Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski antoi oivalliset kehykset motokuskin työstä !
Koneenkuljettajan työ ei ole voimalaji, se on hoksottimista kiinni, miten saa mororiikkansa tietokoneen kanssa toimimaan. Koneen kuljettajiksi on kehittymässä hyvää vauhtia myös alasta kiinnostuneita naisia.
Ps. muistetaampa raivata ne harvennuksen näkyvyyttä haittaavat pöheiköt pois, jos halutaan hyvä työnjälki- ja tarkka puun talteenotto.
Ammattimies moton puikoissa: Oliko kuljettajana moton omistaja vai kuljettaja ? , jos kuljettaja silloin hänellä on viisas ja kaukonäköinen isäntä, on perehdyttänyt, neuvonut ja antanut työrauhan kuljettajalle omaksua oikea tapa työskennellä myös yksityisen maanomistajan metsässä.
Oikea tapa työskennellä lisää koneen tehollista työaikaa josta on hyötyä myös sidosryhmille, työnantajalle ja metsänmyyjälle. Hyvä kuljettajan alku voidaan pilata heti alkuun liian suurilla tuottovaatimuksilla ja jättämällä kuljettaja ( heitteelle ) pienelle ohjaukselle moto-isännän puolesta.
Videolta nousi esille kuljettajan oikeita huomioita rungonkatkonnasta, tarkasti rajatapauksessa tukin laadun myös pituussuunnassa, paksuja oksia karsittaessa haki pituusmitan uudelleen tyveltä, teki lyhven tukin ja välivähennyksen tukkien välistä ja apteerasi kuidut minimimittaan, pitkä- ja lyhyt kappale, ” näin syntyy hyvä metsätili ” !!!
Minun raivauskaverit on Stihl 460 C-M ja 490 C-M molemmilla on kulutus on lähes sama, yleensä n. puolitoista tuntia / tankki. Varsinainen sahausaika normaali päivänä on 4,3- 4,6 tuntia, siis 3 tankillista tehollista hyötyliikuntaa, tämä määrä tuntuu maallikolle sopivalta määrältä omia töitä tehdessä.
Silloin kun raivattavaa on enemmän työmaalla ollaan kaverin kanssa ja työpäiviä on 2-3 päivää viikossa.
Hetki siten minulla oli lähestymässä pyöreitä vuosia ja mietittiin mikä olisi sopiva tapa mitata tämän hetken miehen kunto, lajit oli kuudenkymmenen kilometrin juoksu tai kuusi tankkia sahaamista päivässä, arpa osui kuuden tunnin raivaus urakkaan.
Perattava alue oli ennakkoraivaus kohde, työaikaa tuli 12,00- 12,5 tuntia, siitä tuli ”ikimuistetttava pitkä, pitkä päivä ” se meni jo mukavuus rajan yli, mutta tuli se kumminkin tehtyä.
Taimikoiden heinäys on tottumiskysymys, mitä työkalua siihen on tottunut käyttämään. Itse sain aikoinaan kyläsepältä karkeahampaisen haran koekäyttöön josta on meille tullut kätevä apuväline vähän ankeaan ja yksitoikkoiseen, muta tärkeään taimien pelastamiseen.
Haran olen esitellyt tarkemmin viimesyksynä Metsälehti lukijoiden kuvat palstalla, Valoa taimikolle 11.9.2016, kuvat metsä-masa, sivu 3,siinä on kerrottu omia kokemuksia haran käytöstä
Nykyisen Binderholzn sahan raakapuun hankinta-alueella tulikin vielä kaksikymmentä vuotta sitten hyvinkin paljon raakapuuta sotatoimialueelta ja rajavyöhykkeen tuntumasta, joissa sirpaleet oli yleisiä.
Silloin rautapuut oli ongelma, nykyisin niistä ei enää puhuta ja ne pienet määrät on sitten niitä naula- ja piikkilanka pölkkyjä, joita aina löytyy kun tukinkäyttö on miljoona mottia.
Motomittaan kannattaa pyrkiä, jos voi valita luovutusmitta tavan. Sahurit jotka ottaa tukin tarkasti talteen sallii raakkiakin motolta 3-4 % , ilman sen kummempaa hälyä tekijälle.
Laadullisesti hyvässä leimikossa motomies joutuu jo etsimään mistä saisi muutaman vajaalaatuisen mukaan. ( ei koske pituus- ja läpimitta raakkeja )
Nopeus ja voimallinen taimikonhoito / harvennus on kuusen kasvatuksen vahvuus, istutus heti hakkuun jälkeen, taimikonhoito ja harvennukset ajoissa, kasvu ei saa taantua välillä.
Kuusitukin laatua arvostetaan silloin kun oksat on tuoreita ja tasalaatuisia, kasvatusmallien mukaisesti hoidetussa kuusikossa oksan koko on harvoin ylipaksua.
Pystykaupoissa korjuun ja kuljetuksen vastuu asiat on ostaja virmalla ( hakkuuoikeuden omistus ), kuten Puuki ja Metsuri Motokuski toikin sen esimerkin kautta esille.
Kokonaisurakointi on sitten asia erikseen, jossa yrittäjä ostaa, korjaa ja kuljettaa valmiin tavaran käyttökohteisiin, Väli- Suomessa on muutamia yrittäjiä, joilla on kokeilu tästä käynnissä.
Korjuuvauriot puhutti täällä päin jo aiemmin, nyt tuntuu, että ostajat on ymmärtäneet, ettei sadekesälle mahda mitään ja silloin vahinkoasiat on luonnollisia vaikeuksia ja niistä sovitaan niin ettei kauppasuhteet niistä kärsi, ” rajatapaukset vahingon kärsijän hyväksi ”
Firmojen korjuun suunnittelijalla tulisi olla vastuullista kokemusta ja pelisilmää suunnitellessaan korjuuketjua motoille ( korjuuketju on ketjutus leimikoista, missä järjestyksessä moto hakkaa ja saa korjuu- ja työohjeet ).
Hyvin usein suunnitelma tehdään toimiston pöydällä ostomiehen määrittelemän ruksin mukaan. Ostomiehen harkittukin ruksi voi osoittautua vääräksi jos kesän säät poikkeaakin normaalista.
Huomattavan paljon harvennusvaurioita jäisi pois, jos puunostajan vastuuta leimikoiden onnistuneesta korjuunjäljestä valvottaisiin paremmin, ei voi olla niikään, että koneketju systemaattisesti pitää sadepäiviä leimikolla tekemättä mitään.
Kesähakkuuta harvennuksille on mahdollista lisätä huolellisella leimikoiden ketjutuksella, suunnittelulla ja tieverkoston kunnostuksella.
Heinäkuu ja elokuu on keskimäärin kuivinta-aikaa vuodesta ja sinä aikana hakataan olosuhteisiin nähden vähän.
Monet metsän omistajatkin tekevät talvileimikoistaan kesällä korjattavia, koska tiehen käytetyt rahat tulee takaisin jo seuraavissa kaupoissa.
Koneen valmistajat pystyy kyllä kehittämään entisestää kantavampia koneita, jos niistä ollaan pitkä jänteisesti kiinnostuneita.
