Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Mukava oli lukea ja palata ajassa taaksepäin !
Metsä-Group osuussijoitukset on alkaneet myös Itä-Suomessa kiinnostaa metsänomistajia. Syitä tähän voisi olla korjuun- ja kuljetuksen ryhtiliike, kuidun hinnoittelu ja ostajahenkilöiden aktivoituminen on saanut myös uinuvat jäsenet osuuskunnan toimintaan.
Iäkkäimmät metsän omistajat arvostaa puunostajana ja sijoituskohteina kotimaista, kilpailukykyistä ja turvallista toimijaa.
Laajat metsävakuutuksen on voimassa ja eikä ole tarkoitus luopuakaan ainakaan toistaiseksi. Talvi 2018 oli sen verran hankala vuosi, että sattui ensin lumi- ja keväällä vielä myrskyvahingot.
Lumituho alkoi 170 metrin korkeudesta ja 200:ssä metrissä tuho oli jo 20- 25 m3 / ha. Harventamalla niistä saatiin vielä kasvatettavat metsät, myrskytuhoalue oli naapurin rajalla, joka vaati avohakkuun.
Pikkutukin ja parrun eroja kannattaa seurata puukauppa tarjouksissa.Lyhyet mitan on pääsääntöisesti molemmissa lajeissa parhaita, pitkillä mitoilla lajisiirtymä lisääntyy, eli esim. pikkutukki sisältää normaalitukkia ja parru pikkutukia.
Hinnaltaan lajit voi vaihdella leimikon koon ja kysynnän mukaan, sahureilla saattaa mieleisestä leimikosta pikkutukin hinta kivuta n. puoleen tukinhinnasta ja parru 5-7 € lisää kuidun hintaan, näin silloin kun kelirikko leimikoista on pulaa.
Osalla tilojen omistajista oli aktiivisuus tieasioihin oli kadonnut ja unohtunut kun oli muutettu pois paikkakunnalta, eikä hoitotöitäkään tehty omatoimisesti, ne oli niitä maaltapako aaltoja.
Puunmyynti tuli ajankohtaiseksi silloin kun oli noususuhdanne ja silloin puunostaja yleensä maksoi tilan puunajo korvauksen tiehoitokunnalle, joka hoitokunta oli määritelty ulkopuolisille tienkäyttäjille.
Itä-Suomessakin oli ongelma vielä -70-80 luvulla kun lisäpalstoja oli muodostettu sota-aja jälkeen ja ne olivat tietenkin ilman tiestöä, oli vain muutaman metrin rasiteoikeus naapuritilojen läpi, lähinnä matalia suoalueita pitkin.
– 70 luvulla yleistyi metsäteiden rakentaminen, mutta kaikki ei nähneet tarpeelliseksi liittyä tiehankkeisiin ja jäivät näin ilman varsinaista ympärivuotista kulkumahdollisuutta metsäautotielle. Tieoikeus oli, mutta se voi olla eri tilojen rasitteena missä siten varsinainen metsätie kulki.
anttik: Minulta pisteet Stihlle joko 201 tai 241 käyttötarpeen mukaan ! Maallikonkin on niillä mukava tunne sahata, virkeyttä ja sahaustehoa löytyy kun opiskelee terän kunnossapidon.
Stihl ei käytännössä tarvitse kun puhdistus huoltoa ja puhtaat polttoaineet. Huolto verkosto on hyvä ja kulutusvaraosien hinnat kohtuullisia.
Otsikko Stihl 460 oli saanut mielenkiintoisia kommentteja käyttäjiltään. Omat kokemukseni on Stihl:n Fs 460 c-em k ja saman sarjan 490, sahat on 3 ja 2 vuotta vanhoja, sahattu vain noin 1/3 osa käyttöiästään.
Sahan vakaus työskentelyn aikaan on varmaan tottumiskysymys. Erikoisolosuhteissa esim. ojanpenkoilla työskentelyssä Stihl omilla valjailla on vakaa, antaa mahdollisuuden ohjailla kaatuvia puita. Käyttöominaisuuksiin ja valjaiden säätöihin olen ollut tyytyväinen, kerran hyvä säätö se riittää kuntoilumielessä sahaavalle.
Tankillinen polttoainetta on molemmilla sahoilla antanut työaikaa 1,15- 1,5 tunnin sahaukseen.
