Metsissä hakataan ja toimitaan nyt vuoden parhaissa olosuhteissa, valoisuus, lumi ja pakkanen, niillä saadaan hyvä työnjälki ja puut pois pehmeistäkin olosuhteista.

Sama huomio on tullut tehtyä myös Itä-Suomessa toimintaohjeista työmaa-alueella liikkumiseen, ja hyvä niin, luulen tämän vähentäneen ulkopuolisten liikkumiseen hakkuu alueella. Käytännössä silmiin on pistänyt jako sellun jalostajien ja sahureiden moton kuljettajien käytöksestä metsänmyyjän vierailuun työmaalla.

Sellun jalostajien työmaa vierailun ohjeissa on tarkka kontrolli millä asialla henkilö lähestyy työmaata ja kenet otetaan vastaan työmaa- alueella. Sahureiden työmaiden vierailut metsänmyyjille on paremminkin markkinointia, neuvontaa ja luottamuksen lisäämistä

Metsuri motokuski ja Kalle kehveli 22,2, olivat löytäneet paljon hyviä esimerkkejä kohtaamisesta metsänmyyjän työmaalla, näillä toimenpiteillä lisätään luottamusta ja arvostusta metsänmyyjän ja puunostajan välille.

Minäkin olen saanut kutsun työmaalla jo valmiiksi avattuun moton hyttiin vieraaksi katkontaa seuraamaan. Moton hytissä ollaan näköala paikalla silloin kun määritellään tukin laadun ja tukkipituuksien yhteen sopivuutta, laadullisesti keskinkertaisessa leimikossa.

” Moton hytistä nähtyä: Hetken päästä tulikin kuljettajalta työhön keskeytys ja perustelut, ettei tästä voi jatkaa tukkina, vaikka tukin paksuutta ja tervettä puuta jatkuisi.”  Oli helppo ymmärtää ja hyväksyä tosiasiat, kun ne oli omin silmin perusteluineen nähnyt ja kuullut.

Ps. hyödyllistä palautetta metsänmyyjälle ja leimikon valvojalle.

Karhu, Susi, Ahma ja Ilves ei minulle henkilökohtaisesti nosta tunteita isommin puoleen eikä toiseen.  Metsän osalta asia on jopa myönteinen kun alueella on edellä mainitut petoeläinet liikkeellä.

Meidän metsätilojen kasvupaikat on 2/3 männyn- ja 1/3 osaa kuuselle sopivia kasvualueita. 20-25 vuotta sitten alueella jäi hirviä jahtikauden jälkeen vielä toistuvasti  ja rajusti yli lasketun määrän.

Aluksi alueella huomattiin yksitäisten susien liikkeitä, heti perään alkoi ilmestyä 3-4 suden jäljet ja pian alkoi löytyä karhujen makuu paikkoja, kesällä niitä tapasi puron varsilta ja myöhemmin useita eri paikoissa olevia talvipesiä. Ahmoja sain kuvatuksi auton ikkunasta matkalla palstalle. Vielä 6 vuotta sitten tapasin hankiaisten aikaan  Ihvelsen verisiä jälkiä  seuraten niitä purotörmälle, jonne oli raahannut takaperin vetäen osaa hirven ruhosta vararavinnoksi.

Yhteenvetona tästä nelikosta metsän viljelyn osalta on vaan myönteistä kerrottavaa, hirvi tihentymä on tasantunut, lupahirvien kaadon jälkeen alueella on 1-2 yksiöä ylimääräistä, jota sudet pitää liikkeessä alueelta toiselle. Tällä hetkellä mä-taimikoiden kasvattaminen on mahdollista, kun varmistaa aitauksilla pahimman taimikko (T2) vaiheen yli.

Hyvä ja kiitos Puuki, mukavasta keskusteluaiheesta ja mielenkiintoisesta osallistujien koosteesta 12,12. Itsekin olen tykännyt lukea kuvakertomukset ja keskustelut jossakin vaiheessa, mutta aina ei ehdi aivan heti. Omasta mielestäni keskustelu on sopivasti värikästä metsään liittyvää, jota odotan jatkossakin.

Omat kuvat kalleriassa on niitä kuva-aiheita joilla olen huomannut onnistuneeni ja siksi olen halunnut tuoda niitä esille ja hakea kokemuksia palstalaisilta, joka päiväiväisessä tapahtumista metsässä.

Kokemuksesta tiedän, että esim. etämetsänomistajissa on myös niitä jotka kehittelee omaa toiminta mallia lukemalla ja kuulemalla ammattilaisia, omien metsäasioiden hallintaan ja hoitoon, kun metsätila on voinut tulla yllättäinkin hoidettavaksi.

Näkemättä olosuhteita, (lumisuus ja eläimet) on kasvatettavan puuston tilaa on hankala arvioida etänä, ja milloin mennään maapohjan vajaa käytön puolelle, kun kasvuvoima kasvupaikassa tuntuu olevan.

Käytännössä harvoin, (painoarvo harvoin) aliskasvu puuston laatu on kokonaisuutena kasvatukseen kelvollinen sieltä löytyy niitä latvansa menettäneitä, toistuoleisia runkoja, männyllä näkymä voi olla pahempikin. Mänty runkojen hehitys kärsii enemmän luonnon olosuhteista, lisäksi ne koneellisen hakkuun korjuuvauriot, joita syntyy aina, toisella hakkaajalla hvinkin paljon enemmän, toisilla vähemmän, korjuun ajankohta vaikutta myös onnistumiseen.

” metsäukolta hyvää huomiointia ko. aiheeseen ”

Otsikko hakkuu naapurin puolelta on varmaan ollut yleistä aina, ja lisääntyvästi siitä asti kun motot tuli metsään, niin myös täällä. Parannus asiaan saatiin kun puunostajat rakensivat ja saivat hyväksytysti läpi laatu- ja ympäristöjärjestelmat.

Järjestelmä piti sisällään toiminta mallit motoyrittäjälle ja hakkuuoikeuden omistajalle. Järjestelmän olemassaolo jo sinällään korjasi ja tarkensi hakkuuta ja leimikon valmistelua hakattavaksi. Kun esim. rajanylityksiä tuli, puunostaja, hakkuuoikeuden omistajana sopi ja maksoi korvauksen vastapuolelle, mutta kävi asian läpi firman sisäisessä ns. kuukausipalaverissa, josssa vahingon aiheuttaja ja lopullinen maksaja paljastui.

Sivullisille vahingonkärsiälle horvaus tuli hakkuuoikeuden omistajan ja vahingonkärsijän neuvottelun tuloksena, joka oli sitä tasoa, jotta maine puunostajana ei vaarannu, mutta ei myöskään tarkoittanut automaattisesti sitä kaksinkertaista hintaa.