Nuorena kotona ollessa lomapäiviä meni mukavasti kun hankintapuita ajettiin traktorilla tienvarteen. Varusteena oli MF 165, uusilla ketjuilla ja reellä varustettuna, siinä minulla olikin mieluinen kuljettajan tehtävä.
Nuorella miehellä olikin aamulla kiire metsään, koska naapurin mies oli isällä kaverina hakkamassa ja hän teki aina aamulla tulet taukopaikalle, ne kutsuivatkin aamupimeällä sopivasti ajomiestä metsään.
70- luvulla oli vielä rajoituksen alaisia tiloja, joista oli mahdollista hakata n. vuoden kasvu, hyvin usein se oli 150 m3, lisäksi seuraavan talven polttopuut. Rajoitusten poistuttua leimikot suureni ja firmat alkoi hoitaa savotan metsästä alkaen.
