Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä edellä on jo kerrottu oikeat toimenpiteet ja menetelmät 150 vuotiaalle kuusikolle. Euroilla mitattuna tuoreet ja terveet rungot mahdollisimman nopeasti tilille.
Metso-ohjelma on vaihtoehto jos ei tunnesyistä avohakkuuta ja uudistusta haluta tehdä, jos saa määräaikaisen sopimuksen syntymään ?
Poiminta hakkuu yläharvennuksena on 150 vuotiaalle kuusikolle heikoin vaihtoehto, lopullinen kuva epäonnistumisesta paljastuu vasta muutaman vuoden jälkeen, jatkuvina tuulenkaatoina ja tuhoutuneina väli- ja alispuina.
Maisemallisesti kuvio muuttuu epämiellyttävän näköiseksi, huono kulkuisiksi ja tuottamattomaksi jätemetsäksi.
Mukava yllätys puunostajalta kun ajoi meidän mökkitietä n. 500 m matkan naapurin leimikon puut. Tien käytöstä sovittiin korvaukseksi nuppikuorma mursketta tielle, tie ei painunut kuivan aikaan juuri ollenkaan.
Taitava automies oli laittanut n. 1 metrin pölkyn perälautaa vasten keskelle lavaa ja säädellyt maton paksuutta hydraulisella perälaudalla joka riitti koko tien matkalle, siis vain raiteiden kohtaan, minusta siinä oli ammattimiehen suoritus.
Jukka Malisen tutkimus: Tutkimus tuloksen perusteena voi ymmärtää paremmin katkontaohjeiden vaikutusta leimikon tukkisaantoon.
Tuloksissa ei huomioitu hakkuukoneen kuljettajan vaikutusta apteerauksen onnistumiseen, mutta rungoista kerätyt vikatiedot oli huomioitu apteerauksessa.
Muisteluksi meni minullakin, en löytänyt enää varsinaista kirjallista koostetta tutkimuksesta, vain osia siitä, ” olisiko jäänyt työpaikan mappiin ” . Tutkimus sisälsi erikseen minimipituuden ja minimipaksuuden vaikutukset tukkisantoon.
Pituudet alkoi 31 dm:tä 34, 37 …. ja paksuuden vaikutus 10 cm 11, 12 …. ja pylvään vaikutustakin voi seurata rungon apteerauksessa, tutkimukseen sisältyi myös helppokäyttöinen laskuri !
Metlan tutkimus minimipituuksien- ja minimipaksuuksien vaikutusta tukkisaantoon on Malisen johtama mittaryhmä tutkinut jo 2000 vuoden alusta-alkaen leimikkokohtaisilla mittauksilla.
Vuoden 2006 julkaistun tulokset on helppolukuista ja ymmärrettävää luettavaa. Julkaisuun on mitattu 124 tukkivaltaista leimikkoa aineistoksi. Tutkimus todista selkeästi 15- 25 % hyödyn lyhvien mittojen hyväksi.
Hyvistä kauppasuhteista kannattaa pitää kiinni, jopa useammalle puunostajalle, silloin luottamus syntyy molemmin puolin, ja kaupan saa pienille tuulenkaato ym. hankalasti korjattaville erillekin.
Täällä Väli-Suomessa meitä onnisti kun Vapon sahojen ostajaksi valikoitui vahva ja vanha perheyritys Binderholz Itävallasta. Nyt jo reilun kahden vuoden jälkeen on käynyt toteen kauppaneuvottelun aikaiset lupaukset sahan kehittämisestä ja henkilökunnan kouluttamisesta.
Binderholz tunnetaan mm. puukerrostalojen materiaalin toimittajana. Tuotanto on sahatavarasta, monikerroksisista massiivipuista puulevyihin. Puunhankinnassa tämä näkyy tukkien lyhvien pituuksien painotuksena, jolla saa raaka-aineen tarkasti talteen.
Maatalouden tukeminen, ” kyllä ”. Tämä on meidän kaikkien suomalaisten etuoikeus sekä maalaisten, että kaupunkilaisten.
Suomessa tuotetaan maailman puhtainta ruokaa. Tämän on tehneet mahdolliseksi mm. puhdas vesi ja maaperä, hyvänlaatuiset rehut ja terveet eläimet samoin kuin viljelijöiden ammattitaito ja huolellisuus.
Fiksuja ostajia-ja konekuskeja on myös Pohjois- Karjalalassa, kuusisahalla Lieksassa on ollut katkontapohja ( apti ) joka on antanut mahdollisuuden yli 50 % :n 31 dm katkontaan ja lisäksi 43-55 dm pituudet, tämä on mahdollistanut niitä 25 % :n parannuksia keskiverto katkontaan viimeisissä harvennuksissa
Palstalaiset on monipuolisesti huomioineetkin kiihtyvää puunhankinta toimintaa, ja niitä kokemuksia kannattaa kyllä levittää tutuille ja metsäkauppaa suunnitteleville, eli on kysymys metsätalouden kannattavuuteen vaikuttavista tekijöistä
Tässä kiihtyvässä sellun oston- ja korjuun humussa on myös korjuun valvonnan kannattavaa pysyä ajanvaatimassa kehityksessä. MHY:n valvonta ja korjuu palvelu on täällä saanutkin kaivattua tehokkuutta.
Oikeiden huomioiden ympärillä palstalaiset on liikkuneet tukin saannon suhteen, hyvin on huomioitu ostajat, jotka haluaa reilusti kuitua ja ne sahurit, jotka tekee kannattavaa toimintaa tukilla, joka tuo myös myyjälle oikean arvon leimikosta.
Väli- Suomessa on kaikki käyttökuntoinen kalusto ja osaava henkilöstö työntouhussa, huolestuttavana erikoispiirteenä on syntynyt eräillä ostajilla koneyrityksen sisällä kilpailua siitä kuka on ajellut kouran läpi suurimmat vuorotuotokset, jota motoisäntä voi vielä palkita erikseen.
Hankaluushan tässä on yksityisen maanomistajan kohdalla se, ettei tukkia keritä laaduttaa kunnolla ja hakataan tukki varman päälle, tämä toimintamalli on vaarallinen keskinkertaisilla- ja nuorilla kuljettajilla.
