Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Metsänomistajilla ja töitä metsässä tekeville on muodostunut myönteinen kuva kasvun lisääntymisestä ojitetuissa suometsissä, esimerkkinä siitä muuttuman kautta muodustuneet turvekankaat, jotka tuottaa nyt omistajilleen arvokasta tukkisatoa, ”eli hyödyt ylittäisi haitat” !
Puunkorjuussa ojittamattomuus näkyisi lisääntyvinä urapainumina ja hakkuiden siirtymisenä talvikauteen. Myös tehtaiden- ja koneurakoisijan puun toimiituksiin tulisi kausivaihtelua, joka toisi lisäisi korjuukustannuksia metsä- ja autokuljetukseen.
Korjuukustannusten nousu vaikuttaisi myös kantohintoihin ja pahimmillaan korjuunjälki alkaisi muistutta itänaapurin toimia metsissä, jossa metsäojituksia on toimeenpantu vähän.
”Keskustelun alustus näkemykseen ojavastaisuudesta”, olen täysin samaa mieltä. Kokemuspoha, omien tilojen ojituksista ja vuosikymmeniä työn puolesta turvemaiden kasvun ihmettä nähneenä.
Ojitusten yleistyminen 60-luvulta-alkaen olivat yksityismetsissä yhteishankkeita, eli hankkeeseen pyritiin samaan mukaan sen valuma-alueen tilat, joilla oli sama luontainen vedenvalunta suunta.
Valuma-alueen alapuolella ja välillä olevilla tiloilla, voi tukkiminen saada aikaan soistumisilmiön, jos ennallistamista ei kaikki tilanomistajat tiloilleen nää tarpeelliseksi, eivätkä sitä hyväksy…!
”Maallikko käytössä” minullakin on ollut käytännön tuomana kokemuksena Stihlin tuotteet. Moottorisaha Stihl 201 ja raivurit Stihl 460 ja 490, toinen lämpökahvoilla.
On ollut myös luotettavia ja varmoja sahoja muiltakin merkeiltä, kuten Jonseretin mootorisahat 510 SP ja 2149 ja raivurina RS 45 ja raivuritöiden aloitusaikoihin ensimmäinen hankinta oli Husgvarna 165, siinä oli nuorelle miehelle ärjysaha.
Hyvää joulua kaikille !
Ostohenkilön virheellinen ja väärä asenne metsänmyyjää kohtaan tulisi saattaa firman korjuusta vastaavan henkilön tietoon, vaikka tekemällä siitä kirjallinen poikkeaman, johon puunostajan korjuusta vastaava joutuu antamaan vastineen. Ei valtakunnallisesti isonkaan puunostajan rooliin kuulu em. röyhkeys, SE:kin on laajentamassa puunhankintaa koko maan yksityismetsiin.
” Edellä kerroinkin varastoalueen vaurioista ja näkemä haitasta. Vasta nyt Itä- Suomessa on alettu vaatia ja korjata varastopaikkojen ja kokoojaurien tasausta, kun korjuu on sulanmaan aikaan. Vaatimusta on terävöitetty maininnalla siitä kauppasopimuksassa.
Potutuksen tunne saattaa vallata mielialaa, jos leimikon käsittelystä, myyjällä on puutteellinen ja vanhan aikainen käsitys, esimerkkinä ne normaalia tihemmässä olevat ajourat ja nutkat niissä.
Suurimmat muutokset leimikon pinta-aloihin on tulossa niissä ensiharvennus leimikoissa jotka on ostettu metsään.fi kautta, ilman maastokäyntiä ja jos korjuukartta motolle siirtyy niillä kuvio tiedoilla.
Suurpiirteinen kuviokartta, jonka motokuljettaja saa ja hakkaa vain korjuuseen soveltuvat osat on myös maanomistajan etu, koska niissä voidaan ajautua sopimattomiin kohteisiin koneella korjattavaksi, vähäinen poistuma ja kantamaton maasto.
Pahaa mieltä myyjälle ja yleistä korjuun epäonnistumista edustaa tienvarsi varastojen ja niiden syvät raiteet, jotka on näkyvissä vuosikausia ja estävät pienemmällä kalustolla liikkumisen. Tästä oli hyvä esimerkki syksyllä kun toimittaja oli kuvannut varastopaikan rypypaikan ja arvioinut sen perusteella koko leimikon korjuun…
Korjaava toimenpide: Hakatun aukon muokkauksen yhteydessä tehtävä varaston tasaus, tämä ainakin niissä tapauksissa, jossa puunostaja hoitaa myös viljelyketjun, tämä voisi vähentää ulkopuolista arvostelua (luontoväki) korjuun onnistumisesta.
