Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Mukava huomata nuoren korkeakouluopiskelijan into tehdä metsänhoitotöitä, siitä tosiaan saa sitä mainitsemaasi arvokasta kokemusta. Ilmeisesti sinulla on ne korkeakuulututkinnot etusialla, mutta tätä arvokasta käytännön elämän ymmärrystä tarvitaan sitten esimies ja päättäjätehtävissä myöhemmin.
Aloitukseen palstalla on tullutkin hyviä ehdotuksia mistä olisi helpoin aloittaa, eli monipuolisia helppoja kohteita esim. taimikon varhaishoito, niissä syntyy näkyvää jälkeä helposti, joka kannustaa jatkamaan.
Raivaussahaksi kannattaa valita keskikokoinen ammattisaha, se on varmatoiminen ja pitkäikäinen huollettuna, josta on sitten helppo luopua kun tarve loppuu
Jatkuvan kasvatuksen metsät tuottaa laadullisesti epätasaisesti kasvanutta puuta. Ensimmäinen harsinta kierros tuottaa laadullisesti parhaan tukkisadon.
Väli- ja aliskasvoksena hitaasti muodostuneen ytimen jälkeen kasvu kiihtyy kohti tukkikokoa paksulla vuosikasvulla, puun rakenteesta tulee vaihtelevaa.
Vastaavasti jaksollinen kasvatus tuottaa todellista arvometsää, siinä puuston kasvu on harvennuksen avulla pidetty tasaisina koko kiertoajan, jolla päästään tasaiseen puun rakenteeseen
Sopimiskauden sisällä ei ilmeisesti tapahdu muuta vaihtelua kuin polttoaineen hinnasta johtuvat tarkistukset.
Uuden sopimuksen neuvottelukin on varsin haastava, siinä voi olla tarjolla jopa heikompi versio, tai entinen taksa joka sisältää yrittäjälle uusia lisätöitä leimikolla.
Kyllä Väli- Suomessakin sahureiden ostokiinnostus on siirtynyt lisääntyvästi harvennuspalstoihin, jonne yrittäjät on hankkineet pienempää ja käyttökustannuksilta edullisempaa kalustoa.
Ilmeisesti tiheällä järeysvalikolla on suurempi merkitys kun hakataan paljon ensiharvennus- ja energiapuu leimikoita. Päätehakkuuta tekevä moto hakkaa 50- 60000 m3 / vuosi, siellä luokkarajat hyvittää puolin ja toisin pitkäkestoisessa urakoinnissa.
Varsi: Eipä tunnu puunostajat arvostavan asiakkaitaan, jos ei tarjouspyyntöön vastata ollenkaan. Olen samaa mieltä nimimerkin kanssa, että kaikkia tarjouksen pyytäjiä tulisi kohdella tasapuolisesti, siitä voisi olla apua hankittaessa puuta seuraavaan kauteen.
Motoyrittäjien taksarakenne ei ole aivan sama kaikilla puunostajilla, vaikka kalustoltaan työt tehtäisiin saman merkkisillä, kokoluokan ja ikäisellä kalustolla. Yleinen taksapohja sisältää taksan avolle, järeydestä esim. 50- 601 + litraa, tilitysvaiheessa taksa porrastuu 100 litran välein järeysluokan mukaan.
Lisät sisältää erikseen harvennus, maasto, matka, erikoispuulisät, lumilisät ja + muut yrittäjälle sovitut työt leimikolla.
Sahureiden konekapasiteetti on mitoitettu lähinnä sen puumäärään mukaan joka sillä kaudella on ajateltu jalostaa. Lisäkaluston tarve syntyy silloin kun on aiottu ostaa ja hakata esim, harvennuksilta lisä määriä.
Nelivedolla yleensä pääsee takasin, jos meno eteenpäin keskeytyy. Itselle on tullut tutuksi useamman tyyppisiä nelisetoja Jeep manuaali diesel, Volvo XC60 manuaali diesel, Ford Ranger Super Cap ja Subaru Forester manuaali diesel kaikki on toimineet kohtuullisen hyvin.
Jeep oli alennuslaatikollaan maastossa varsinainen mukava mörkö ja tienpäällä loikkarin ansiosta pienillä kierroksilla liikkuva auto, Volvo isolla diesel koneella maastossa hieman etupainoinen, joka halkaisi painollaan pehmeitä paikkoja, Ranger puolestaan oli parhaimmillaan kuormattuna, voimaa ja pieniä vaihteita löytyi ja Subaru on vaihtelevissa maasto-olosuhteissa parhaimmillaan, etu ja takapään painotus on sopiva, eikä pääteilläkään sillä tien tukoksi jää.
Jeep, Volvo ja Ranger oli niitä autoja joissa polttoainetta meni yli 10 litraa satasella ja Subaru nelivetoisena kukuttaa vain 6 l / 100 km.
Ns, kaupunkimaastureissa on ilmennyt raskaammassa käytössä yllättäviä kytkinvikoja, joka on vienyt niitä ennenaikaiseen vaihtoon. Metsämiehellekin löytyy hyviä kulku- ja kuljetusvälineitä mieltymyksen käyttötarkoituksen mukaan !
Hirvien tihutyöt jää käytännössä metsänomistajan vahingoksi. Hirvivahinkokorvauksiinkin on tullut mieluummin tiukennuksia.
Bumerangeja tulee siis yhä useammalle metsänomistajalle, jonka mailla valtion karja on laiduntanut, lisäksi vielä ne metsänomistajat, jotka on väsyneet hakeman korvauksia ja hoitamaan taimikoitaan.
Osasyynsä lienee myös kiristyneestä lainsäädännöstä ja vähän sen tulkinnastakin. ” Miten raatilaiset on tämän kokenut ?
Onko hirvikannan säätely tehty liian vaikeaksi ja onko talviajan hirvikannan vaihteluväli vielä liian suuri, riippuen siitä kuka sen laskee ?
Ilmeisesti lentolaskelman tulokset voisi olla lähempänä totuutta, kun taas esim. viimesyksyn lumisilla alueilla jahtikauden jälkeinen laskentatarkkuus jäi ehkä liian epätarkaksi, koska lumi esti liikkumista metsäteillä ? …
Minusta maallikkona hieman ihmetyttää kun talvehtivan hirvikannan ilmoitetaan pienentyneen, mutta hirvien aiheuttamat liikenneonnettomuudet on edelleen kasvussa !
