Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Oikein hyviä huomioita palstalaisilta. Pääsääntöisesti nuorem moto kuljettajan aloitus työelämässä alkaakin juuri ajokoneen käsittelystä.
Ajokoneessa ollaan aitiopaikalla seuraamaan miten kokenut kuljettaja suunnittelee uraverkostoa harvennukselle, kokooja- ja keruu-urat. Päätehakkuu palstoilla huomio oisi olla kasojen sijoittelu palstalle, sijoittelu ja ajojärjestys korostuu jos tavaralaji valikoima on laaja.
Kone koulutuksen kautta ne pääsääntöisesti uudet kuljettajat metsään tulee jatkossakin. Koulun kannalta opetus nuorille on vaativaa, nuoret ovat silloin vielä kahdenkymmenen vaiheilla, opettajan asenteella on myös suuri vaikutus oppilaan asenteen kehittymiseen.
Edellä jo kerroinkin huomanneeni nuorissa konemiehissä niitä taitoja jota koneen käsittelyssä tarvitaan. Olisiko korjaava toimenpide niin yksinkertainen, että alettaisiin arvostaa ja sanoa se ääneen nuorelle kuljettajalle ne hyvät puolet, esim. metsän omistajan näkökulmasta.
Moto isännällä voisi myös olla nykyistä vahvempi velvoite työhön perehdyttämisessä ja työn seuraamisessa ainakin alkuaikoina, tästä nuoren asenne ja itseluottamus tekemiseen alkaisi kasvaa.
Nuoriahan sitä kouluvaiheessa ollan, nuorimmilla ei vielä auton ajo-oikettakaan. Itä-Suomessa- alalle jäävien ikäluokasta määrä vaihtelee 50 %:n molemmin puolin.
Nuorissa kuljettaja oppilaissa on myös niitä, jotka suoritaa lukion oppiaineita konekoulun rinnalla ja hakeutuvat konekoulutuksen jälkeen esim. toimihenkilö koulutukseen ja saavat sitä kautta vahvan näkemyksen konetyön arkielämästä, kun ovat aikanaan siinä piiripäälikön tehtävissä järjestelemässä sitä firrman puuhuoltoa.
Kyllä tapaamissani nuorissa on ainesta, toisella vahvuus voi olla metsän- tai koneen tietotekniikan käsittelyssä. Pienestäkin hyvästä eleestä kannattaa kannustaa ja keskustella-aiheesta, se avaa ja tuo ymmärrystä molemmin puolin.
Lainaus: / ”Kaikkihan me olemme aloitaneet jostain. Hyvällä ja kannustavalla opastuksella kasvaa jokaisesta hyvä ammattilainen” , ja näin se on mitä Metsuri motokuski totesi.
Metsäopetus oppilaitoksen kautta on miltei ainut mahdollisuus päästä ja tulla ammattitaitoiseksi kuljettajaksi metsään. Täällä Pohjois-Karjalassa on valtakunnallisesti yksi parhaita konepuolen metsäopetusta antava Riveria Valtimo / Joensuu.
Metsäkoneenkuljetuksen- ja metsäkoneasennuksen koulutusohjelman käyneitä kuljettajia täällä tapaa hyvinkin tiheään, koska lähialueella on kaksi huomattavan suurta metsäpalveluyritystä, toisaalta kilpailuakin on lähialuulla mm. Talvivaara. Talvivaarasta palaaviakin on huomattavan paljon, eli konetyön antama vapaus vetää takaisin koneen hyttiin ja metsään.
Itse olen tavannut työssäoppimisjaksolla tai jo työsuhteessa olevia nuoria, joista olen havainnut hyviä piirteitä konetyön ammattilaisekksi, lisäksi tärkeä lainaus Metsuri motokuskilta, ” Nuori kuljettaja tarvii enemmän valvontaa ohjausta!
Rajan merkintä ja hakkuu rajalla. Vuosia sitten oli yleinen tapa leimikon tekijällä jättää tilan rajan merkkaamatta, tai jos merkkasi silloin jäi 3-5 metrin kaista varoalueeksi, tämä toistui myös Mhy:n tekemissä leimikoissa.
