Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Reipasta on puunkasvu syväauratulla-alueella. Etelä-Kainuussa aurattiin viimeisiä vuosia n. 40:tä vuotta sitten. Meidänkin 8,5 ha:n aukko sai silloin samanlaisen käsittelyn kun muutkin aukoksi hakatut alueet sinä kesänä.
Alue on loivasti länteen viettävä rinne, jossa pillari kiersi ympyrää, ja veti katkeamatonta ojaa painanteet ja pienet kumpareet mukaan lukien. Kuviolle tuli paljon vesipesiä, joita ojituksella jouduttiin korjaamaan. Viljelytyöt ja perkaukset on olleet työläitä syväaurauksen ja ojituksen johdosta, mutta vastapainoksi kasvu on ollut lähes puolta nopeampaa.
Ensiharvennus aikaan vaikeudeksi tuli ajokoneen pysyminen paltteiden päällä, niillä osuuksilla, jossa joutui ajamaan rinteen suuntaisesti.
Totta se on, että taimikoiden yleisilme paranee jo kahdella viisivuotis jaksolla, kun talvehtiva hirvimäärä pysyttelee 3-4 kpl / 1000 ha. Pahin ja hurjin hirvitilanne on nyt toistaiseksi rauhoittunut, Venäjältä tulevien susien ja karhujen ansiosta.
Omat työläimmät kuviot on olleet Kainuun eteläpuolella olevilla tiloilla, joista on ollut joku tarinakin täällä ja Metsälehdessä, mutta onneksi pelastajat naapurista on ollut siihen ainut ja toimiva keino. Hirvien vakiokulkureitit alkaa taas metsittyä ja hirvien liikkuminen on hajautunut paremmin yksittäisiksi jäljiksi, kun vieraat saalistajat käy kierroksella.
Yksityiset sahat kertoo toiminta tavoistaan avoimesti, esim, otetaan tukki tarkasti talteen ym. lauseilla, sahurilta se onnistuu heille kuitu on läpikulkuerä. Kuitu ei välttämättä tuota rahallista-arvoa, mutta varmistaa sahauksen sivutuotteille kaupan, hake, puru ym.
Kun julkinen lupaus arvopuun talteenotosta on mainoslauseessa, silloin niistä kauppasopimuksista pidetään kiinni ja jaetaan toteutuneita tukkitaulukoita mainosmielessä myyjälle, tätä kautta hyvä leviää.
Sahurin leimikkovalinta on kriittisempi, paljon kuitulaatua sisältäviä leimikoita vältellään varastotilanteen mukaan. Hyvälaatuisesta tukkileimikosta saa tietysti hyvän tukki %:n jo luonnostaan.
Sellufirmojen tukkilista voi nyt olla puutteellisempi, tässä tukin ylitarjonta tilanteessa. Ostetuille pituuksille sielläkin tukit katkotaan, jos myyjä on aktiivinen hakkuun aloituksen aikaan… !
Kyllä se ostettuihin pituusmittoihin ja katkontamatriisiin perustuu miten moton kuljettaja voi tukit katkoa. Heikkoon tukkiprosenttiin vaikuttaa laadullisesti jo keskinkertaisella leimikolla pituusluokkien puute, ei kuljettaja voi tehdä muita pituuksia ja paksuuksia kun matriisin antaman katkonnan, sahan ja kuukausipalaverien palaute siitä pitää huolen.
Nuorille kuljettajille siinä on vaaran paikka, tehdään vain varman päälle koneen tarjoamat pituudet ja jakojäännös kuiduksi, työvuoron tuloksena voi ollakin hyvä tulos bruttona, mutta ei myyjän kannalta !
Omat kokemukset UPM:n kaupoista ja hakkuusta on paremmin hyödyn puolella, siihen aikaan oli vielä UPM:llä Kajaanissa saha ja paperitehtaat.
Harvennus leimikot oli kauppana ja korjuunosalta hyvää keskitasoa, mutta boonus tuli kesäkuusikkoaukolta. Oli kesälomien jälkeinen aika ja paperitehtaalla varanto pienenä, tuli soitto, että sopiiko hakata tukki ja kuitu hiomokasaan ja moto erottelee tukit ja kuidut, siinä syntyi myyjälle hyvä tukkiprosentti ja reilu kuva ostajasta !
Sittemmin tehtaiden lopetuksen jälkeen tukkien pituusmitat oli myyjän kannalta puutteellisia, pahimmillaan tukissa vain kolme mittaa, ne voi olla oman käytön kannalta parhaita mittoja, mutta siitä syntyi heti tyytymättömyyttä ostajaan. Lisäksi vielä katkonta tietojen kielto lisää tukkiosan väärinkäytön epäselvyyttä myyjissä.
