Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Varsinainen urheilujuoma on ollut kesäjuomana erinomaista, silloin kun tekeminen sattuu helleaikaan. Vahvemman ruuan tarve metsässä on silloin vähäistä pieni leipä, suolaisia salmimakkara ja suolakurkku paloja.
Nykyisin raskaammat metsätyöt olen järjestellyt kevääseen ja loppusyksyyn, silloin mukaan saa helpommin mukaan nuoremman kaverinkin, siinä tauon aikaan on sitten hyvä tilaisuus kertoilla metsään liittyvistä ym. asioista.
Aiemmin kun oli vielä kyläkauppoja niistä oli mukava tehdä hetken mieliteko heräteostoksia, kuten keltaista jaffaa ja kotleria sentin paloina, nekin maistui hyvin työpäivän aikana !
Ihmeteltävän samankaltainen on minunkin ruokailutottumus kuin mitä edellä on kerrottu. Jos tehollista työitä, ” raivurihommia ” tulee päivässä 5-6 h niin tankkauksen välillä viileän sään aikaan lämmintä juomaa ja pieni välipala tukevamman aamupalan jälkeen riittää.
Kun isomman työmaan kanssa-aherretaan useamman sahan kanssa, silloin on työpäivään kuulunut n. tunnin ruoka-ja suunnittelutauko makkaran ja kahvin valmistuksineen, siinä palautuu jo maallikkokin mukavasti, nämä päivät venyykin sitten yleensä pitemmiksi.
Ruokahalu tuntuu olevan suurempi niinä päivinä kun työt on jotain muuta kun sahahommia.
Metsurin ruokavaliosta ja energian tarpeesta on kirjoitettu kirjojakin, mutta meillä ne on toimineet hyvinä vinkkinä silloin kun on ollut nuorempaa polvea mukana metsässä!
Ei 0,70-1,0 € / m3 ole kokonaispaketista, kilpailutuksesta – hakkuun valvontaan ole paha hinta, jos sen tekee työnsä osaava hakkuun valvoja.
Takavuosina täällä Itä- Suomessa Mhy .n valvonnassa oli vähän toivomisen varaa, mutta uuden toiminnanjohtajan tultua ja oman puukaupan lisäännyttyä valtakirja palautti luottamuksen.
Maastokäynnistä tulee valtakirjan antajalle kirjallinen hakkuunvalvonnan raportti.
Arvoitukselliset matriisit: Kiitos, tuli erittäin hyödyllisiä asioita esille kommenteista, ja mikä parasta vähän eri näkökulmasta nähtynä.
Lähtökohta vertailuun on aina se ko. puukauppasopimus ja laatuliite lisä kirjauksineen. Hetken päästä lisääntyvä puunkäyttö tuo jopa kiireen metsiin niin silloin kannattaa hakkuuasioita käydä ihastelemassa omin silmin, yleensä siellä tapaa reippaita ammattilaisia työssään.
Oikein käytettynä erinomainen laskija !
Päivänselvää on, että oikein käytettynä hakkuukoneen tietokone on erehtymätön ja väsymätön parhaan katkontavaihtoehdon laskija sekä metsänomistajan, että puunkäyttäjän kannalta.
Uskallampa melkein vahvistaa sen, ettei moton kuljettajat enää luopuisi automaattiohjauksesta, niin paljon se lisää jaksamista !
Metsuri motokuski toikin esille niitä syitä jotka siirtää järeää tyviosuutta lahokuusi kasaan, lisäksi pinosta erottui kaatovaiheen repeämiä ja niitä tyveltään ylisuuria sahan raamiin, kumminkin pölkkyjen pituus oli aina 30- 33 dm.
Mitään tahallisuuteen viittaavaa en huomannut kuljettajan toiminnassa, päin vastoin kuljettaja korjasi mäntykuidun katkonnan kauppakirjalla sovittuihin arvoihin, moto isäntäkin kyseli vielä perään, että oliko työmaalla asiat kunnossa, ” se olikin asiallinen huomio ” !
Aptin teko vaatii tekijältään ammattitaitoa ja ymmärrystä, sekä seurantaa käytännössä motokuljettajan kanssa, silloin karkeimmat virheet eliminoituu pois.
Itä-Suomessa oli vuoteen 2011 asti ylipaksun ja lahokuusen hinta sama kuin ko. leimikon mäntykuidun hinta, näiltäkin osin tulevaan hinnan nousuun lähdetään hieman takamatkalta.
Ostaja valvottavalle leimikolla oli yksi kolmesta suuresta sellinkeittäjästä. Mä -sellun katkontamahdollisuus oli kauppakirjalla 2,7 – 5,5 m, jossa oli puute ettei koneen automatiikkaa oltu painotettu minimi läpimittaa hakemaan.
Lahokuusi ilmoitettu katkaistavaksi n. 3 metriin ja kiintohinnaksi merkattu 8 € / m3. Pikaisella laskutoimituksella summa on = lähes viljelykustannukset avohakkuualalle.
Sahurien hakkuunjälkiä, jota paremmin tunnen on edelleen 20 dm :n kuidun välivähennys tukkikokoluokassa käytössä.
Tällä hetkellä näyttää tosiaan hienoinen nousu olevan vallalla pihkakuiduille, mutta ainakin Itä-Suomessa ollaan odottavaisia korotuksen suhteen, maallikko voisi päätellä, että teollisuus varautuu lisäämään tuontipuuta !
Minulla oli viimeviikolla toimeksianto käydä tekemässä hakkuunaikainen hakkuunvalvonta kaupungissa asuvan perikunnan työmaalla. Ostaja oli järjestänyt kaupunkilaisille metsäillan, josta virisi siten kaupanteko paikallisen hankintaesimiehen kanssa.
Asiat oli sovittu kauppakirjalla, minulle jäi tehtäväksi tarkkailla vain ainespuun talteenottoa ja tukkimittojen käyttöä apteerauksessa. Kaupassa oli perinteiset tukkimitat ja kuidut, ilman erikoispuita.
Avo hakkuu oli 7, ha, 30 vuotta sitten harvennettu 95 vuotta vanha kuusikko, harvennus 14 ha 2 :s ja 3 kehitysluokkaa olevaa männikköä.
Tukin talteenotto avolla oli toteutunut hyvin minimit ja latvakuitu lähes minimissä sekin ok. yleensä kuituja vain yksi kappale / runko. Ongelma tuli vastaan tyvilumpissa, ne oli katkaistu aina 30 dm mittaan.
Harvennus kakkoskehitysluokan osalta ei antanut juurikaan tukkia, eli rungot oli pelkästään kuitua, siihen jouduttiin tekemään tarkennus, koska kuituja oli lähdetty keräämään pelkästään yhdellä pitkällä n.5 metrin kuidulla.
Yhteenvetona arvosana kuljettajalle hyvä suoritus tukintalteenotosta ja annettujen mittojen toteutuksesta, samoin kuidulle läpimitta tarkennuksen jälkeen.
Perikunnalle palaute oli, että seuraavassa kaupassa sovi kauppakirjalle hylkypätkät 0,3-0,9 m jätettäväksi metsään ja harvennus kuitujen katkonta minimistä.
Menetys kuusikon tyvikuiduissa pienen lahon tautta oli leimikon keskikokoisen tukin sisältö ( ,230 m3 / tyveys ) = n 150 m3 a. 47 €. Harvennuksen rahallinen menetys jäi pieneksi, koska korjaus tehtiin kahdentyövuoron jälkeen, silmään jälki palstalla oli pahan näköinen.