Kun gepsit alkoi yleistyä moton varusteisiin tuli koneen valmistajilta maimos kirjeitä ja kutsuja työmaanäytöksiin, jossa kuvion- ja tilan rajoja ei välttämättä olisi tarvis merkata esikseen. Yleinen kaaoshan siitä syntyi, motot alkoi jättää varoaluetta tilanrajalle, oli palattava takaisin käytäntöön jossa- ainakin tilanrajat oli selvitettävä leimikon teon yhteydessä.
Nämä tilan rajojen ylitykset ja vajaaksi hakkuut oli niitä hankalia ja monesti huomattavan paljon ylimääräistä työtö vaativia leimikon osia, jotka kohdistui sille ostajalle, joka oli siellä viimeksi operoinut.
” Metsuri motokuskilta hyvä malli ja toimintaohje aloituksessa”
Toimittaja Samilta savotan aloitus päiviksi aivan hyvä tulos tehtynä ja- ajettuna, se 5 m3. Hakkuun aloituksessa on viisasta- aloitella varovasti ja työskennellä sen verran kun hyvältä tuntuu, yleensä jo seuraava työpäivä metsässä on nahkea jos palautumisaika ei ole riitänyt.
Pinotavaran ja energiarankan teko ja myynti hankintakaaupalla on nyt kannattavaa pitkästä aikaa. Itä-Suomessakin on maatalous elänyt murrosaikaa kun pienet ja keskikokoiset tilat on luopuneet maataloustuotannosta. Ja tilalle on jäänyt vielä sopivasti konekantaa, joka on jo kuoletettu verotuksessa, mutta on vielä hyvinkin sopiva ja toimiva yhdistelmä hankintahakkaajalle.
Hankintakaupan tekemiseen saa uutta intoa, jos miesväellä ei talvisaikaan meinaa löytyä järkevää tekemistä, nyt voisi keskittyä pelkästään metsien hoitoon ja nauttimaan metsän kiihtyvästä kasvusta. Maataloudn ollessa pääelinkeino, ei navetta ym. maataloustoiden lomassa ehtinyt kun kääntyä metsässä.
Edellä, rehellistä ja aitoa palautetta harvennushakkuun näkymistä heti hakkuun jälkeen.
Kyseessä on yleinen huomio kun se tuttu metsä käsitellään harventamalla, syitä voi löytyä myös siitä, että metsän käsittely on ollut joko liian aikaisin, liian myöhään, maaston muodotkin voi heikentää systemaattista uraverkoston tekoa ja kuviolta voi paljastua myös metsänhoito virheitä jo pitemmältä aikaa.
Tavaralaji hakkuussa varsinkin nuorissa ensiharvennuksissa latvan suhteellin pituus on silmiin pistävä, jos puutavaran katkonta on ollut määrämittaan, tai kuvio on kärsinyt boorin puutteesta, haaroittuneet rungot. Toinen yleinen seikka, joka on myyjästä itsestään johtuva on ennakkoraivauksen puute, tehty osittai tai ei ollenkaa.
Maalikon ja hieman kokeneemmakin silmään näkmä voi olla karmea, latvukset ja kauppaan kuulumaton roskapuu kallellaan ja juurineen koholla olevia kasoja, joka tarttuu silmään ja tuo tunteen epäonnistuneesta hakkuusta.
Onneksi seuraava- ja sitä seuraava talvi parantaa näkymän, ja lopputulos näyttääkin onnistuneelta, kuten edellä jo kerrottiin !
Metsänomistajalle tarkoittaa sama vaurio erilaisia reaktioita, jo muutama pieni kolhukin tai juurenniska vaurio voi toiselle tarkoittaa pahoin epäonnistunutta hakkuuta, ja soiselle normaalia konetyön jälkeä.
Tänä päivänä pystykaupalla hakattavat harvennus leimikot tehdään käytännössä kaikki mototyönä, ja konetyössä on vaan hyväksyttävä pienet näkyvät virheet kasvatettassa puustossa ja uraverkostossa, yleensä täysin virheetöntä puuston ja urien valintaa on mahdotonta toteuttaa.
Erirakenteisissa, poiminta ja pienaukko hakkuussa ongelma vielä korostuu jos ennakkoraivaus on tehty vain osittai, tai jäänyt kokonaan tekemättä. Vauriopuut on n. 20 vuoden kuluttua niitä josta olisi kerättävä se seuraava tukkitili.
