Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Ehdottomasti suosittelen jätkän ja arton tekemää ehdotusta, molemmilta löytyy huolto ja varaosapalvelu, jos jotain sattuu. Ammattikäyttöön suunniteltu raivuri kestää helteessä työskentelyä, varsinkin heinän niitto raivurille on tulikoe.
Huollettuun käytettyyn raivuriin voi luottaa kun sahaan on vaihdettu tulppa, suodattimet, sahaa oikealla seoksella ja pitää tankin puhtaana !
Keskeisimmät syyt vajaatuottoisuuteen on edellä kerrottukin, kaikkia näitä vajaatuottoisuuden muotoja on Itä-Suomessakin. Lisäksi vajaatuottoista metsämaatä esiintyy yleisemmin entisillä karjanlaidun ja viljelemättömillä pelto- alueilla.
Sotien jälkeen perustettiin Itä-Suomeen huomattavan paljon rintamamies- ja siirtokarjalaisille asutustiloja, jopa konaisia kyliä. Osa tiloista alkoi luopua tilanpidosta jo -70:ta alkaen, kun nuoret oli muuttivat koulutuspaikkojen ja työnperässä muualle.
Perheet oli suurperheitä, kun nuoret niistä taloista muuttivat pois vanhemmat luopuivat viljelystä ja metsänhoidosta, osalle näistä tiloista ei löytynyt uutta vastuuhenkilöä hoitaman tilaa, mutta tilaa ei myytykään aktiiviviljelijälle lisämaaksikaan, vaan sinne muodostui monimuotoista vajaatuottoista metsämaata, ” tosin näitä tiloja on kappalemäärinä vähän ”.
Myös Itä-Suomessa on nautittu ja nautitaan lämpöaallosta, kun päivälämpötilat on olleet 28- 30 asteen tuntumassa. Yleensä juhannus viikko ja siitä seuraava viikko on täällä olleet niitä itikka, polttiais ja paarma viikkoja.
Tämä vuosi on ollut poikkeus, ulkona saa olla ja touhuta hyönteisiltä rauhassa. Pidennetty viikonloppu mökillä, järven rannalla oli myös hönteisiltä vapaata- aikaa, vastaksien haku reissullakin tavattiin vain muutama itikka, jotka olivat helteestä nuutuneet.
Samalla mokillä on vietetty juhannusta jo yli 35 vuotta, mutta ei näin rauhassa itikoilta, kertaakaan aikaisemmin, ” erikoista ” !
Täällä Väli-Suomessa on paljon sahureita ja sahapuun kierto metsästä sahaukseen on käytännössä jatkuvaa, jo saahapuun sinistymisen johdosta. Ensimmäisen hakkuuvuoron jälkeen on jo autoyrittäjä tulossa varastolle hakemaan tukkikuormaa sahalle.
Käytännossä tämä voi tarkoittaa, että lähikuljetuksessakin ajetaan varastolle vain tukkia, kuidet ja muut sivulajit on ajovuorossa sitten lopuksi. tämä käytäntö vahentää varaston tarvetta jo huomatavasti.
Autoyrittäjä ajaa valiajalla niitä leimikon muita jajia ja edellisen leimikon rippeitä käyttöpaikoille. Sahurin toiminta-alue on n. 100 km / säde, silloin yksi moto tarvii n. yhden autoyhdistelmän saadakseen molemmat täyden työllisyyden.
Laanipaikka-asiaa on hyvä kertailla tienpitäjän ja maanomistajan kantilta. Sulanmaan aikaan metsäkoneen telasto hiertää jo muutamlla ajokerralla tien rungon vaikeasti korjattavaksi, lisäksi muut tieosakkaat huolestuu ja näkee asiassa haittapuolia kun naapuri saa metsärahaa. Hyvällä paikalla oleva varastoalue palvelee myös tulevia varaston tarpeita, varasto on olennainen osa puunkorjuuta ja puukauppaa.
Yhtienen tieosakkaiden ylläpitämä tie on aina pidettävä ajokuntoisena ja vapaana oksista telojen tekemistä rouheista, pakkasten aikaan saataa joskus tienrunko säilyäkkin kunnossa. Jos leimikon puumäärä on jo tuhansia motteja silloin metsökoneen ajokerrat murtaa metsätien kaivurilla korjatavaksi, lisäksi tiestä häviää kantavat- ja pintakerrokset, yksityinen metsätie on sitten asia erikseen.
Moton tultua työmaalle ensi töikseen se raivaa varikko- ja laanialueen, hyvä ohje olisikin tehdä laanitilaa vain pienempi alue ja jatkaa tarvittaessa, jos puutavara ei jostain syystä lähdekkään hakkuun aikan kaukokuljetukseen. Kuljettajat kyllä tietää pljonko leimikon arvio vaatii varastotilaa. Ajokoneen kuljettajan kannattaa myös mietiä mitkä on leimikolla ne pääpuulajit ja varata niille yhtenäinen varastotila.