Kun sahatavara markkinat on ylitarjonnan puolella silloin on aina tukin laatuun liittyvät asiat puhuttaneet, eli ollaan keräämässä tukkisaantoa varmanpäälle.
Jätkän kokemukselle, laatutietoisuudelle ja sen esillä pitämiselle on annettava tunnustus, laatuasiat haalistuu jos niitä ei pidetä terveesti esillä, tiukasti tulkittuna tukinlaadusta tulee pian pinttynyt totuttu tapa toimia, joka on vahingollista metsänomistajille.
Tukin ylitarjonnan hyöty on sitten sahaajalla varmanpäälle apteeratusta tukista, selluteollisuudella järeästä täyspitkästä kuidusta ja moton kuljettajalle myönteinen palaute raakittomasta eristä ja jakaumatavoitteen saavuttamisesta.
Jätkä on tyvilenkojentukkien suhteen oikeilla linjoilla. Minulla oli etämetsänomistajalta toimeksianto juhannusviikolla käydä kierros hakkuutyömaalla. Leimikko oli avohakkuum mäntyleimikko 90 v. n. 500 m3, 2/3 osaa oli kuivahkoa kangasta ja 1/3 turvekangasta.
Moto oli hakannut puolivuoroa kankaalta kohti ojitettua turvekangasta, hakkuun toteutus oli onnistut siinä hyvin, tavaralajikirjo ja minimit oli huomioitu. Tuntui mukavalta mennä tervehtimään ammattimiestä, kun alkutarinat oli juteltu kuljettaja sanoi, että tänne ojitusalueelle tulee rumaa jälkeä kun tyvitukit on tyvestään lenkoja.
Lenkousasiaa alettiin käydä läpi, ” lenkous = 1 cm / m + tyvilaajentuma ” kuljettaja ei oikein ottanut kantaa, mutta soitti korjuuesimiehelle, joka kulikin hetkenpäästä tarkentamaan asiaa. Korjuuesimies antoi luvan jatkaa hakkuuta kaupan laatuliitteen mukaisilla ohjeilla. Meille kaikille jäi mukava mieli lähteä siitä järjestelemään juhannusmenoja ja myyjäkin sai ojikkoalueen männyille asiallisen ja laatuliitteen mukaisen katkonnan.
ps. päivästä jäi minulle tunne, että kuljettaja oli kyllä laatutietoinen, mutta oli neuvottu olemaan varovainen jos vähänkin on ……ta. !
Hakkutavan mukainen puunostaja on ollut täällä jo pitemmän aikaa käytössä joka on molemmin puolin hyväksytty toimintatapa, myös sopimusasiakkaillakin. Kuituleimikot kuiduttavaan- ja tukkileimikot sahaaville laitoksille.
Molemmista kauppatavoista on syntynyt hyviä ja huonoja kaupan lopputuloksia. Tavaralajikaupoilla parhaissa leimikoissa on saatu tukkiprosentiksi 92-94 %, ja runkohintakauppa on antanut ostajalleen mahdollisuuden jalostaa tukkileimikosta pylväitä, normi- ja pikkutukkia parruun saakka.
Myyjältä vaaditaan edelleen hintatietoisuutta siitä millä hintatasolla leimikon toden näköiset tukin ja kuidun kuutiomäärät hinnoitellaan !
Miltä jatkuva kasvatus näyttää: Lumituhon jälkeen 90:tä vuotias kuusikko hakattiin mielenkiinnosta ja koemielessä asentoon ” jatkuva kasvatus ” Pohjapinta-alaksi tuli 11-12 m2 / ha. Nyt tarkasteltuna kuusikko näyttä hieman alakuloiselta, lisävaltapuista jokunen oli jo muuttunut harmaaksi, eikä aliskasvukuusissakaan ollut uutta kasvua, mutta olivat vielä vihreitä.
Tällä omalla n. 2 ha:n koealalla on helppo seurata sen tulevaa kehitystä omakohtaisesti. Tämä esimerkki ja näkymä on valaissut tuttujani, miltä näyttää konehakkuu jälki ja metsä ns. peitteisenä.
Oma tuntuma vain vahvistuu, että laadukkaan sahatavaran tuottaminen teollisuuden tarpeisiin vaatii jatkossakin avohakkuun, viljelyn laadukkaalla taimilla ja oikea aikaiset harvennukset.
En ihmettele ollenkaan jos vastuuntuntoinen Mhy:n neuvoja ei suosittele paluuta menneiden aikojen vajaatuottoisiin, hitaasti kasvaviin ja heikkolaatuisen taimiaineksen suosimiseen tulevaisuuden metsäksi !
