Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Piikulle ja perheelle terveisiä ja tsemppiä jatkoon, pian se taas aurinko paistaa vähän korkeanmalta !
Paljon on edellä hyviä neuvoja ja ohjeita tullut Piikulle. Vaikuttaa sinun olevan kovin isänmaallinen ja, että arvostat edellisten polvien työtä ja periaatteita oman hyvinvoinnin varmistamiseen.
Minä samastun kirjoitukseesi jo siinä määrin, että ottaisin päätöksilleni jatkoaikaa, voisin ehkä teettää Mhy:llä pienen leimikon sinne missä hoito tarve olisi metsän kannalta tärkein, pelloille vain hoito ja vuokrasopimus.
Puukaupallisesti pienellekin harvennus leimikolle saa kiinnostusta ostajissa, koska leimikko on vain pieni raapaisu tilan puuvaroihin, samalla tulisi tilaisuus tutustua yhteistyökumppaneihin, ja jatkoaika voisi herätellä omaa nuorisoakin tilan pitoon ja hoitoon.
Metsäalan koulutus on valtakunnassa huippu tasoa, varsinkin koneopetuksen puolella. Vain konekoulun kautta on lähes kaikilla kuljettajilla ainut mahdollisuus tulla ammattiinsa osaava kuljettaja, tai hankkia konepuolen tuntemusta jatko-opintoihin.
Oppilaitoksellakin on velvollisuus huolehtia, että opettaja henkilöillä on suoritettuna metsä-alan- ja opettajakoulutus, lisäksi väsymätön kyky innostaa ja tulla nuorten kanssa toimeen.
Parhaimmillaan oppilaitos onnistuu luomaan turvallisen ja välittävän ilmapiirin, joka osaltaan motivoi nuoria opiskelijoita, kasvattaa sosiaalisuutta ja opettaa taitoja, joita työelämässä myöhemmin tarvitaan. Tärkeimpiä asioita on halu oppia uutta.
Väli-Suomessa on neljä parrua ja pikkutukkia ostavaa ja käyttävää laitosta ja viides sahakuidun nimellä samaa kokoluokkaa käyttävä laitos.
Parrulisä parantaa leimikon kuidun hintaa 5 € ja pikkutukin 10 €, isoissa leimikoissa pikkutukki on n. puolet tukin hinnasta.
Sahakuidun hinnoittelu perustuu sahakuidun pituuteen latvaläpimittaan, yleinen huomio tässä on, että minimi pituus ja paksuus ei tuo olennaista lisäarvoa tavaralajille, mutta pitkä ja paksu korjaa jo sahakuidun hintaa, leimikkotekijät vaikutta myyjälle tulevaan lisäarvoon.
Parru ja pikkutukki lisälajina on parhaimmillaan harventamattomissa avohakkuissa ja myöhemmissä harvennuksissa, joissa rungot on vielä riittämättömiä varsinaisiin tukinmittoihin.
Kyllä edellä on jo kerrottu oikeat toimenpiteet ja menetelmät 150 vuotiaalle kuusikolle. Euroilla mitattuna tuoreet ja terveet rungot mahdollisimman nopeasti tilille.
Metso-ohjelma on vaihtoehto jos ei tunnesyistä avohakkuuta ja uudistusta haluta tehdä, jos saa määräaikaisen sopimuksen syntymään ?
Poiminta hakkuu yläharvennuksena on 150 vuotiaalle kuusikolle heikoin vaihtoehto, lopullinen kuva epäonnistumisesta paljastuu vasta muutaman vuoden jälkeen, jatkuvina tuulenkaatoina ja tuhoutuneina väli- ja alispuina.
Maisemallisesti kuvio muuttuu epämiellyttävän näköiseksi, huono kulkuisiksi ja tuottamattomaksi jätemetsäksi.
Mukava yllätys puunostajalta kun ajoi meidän mökkitietä n. 500 m matkan naapurin leimikon puut. Tien käytöstä sovittiin korvaukseksi nuppikuorma mursketta tielle, tie ei painunut kuivan aikaan juuri ollenkaan.
Taitava automies oli laittanut n. 1 metrin pölkyn perälautaa vasten keskelle lavaa ja säädellyt maton paksuutta hydraulisella perälaudalla joka riitti koko tien matkalle, siis vain raiteiden kohtaan, minusta siinä oli ammattimiehen suoritus.
Jukka Malisen tutkimus: Tutkimus tuloksen perusteena voi ymmärtää paremmin katkontaohjeiden vaikutusta leimikon tukkisaantoon.
Tuloksissa ei huomioitu hakkuukoneen kuljettajan vaikutusta apteerauksen onnistumiseen, mutta rungoista kerätyt vikatiedot oli huomioitu apteerauksessa.
Muisteluksi meni minullakin, en löytänyt enää varsinaista kirjallista koostetta tutkimuksesta, vain osia siitä, ” olisiko jäänyt työpaikan mappiin ” . Tutkimus sisälsi erikseen minimipituuden ja minimipaksuuden vaikutukset tukkisantoon.
Pituudet alkoi 31 dm:tä 34, 37 …. ja paksuuden vaikutus 10 cm 11, 12 …. ja pylvään vaikutustakin voi seurata rungon apteerauksessa, tutkimukseen sisältyi myös helppokäyttöinen laskuri !
