Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Onnittelut ! Juuri näin se menee silloin on molemmin puolin reilu meininki, ja uskon, ettei pienet hankintaerätkään jää käsiin.
Välikäsien kautta toimiminen onkin paremmin niille, jotka ei tiedä miten toimia metsäasioissa. ( ostajan henkilökohtainen huomio jää samatta )
Erikoispuiden ostajia ei aina ole siinä vieressä, mistä saisi erälle asiallisen hinnan. Isoilla ostajilla tiedän olevan ns. boonusjärjestelmiä, jotka palkitsee vuositasolla myydyt puuerät, lisätilit puutavara lajeittain on huomattavia.
Erikoispuutavaralaji valikoimaa ko. ostajilla on yleensä vähemmän kuin esim. sahureilla. Näistä se metsänmyyjä valitsee sen omiin arvoihinsa ja tarpeisiinsa sopivan ostajan, onneksi on vaihtoehtoja !
Kehittämisen arvoisia ehdotuksia korjuunvalvontaan liittyen tuotu kommenteissa esille, hyvä .
Minulle on syntynyt vuosien saatossa selkeä käsitys hakkuunaikaisesta asiallisesta valvonnasta, että siinä hyötyy aina myyjä, se on samalla kuljettajan ammattitaidon arvostamista, ”asiallinen palaute tuo lisää hyvää ”.
Kaikilla merkittävillä puunostajilla on ympäristö- ja laatujärjestelmä, se piti sisällään myös avainyrittäjien motokuljettajien ns. tikkakurssin.
Yleensä se on motosta vastaava vanhempi kuljettaja, hänellä on kokemus ja laaja kuva metsän käsittelyyn ja laatuun liittyvistä asioista.
Kokonaisia leimikoitahan myyntiin on järkevää tarjota ja huomioituna vielä tilan hakkuiden kiireellisyys. Väli- Suomessa on ehkä parempi tilanne valita ostaja leimikoille, mutta tällä hetkellä kaupat on tehtävä ajanhintaan.
Onko Apli tarjonnut tosimielessä leimikoitaan myytäväksi ?, siihen kannattaa nähdä vähän vaivaakin omalta puoleltaan löytääkseen kumppanin puukauppaan.
Jos paikallinen hankintaesimies ei oikein osaa olla vakuuttavasti kiinnostunut puusta, voi sitä soitella ja tehdä tuttavuutta myös metsäpäälliköille, kun on toistuvasti ja suurempia määriä tulossa myyntiin. Ainakin saha firmojen pomot kertoo mielellään omista toimintatavoista ja tarpeistaan paikkakunnalla.
Metsäylioppilaat uittoharjoittelussa: – 70-80 luvun vaihteessa sain seurata kaksiviikkoista metsäylioppilaiden opetusohjelmaan kuuluvaa uittoharjoittelua Lieksassa. Työpaikka oli P-KU:n erottelu- ja niputuslaitos Metelissä.
Kuuden opiskelijan ryhmä oli erikoisen työn haluinen, mutta rentoa porukka, osa heistä teki kaksikin vuoroa peräkkäin, majoitus ja ruokailu oli järjestetty kämpälle erottelulaitoksen viereen, joten huili paikka oli lähellä.
Metsäylioppilaiden ryhmää oli jo odotettukin, koska töiden eteneminen oli ollut paikallisten työntekijöiden toimesta takkuilevaa ja hidastelevaa, palkkaus ei ollut kohdallaan !
Ryhmä työhön tarttuvia nuoria miehiä sai esimerkillään myös paikalliset miehet kunnolla töihin, ja erottelu- niputustyöt meni läpi aikataulussaan myös siltä kaudelta. ” Hyvä esimerkki nuorilta ”
Kyllä hirvivahingoista on pidettävä puhetta ja kirjoituksia esillä, sillä se on tosiaan laaja ja koskettaa lähes koko Suomea. Vuosikymmen sitten oli mahdollista saada jonkinlainen korvaus kerran kolmeen vuoteen vielä kehityskelpoiseksi todetusta taimikosta.
Uusi hirvieläinvahinkokirja oli laadittu korvauksen hakijan kannalta heikommaksi, eli korvattavaa ei enää syntynytkään. Yhteisomistuksessa olevat tilat luovuttivat tässä vaiheessa korvauksen hakemisen ja ennaltaehkäisevän taimikonhoitotyön.
( Metsäkeskuksen arvioinnin tekijöitä tästä ei voi syyttää, virhe on tullut muutosta suunnitellessa ja sen hyväksymisessä käyttöön )
Nyt näitä unohdettuja ja hoitamattomia tiloja syntyy lisää, koska nuorenmetsän kuntoon saanti on työlästä ja erittäin kallista.
Hirviporukalle nämä ” kaupunkilais ” maanomistajat voi olla jopa hyödyllisiä hirvien saadessa sieltä suojaa ja ravintoa.
Ps. hirvitiheys onkin sitten oma juttunsa !
Hidas ilmastonmuutos on jo havaittavissa ja tutkimustuloksetkin on asiaa vahvistaneet, että metsien kasvun saa siitä lisäetua.
Tällä vuosikymmenellä omien havaintojen perusteella Väli-Suomessa on kevät- ja kesähallat lisääntynyt ja ne on olleet toistuvia, kaksiperäkkäistä, joissa kuusentaimikoista tuhoutui vuosikasvu kokonaan ja lisäksi vuosittain pienialaisia nippa, nappa tuhoja.
Kysymys, onko halla asiaan vaikutusta ilmastonmuutoksella ?
Luottamus kasvokkain puolin ja toisin, sen hoito ja ylläpito kuuluu ostajalle ja myös myyjälle. Jos tilan tarpeet on myydä puuta esim. vuosittain, tai kerran kahteen vuoteen ja mahdollisuudet tehdä kauppaa tukilla ja kuidulla on kumppanuus sopimuksen paikka
Edut on rahallisestikin houkuttelevia ja kutsuja tulisi teemailtoihin, risteilyille, tehdaskierroksille, metsäkahveille ja lisäksi ne muut jutut.
Monelle puunmyyjälle voi puun nettikauppa olla aluksi mörkö ja ajatuksia herättävä, koska myyjällä on sitoutunut paljon tunteita omiin metsiin ja sen hoitoon. Nyt olisikin kasvoton ostaja toimistollaan ja lähettelee tarjoukset sieltä, metsässä käymättä !
Ps. joko on karttunut näistä kokemuksia ?
Yrittäjä- metsänomistajan kannattaa lähtökohtaisesti valita monipuolisesti puuta jalostava ostaja, etenkin kun kauppoja tehdään useita vuosittain , sillä varmistuu se, että kaupat saa asialliseen hintaan, heillä on myös erilaisia ns. kumppanuussopimuksia, jotka korjaa perushintoja.
Lyhyt jänteisessä sahatavaramarkkina tilanteessa sahurilla voi seurata jaksoja, jolloin ei ainakaan hankinta kuituja saa kaupaksi ja silloin tili väli Yrittäjä-metsänomistajalla pitkittyy.
Kun luottamus ostajan ja myyjän kanssa on syntynyt ( huippuasiakas ) asiat hoituu myös pienten ja hankalien erien ja asioiden kesken.
Yhteistyö myös ostajankin puolelta edellyttää asiallista kaupankäyntiä myös naapurimetsänomistajien kanssa, se tasapuolisuus ja luottamus näkyy vasta myöhemmin uusina yhteydenottoina.
