Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Hankit: Näin etänä neuvonta ei ole aivan tarkan, tarkkaa kun huomattavan puukaupan tekoon sisältyy kilpailutilanteessa aina asioita, joita ei olosuhde ja yksikköhinta kerro.
Minulle kertomasi tukinhinnat toi ensimmäisenä mieleen runkohinnoittelun männyille, kuuselle ym. Kerrotuilla tavaralajihinnoille ei kauppaa kannata suunnitella tarjousta pitemmälle, avohakkuun tukin osalta hinnat on edelleen jokseenkin samoja kuin syksyllä 60-70 € / m3.
Puukaupan yhteydessä jälkihoito tarkoittaa ylimääräistä kauppaan kuuluvaa rahallista etua, jolla ei kilpailutilanteessa haluta nostattaa tilastoissa näkyvää kantohintojen kehitystä. Hakkuutähteistä, kannoista ja muista töistä on selvempi sopia erikseen.
Palstalaisilta sinulle on jo sadellukkin varoittavia hyviä kommentteja puukaupan kilpailuttamiseen, jos minä olen ymmärtänyt kokemuksesi puukaupassa oikein suosittelisin A. Jalkasen tavoin kääntymään puukaupassa Mhy:n puoleen, ja hakea siitä omakohtaisia kokemuksia jatkoon.
Itä-Suomen itärajalla tuli 25 cm uutta lunta viime yön aikaan. Lumi oli vielä kuivaa pakkaslunta ja se karisi tuulenpuuskissa osaksi pois. Ensiviikon vaihde on taas jännää aikaa jos satava lumi tulee märkänä joka takertuu puihin.
Vuoden alku on täällä ollut lumikuurojen suhteen samaa mallia kuin vuosi 2018, joka jää historiaan laaja-alaisena ja tuhoisana lumituhovuotena.
Jätkä: Työvaiheet on olleet jo alitajunnassa kohdallaan kun opetusvideoita olet esittänyt. Mutta on kynämiehen elkeetkin ollut hallinnassa jo nuorena kun tukkimittalistoja olet laskenut, se on vaatinut paneutumista silloin 15 v. kun olet selvittänyt natsat, raakit, keskipituuskertoimineen ja lopuksi oikean tuloksen.
Apuvälineinä ja laskukoneina on siihen aikaan käytetty ilmeisesti vielä sarvi-jaakkoa tai facittia, jotka jakoivat käyttäjät kahteen leiriin.
Mahtoi ne olla sota-ajan jälkeen molemmin puolisia ne pienet jekut ostajilla ja myyjilläkin. Omakohtaisia kokemuksia ei kovin paljon kertynyt varsinaisista metsätöistä, ne oli lomapäiviä koulusta ja vähän myöhemmin pätkiä traktorimiehenä juontotöissä.
Ensimmäinen mukava kokemus osui kun olin viemässä isälle ja naapurinmiehelle päiväkahvia metsään. Isällä oli pieni hankinta Metsäliitolle, hakkuutyöt oli jo loppupuolella kun työnjohtajana ollut sukulaismies oli aikonut tulla käymään työmaalla.
Tulipaikalle oli hankittu ja pölkytetty kuivia kuusia tulipuiksi. Kohokohta koululaiselle oli työnjohtajan tuomat lenkkimakkarat, se oli tavallisesta poikkeavaa syötävää nuotiolla silloin, hyvää. Sukulaismiehellä oli minulle henkilökohtainen, hyödyllinen tuominen mukanaan, se oli vanerista tehty relaskooppi.
Relaskoopin kanssa kiertely lähimetsissä ja pontevan metsänhoitajan kannustus maatalousoppilaitoksessa toivat kiinnostuksen metsiin. Siellä ruokailutulilla alkoi huomio kiinnittyä sukulaismieheen, kun hän jutteli mukavia eikä työvaatteet olleet kastuneet lumesta.
Sieltä talvisisesta hämäräpäivän tunnelmista alkoi kehittyä ajatus metsäkouluun pyrkimisestä, joka vieläkin tuntuu, ettei se ollutkaan huono suunnitelma.
Kyllä vuosi 2018 oli myönteinen Suomelle, suuria periaatteellisia asioita kääntyi hallituksen ohjailussa oikeaan, kestävämpään suuntaan, esim. Suomen velkaantuminen ja työttömyyden alentuminen.
Kulunut vuosi oli ainakin Itä-Suomessa ihanteellinen puunkorjuulle ja kuljetuksille. Vuosi toi myös toivoa lisääntyvästä puupohjaisten tuotteiden kehittelystä ja lisäkäytöstä, korvaamina ja uusina tuotteina.
Harmin paikkojakin sattui alkuvuodesta omallekin kohdalle, kun ensin lumi ja myöhemmin kesällä myrsky sotki tulevien 5-7 vuoden hakkuujärjestyksen, nyt se ei enää tunnu niin karvaalta kun tuhot korjattu ja metsä terveenä odottamassa lisä kasvua.
Joku totesikin edellä mukavasti, miten hienoa on kiikkua lenkkeily mielessä metsässä ja seurata metsän tapahtumia.
Kuusentaimien kasvatuksesta tuli kokemuksia 4H -kerholaisten kanssa (omat) kun perustettiin 5000 kpl:n taimilava. Valmiit sirkkataimet koulittiin lautaa apuna käyttäen muokattuun peltoon, onneksi riviväli ja käytävät tuli väliin, jolloin rikkaruohoja pystyi torjumaan haran avulla.
Pelto oli kynnetty ja muokattu normaaliin peltosyvyyteen, juuristo kehittyi oikein hyvin, taimien noston aikaan juuria joutui leikkaamaa lähes kaikilta taimilta. Leikkaamisesta jäikin pieni pelko lahon leviämisestä juuriston kautta runkoon, onneksi lahosta ei vielä ole havaintoja.
Kolmantena keväänä taimet istutetiin hakkuuaukolle, jossa ne odottelee pian ensiharvennusta. Työtä, huolenpitoa ja rahallista panostusta taimet vaati meiltä vanhemmilta, kun kerholaisille maksettiin korvaus taimista ja istutuksesta. Olisi siinä voinut käydä niinkin, että saman rahan olisi joutunut antamaan nuorille ilman sitoutumista taimien kasvatukseen ja hakkuualalla vietettyyn viikkoon !