Muut tienkäyttäjät hyväksyy paremmin auton kuormaushäiriön kun autojen varastollaoloaika minimoituu ja tie on kunnossa, työmaasta voi tulla kesäaikaan myös työnäytöksen kohde kun koneryhmä tekee puunkorjuuta, yleensä työnäytös palkitaan vilkutuksilla.
Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on Mhy:lle ilmaantunut kilpailua pienemmiltä toimioilta, vanhimmat niistä on tarjonneet palveluitaan laajasti metsä omistajuuden kaikissa vaiheissa, jo lähes 10:n vuotta. Minusta tässä oli oikea johtopäätös Mhy:n hallinnolta ja toimihenkilöiltä tehdä ryhtiliike myös omaan korjuupalveluun.
Uusilla tulokkailla voi olla myös hyviä osa-alueita kun käsitellään lähinnä nuoria ja erikoishakkuukohteita koneilla ja miestyönä. Näistä uusista tulokkaista on kaikille maanomistajille hyötyä, kun kilpailu kirittää kaikkia parempan toimintaan.
Puukauppatoiminnassa liikkuu kumminkin isot pääomat ja kun toiminta on vaihtelevissa olosuhteissa, on monen laista palstaa ja tietä liikuttavaksi, kauppassopimuksen liitte kannattaakin uuden toimian kanssa kirjata huolella, korjuuajat, metsämaksut ym. puukauppaan liittyvät asiat, epäselvyyksien välttämiseksi.
Nuortenmetsien pystykaupoissa Mhy:n mukana olo tasapainottaa ensiharvennus leimikoiden ruuhkanpurkua. Täällä Itä-Suomessa Mhy:n korjuupalvelu tekee keskimäärin laadukasta työnjälkeä, niillä olosuhteiltaan heikommillakin kohteilla.
Yhdistyksen korjuupalvelussa on kahta mallia, aluksi oli korjuupalvelulla vetäjä aina se neuvoja kenen alueellä kohteet sijaitsi. Isommissa yhdistyksissä missä korjuupalvelun määrät on jo satojatuhansia, siellä on yksi tai kaksi kenkilöä, jotka pyörittää korjuuta tiettyä maantieteelistä, – tai koko yhdistyksen aluetta.
Korjuupalvelun vetäjäksi valittun henkilön tulisi olla, luonnostaan kiinnostunut nuorten metsien hoidosta, yrittäjien ja kuljettajien kehittämisestä, joka on itsekkin maastokelpoinen ja haluaa käydä maastossa. Aktiivinen korjuupalvelun vetäjä saa nuoret kuljettajat panostamaan hyvään työnjälkeen, jossa onnistuminen palkitaan tyytyväisillä maanomistajilla.
M- G kokeili laatonki siltoja, mutta siitä tuli ylimääräinen paino ja kuljetus ongelma, kun lavetilla olevan ajokoneen pällä ei saisi olla ylimääräistä kuormaa, kuten edellä kerrottiin, lisäksi siihen aikaan vielä lavetin kantavuus rajoitti kuorman painoa.
Käytännössä siltapuut on aina kuitua, josta ojan ja viemärin ylitykset tehdään. Viemäri jossa virtaa jatkuvasti vettä sillan niskoiksi käy 3 m lahokuuset ja kanteen pitkää kuitua, tottuneentä kuljettajalta sillan teko ei vie paljoa- aikaa.
Onkohan noissa 4000 kpl:n taimimäärässä hieman Vappu lisää ? Täälläpäin on metsuriyritäjä joka istuttaa 3000 1- 1,5 vuotiaita pikkupaakkuja päivässä. Taimien ajon ja siirron hoitaa yleensä toinen henkilö ja apupoika juoksuttaa täydennys taimia kun vakkavajuu, eli kävely taimilavalle jää pois.
Tämä metsuriyrittäjä on luotettava ja kysytty henkilö itutusaikaan. Hyvä työ on hänelle kunnia asia, tarkkailee ja raportoi maanomistajalle istutusalueen tilannetta vielä kesän mittaan ja tekee taimien heinäyksiä ja metsänhoitotöitä omalla työreviirillään väliaikoina. Talvella metsuriyrittäjä tekee koneyrittäjille ennakkoraivauksia ja on kiire apuna metsäkoneella.
Metsänomistajat on kokeneet mallin toimivaksi kun ehdotuksia tekemätömistä metsänhoitotöistä tulee suoraan tutulta y- metsurilta !