Metsien sertifiointi on ollut käytössä jo reilut 25 vuotta, PEFC. Metsiin liittyvää lainsäädäntöä ja metsän hoitosuosituksia noudattamalla toteutuvat lähes kaikki sertifioidulle metsänhoidolle asetetut vaatimukset.
Sertfiointi tarkastus tapahtuma maastossa on melko tavallinen tapahtuma, esim. jos tarkastellaan hakkuun jälkeistä metsää. Asiaa parantaa jos hakkuuilmoituksessa on mainiinta puron ylityksestä tai pehmeikön kiertämisestä. Pehmeikölle poikkeaminen ja suojakaistan vajavaisuus voi tuoda poikkeaman ja parannus esityksen, se on hyvinkin tavallista.
Metsäyhtiö Tornator on toistuvasti lyhyen ajan sisällä joutunut altavastaajaksi ja selittelemääm tapahtumia julkisesti. Nyt Tornattorin toiminnan on panneet merkille myös luonnonsuojeliat, joka on osaltaan kärjistänyt asioiden kulkua.
Jos suuren metsäyhtiön asenne sertifiointiin on herpaantunut, silloin ehkä tarkastukset tihenevät luonnonsuojelioiden säestyksellä.
Metsuri motokuski ja Gla toikin hyvin esille ne suurempien seurojen yhteistyön ja vaivan- näön merkityksen maanvuokraajien kanssa. Näissä ns. omankylän (talojen) seurueissa on iso merkitys ja harmi, jos 150 ha tila jää pois jahtialueesta, niin kuin emännän esimerkissäkin kävi.
Ja lopuksi vielä, hirviporukalle voisi olla hyvä kahvituli puheenaihe lukijalta palstan kirjoittajan huoli maaanomistajien ”sponsoroinnista” hirvijahti / harrastajaryhmää kohtaan. (laajemmassa merkityksessä)
Suorittava orras 12:44, yhteistyötä hyvä esimerkki. Metsätapahtumien palaute on maanomistajalle luottamusta lisäävä ja kannustaa pitämään vuokrasopimukset voimassa.
” Kerrompa esimerkin hirviporukan vetäjän valikoivasta palautteesta maanomistajalle, joka on hieman ikäväkin, mutta sen yleisyytä en osaa arvioida.
Kuolinpesä jakoi metsätilan ja hakkasi siihen 14-16 ha aukon, joka tietysti viljeltiin mhy:n toimesta koska omistajat oli naispuolisia. Tila jaettiin sisarusten kesken toinen sai rahat ja toiselle jäi metsätila n. 150 ha, lisäksi tilalle tehtiin metsästyksen vuokrasopimun. Taimikot kehittyi pienellä maanomistanan huomiolla, Hakkuusta ja viljelystä oli kulunut 12-15 vuotta, jolloin hirvet oli löytäneen kohteen, ja siellä riitti ruokaa hirvillekin.
Hirvisaalista alkoi kertyä, seuranvetäjä vei henkilökohtaisesti hirvipaistin, maanomistaja oli otettu huomiosta ja sama toistui myös seuraavina vuosina, hirvipaisti ja lisäksi sopiva viinipullo. Emäntä oli tyytyväinen kehuikin hirvi-isännän vierailua naapureilleen. Sitten emännälle tuli puukaupan aika, puunostaja kävi tilalla ja oli myyjän luona jatkamassa puukauppoja, kun puheeksi tuli hoitotyöt. Siinä totuus paljastui mistä hirviporukan vetäjänkin olisi ollut viksua kertoa metsänmyyjälle, eli se tärkein palaute jäi kertomatta, se hirvivahinko.
Onko nyt niin, että isoissa metsästysseuroissa olisi tarve kehittää yhteydenpito mahdollisuutta, ettei seurantoiminta yksityisten maanomistajien mailla- alkaisi vauhdittaa vastarintaa maanomistajissa ?
Metsätalousyrittäjä lukiapalstallaan kertoi lopettaneensa maanvuokrasopimuksensa kun kaatopalaa ei toimitetukaan sovitusti, seuraamus siitä oli, että maanvuokrasopimus purettiin sen seuran osalta, onko tapahtuma huolestuttava ?
