Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
mehtäukolla myyjän kannalta rahan arvoinen havainto. Lumpit ja pienet tasaus viipaleet on ammattitaitoisen ja tukin tarkkaan ottavan motomiehin tavaramerkki. Välivähennyksillä vältetään sellupinon kasvattaminen, yleensä vikaa korjataan tyveltä, jossa runko on paksuimmillaan.
Teollisuuteen kelpaava lyhin kuitu on n. 3m, sen mukana siirtyy yleensä sahalaatuista tukkia 0,25-0,35 m3 jo yhdestä rungosta selluksi, rahallinen menetys on huomattava !
Edullisen sopiva hinta. Joskus saattaa hyvä palata takaisin, sopivana vastapalveluna ja silloin molemmilla on positiivinen mieli. Jos puunajaja on metsästäjämiehiä silloin mielessä voi olla esim. luvan saanti pienriistajahtiin tilan maille !
Pystykaupassa motomitan ollessa mittaus- ja maksu tapana on metsään jääneet puut aina ostajan puita. Talvileimikossa metsään jääneet puut on hankala yhtälö, koska puiden keruu tuottaa aina lisää juurivaurioita, osa juurivaurioista jää sammalmaton alle piiloon.
Omatoimisesta puiden keruusta on tyylikästä käydä keskustelu ostohenkilön firman suunnitelmasta puhdistaa metsä. Luvan saatuaan voi toimia kuten Taneli ja Metsäkupsa edellä kertoi.
käpy65: Olet saanut palstalaisilta oikein hyviä neuvoja ja ohjeita asian selvittämiseksi ja korvauksen saamiseksi. Näillä metsään liittyvillä asioilla on monta puolata ja lisäksi ne ” tunnearvot ”, mutta yhteistyö on kumminkin valttia, jota kannattaa vaalia ja josta on hyötyä myös itsellekin.
ps. ilmeisesti halusit hieman leikitellä alkuperäisellä kysymykselläsi ?
Aliskasvuston huomioiminen saadaan mototyönä tehtyä jopa paremmin kuin metsurityönä. Ja kustannuksiltaan motolla tehty työ on halvempaa verrattuna metsurityöhön.
Ammattitaitoinen ja vanerinlaatuun perehtynyt metsuri saa paremman tukkiprosentin tarkemmalla apteerauksella, oksakiehkurat, mutkat ja pituusmittojen tarkempi hyväksikäyttö. yleensä ero on n. 15-20 %
Kääntöpaikan teko ja käyttö on luvanvaraista myös metsäyhtiölle !
Vanhaan aikaan metsäyhtiöt on tehneet ostamilleen leimikoille teitä ja niistä ajoista on saattanut jäädä käytäntö liikkua ja käyttää näitä teillä lupia kyselemättä.
Voi siellä metsäteillä tapahtua virheitäkin esim, tienauraaja joka aukaisee teitä kokonaisyrittäjän laskuun eikä tiedä ja tunne maanomistajien rajoja !
Asia varmasti korjaantuu lähettämällä asiallinen selvityspyyntö tapahtuneesta metsäfirmaan, joko korjuusta vastaavalle- tai metsäpäällikölle hän laittaa asian kuntoon, jo firman maineenkin vuoksi
Kaikilla merkittävillä puunostajilla on nykyisin ns. laatu- ja ympäristöjärjestelmä, joka takaa laadukkaan toiminnan yksityisten maanomistajien mailla.
Hakkuukoneen paino jakautuu niin pieneksi pintapaineeksi, ettei siitä muodostu se korjuun onnistumisen varsinainen ongelma. Leimikoiden ketjutus moton korjuujärjestykseen on niitä perus virheitä jos ei korjuun ohjaajalla ei ole maasto tuntemusta.
Kokoojaurat, keruu-urat ja pistourien suunnittelu on korjuun onnistumisen kulmakiviä.
ps. Ponsse-esimerkissä painot oli ilman telavarusteita !
Videolla nähty hakkuu kertoo onnistuneesti tämän päivän kuljettajan hyvästä työnjäljestä. Rauhallisuus on silmiinpistävä, kourakasat muodostuu luonnollisesti, karsinta- ja katkonta vaiheessa ainespuu ohjautui sopiviin väliköihin kourakasoihin, ilman kolhuja.
Hakkuukoneen kokoluokalla ei niinkään ole työnjälkeen vaikutusta, vaan leimikon kantavuus, kuljettajan ammattitaito, harvesteripää ja kuormain vaikuttaa sujuvaan työhön harvennuksilla.
Kevyt ja keskiraskas moto soveltuu myös nuoriin kasvatusmetsiin Kone-esimerkkinä Ponsset Beaver n. 14000 kg , hakkuupäät H53- ja H60 sarjat. Myös Ponsse Erko n. 16000 kg, hakkuupää H60- ja 73 soveltuu harvennuksille.
Joskus hyvä ja siisti hakkuutyö pilataan kiireellisellä ja varomattomalla lähikuljetuksella.
Talvinen puunkorjuu vaatii myös yrittäjän toimenpiteitä onnistuakseen, kerralla valmiiksi mallilla. Täällä Väli- Suomessa on talvet vahvan lumen aikaa, yleensä lunta on 70 cm jopa ylikin.
Lumipuu ongelmia on herkimmin ns. isoilla konetaloilla, jolla on korjuuketjuja 10-20, niissä kuljettajien vaihtuvuus on suurempaa ja kausityön tekijöitä on lisäksi ruuhka-apulaisena.
Ongelmia syntyy jos kuljettajien kemiat ei ole samalla tasolla, yrittäjä ei järjestä lisää ajokapasiteettia vaikka lähikuljetus on useamman vuoron perässä. Pienet koneyritykset, joissa on työparit tuttuja ja pitkäaikaisia ei leimikolta löydy ainespuuta kun jokunen hassu yksittäinen kappale, jos sitäkään.
Pahimmillaan lumenpeittämää puuta on kerätty keväällä toiseen kertaan, joka on tuonut lisäharmia kun tiet särkyy, on ajokiellossa olevia yleisiä teitä ja yrittäjän kaluston aikaa menee tuottamattomassa työssä…
Reklamaatio on jeessin tapauksessa ainut tapa saada yrittäjän korjuunjälki ja toiminta työmaalla kuntoon. Vähän huolimaton yrittäjä jatkaa sitä myös seuraavissa leimikoissa, yrittäjän työntekijät omaksuu sen sopivaksi tavaksi toimia, sillä vanhalla totutulla mallilla.
Jeessin esimerkki auttaa niitä seuraavia leimikon omistajia saamaan kunnollisen korjuun jäljen, jossa ei syystä tai toisesta ole ammattitaitoista hakkuun valvontaa.