Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Itä-Suomessakin oli ongelma vielä -70-80 luvulla kun lisäpalstoja oli muodostettu sota-aja jälkeen ja ne olivat tietenkin ilman tiestöä, oli vain muutaman metrin rasiteoikeus naapuritilojen läpi, lähinnä matalia suoalueita pitkin.
– 70 luvulla yleistyi metsäteiden rakentaminen, mutta kaikki ei nähneet tarpeelliseksi liittyä tiehankkeisiin ja jäivät näin ilman varsinaista ympärivuotista kulkumahdollisuutta metsäautotielle. Tieoikeus oli, mutta se voi olla eri tilojen rasitteena missä siten varsinainen metsätie kulki.
anttik: Minulta pisteet Stihlle joko 201 tai 241 käyttötarpeen mukaan ! Maallikonkin on niillä mukava tunne sahata, virkeyttä ja sahaustehoa löytyy kun opiskelee terän kunnossapidon.
Stihl ei käytännössä tarvitse kun puhdistus huoltoa ja puhtaat polttoaineet. Huolto verkosto on hyvä ja kulutusvaraosien hinnat kohtuullisia.
Otsikko Stihl 460 oli saanut mielenkiintoisia kommentteja käyttäjiltään. Omat kokemukseni on Stihl:n Fs 460 c-em k ja saman sarjan 490, sahat on 3 ja 2 vuotta vanhoja, sahattu vain noin 1/3 osa käyttöiästään.
Sahan vakaus työskentelyn aikaan on varmaan tottumiskysymys. Erikoisolosuhteissa esim. ojanpenkoilla työskentelyssä Stihl omilla valjailla on vakaa, antaa mahdollisuuden ohjailla kaatuvia puita. Käyttöominaisuuksiin ja valjaiden säätöihin olen ollut tyytyväinen, kerran hyvä säätö se riittää kuntoilumielessä sahaavalle.
Tankillinen polttoainetta on molemmilla sahoilla antanut työaikaa 1,15- 1,5 tunnin sahaukseen.
Stora Enso ja Metsä Group on tehnyt yllättävän pirteitäkin tarjouksia Etelä-Kainuusta harvennuksille. Ensi- ja myöhemmät harvennukset 14-16 ja 16,50-18,00 € m3, pelkät lumituhopuut on luonnollisesti asia erikseen. Molemmilla ostajille eriloispuiden (mpa ja mpt) talteen otto on vähäisempää verrattuna sahureihin.
Nuorten metsien hoitamattomuuteen on täälläkin päällimmäisenä samat syyt, eli kuidun hintataso. Metsissä alkaisi tapahtua jos kuidun pystykauppahinta olisi harvennuksilla 25-30 € m3.
Piikulle ja perheelle terveisiä ja tsemppiä jatkoon, pian se taas aurinko paistaa vähän korkeanmalta !
Paljon on edellä hyviä neuvoja ja ohjeita tullut Piikulle. Vaikuttaa sinun olevan kovin isänmaallinen ja, että arvostat edellisten polvien työtä ja periaatteita oman hyvinvoinnin varmistamiseen.
Minä samastun kirjoitukseesi jo siinä määrin, että ottaisin päätöksilleni jatkoaikaa, voisin ehkä teettää Mhy:llä pienen leimikon sinne missä hoito tarve olisi metsän kannalta tärkein, pelloille vain hoito ja vuokrasopimus.
Puukaupallisesti pienellekin harvennus leimikolle saa kiinnostusta ostajissa, koska leimikko on vain pieni raapaisu tilan puuvaroihin, samalla tulisi tilaisuus tutustua yhteistyökumppaneihin, ja jatkoaika voisi herätellä omaa nuorisoakin tilan pitoon ja hoitoon.
Jätkältä ja Tolopaiselta arvokkaita neuvoja, niihin kannattaa perehtyä. Hyvät ja tärkeät lähtöasemat sinulla jo on, asenne ja kokemus metsätöistä !
Metsäalan koulutus on valtakunnassa huippu tasoa, varsinkin koneopetuksen puolella. Vain konekoulun kautta on lähes kaikilla kuljettajilla ainut mahdollisuus tulla ammattiinsa osaava kuljettaja, tai hankkia konepuolen tuntemusta jatko-opintoihin.
Oppilaitoksellakin on velvollisuus huolehtia, että opettaja henkilöillä on suoritettuna metsä-alan- ja opettajakoulutus, lisäksi väsymätön kyky innostaa ja tulla nuorten kanssa toimeen.
Parhaimmillaan oppilaitos onnistuu luomaan turvallisen ja välittävän ilmapiirin, joka osaltaan motivoi nuoria opiskelijoita, kasvattaa sosiaalisuutta ja opettaa taitoja, joita työelämässä myöhemmin tarvitaan. Tärkeimpiä asioita on halu oppia uutta.
Täälläpäin mainitsemani parrun ja pikkutukin käyttäjät on kaikki itse jatkojalostavia laitoksia ja raaka-aineen tarkkaan ottavia, siis omaan käyttöön, joten niistä syntyy mukavasti kilpailuakin. Tämä on todettu täällä maakunnan onneksi
Väli-Suomessa on neljä parrua ja pikkutukkia ostavaa ja käyttävää laitosta ja viides sahakuidun nimellä samaa kokoluokkaa käyttävä laitos.
Parrulisä parantaa leimikon kuidun hintaa 5 € ja pikkutukin 10 €, isoissa leimikoissa pikkutukki on n. puolet tukin hinnasta.
Sahakuidun hinnoittelu perustuu sahakuidun pituuteen latvaläpimittaan, yleinen huomio tässä on, että minimi pituus ja paksuus ei tuo olennaista lisäarvoa tavaralajille, mutta pitkä ja paksu korjaa jo sahakuidun hintaa, leimikkotekijät vaikutta myyjälle tulevaan lisäarvoon.
Parru ja pikkutukki lisälajina on parhaimmillaan harventamattomissa avohakkuissa ja myöhemmissä harvennuksissa, joissa rungot on vielä riittämättömiä varsinaisiin tukinmittoihin.