Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Hurja tilanne on jos Metsäkeskuksen ensiharvennuksista saatu selvitys pitää paikkansa. Aivan ensiksi tulee mieleen viimeinen metsälaki uudistus, siitä alkaen on ollut mahdollista käsitellä harvennuksia alle Tapion hyvän metsänhoidon suositusten, ilman suuremaa hälyä.
Heikentyneeseen harvennus jälkeen on nähtävästi usempiakin syyllisiä, puunostaja, korjuunohjaajat, nykyinen metsälaki, korjuun toteuttajat ja jossakin määrin myös maanomistajat.
Puunjalostajat on olleet varsin vaitonaisia käytyyn keskusteluun, koska onhan se tuomut lisää raaka-aineta jalostukseen, varsin pienillä henkilö määrillä, kun korjuutakin on totuttu ohjaaman paljolti toimistotynä.
Nykyinen metsälaki taitaa. antaa varsin väljät toimintamahdollisuudet korjuulle. Metsälaki, vajaatuottoisuus pykälä taitaa astua voiman vasta kun ollaan hakattu 50 % alle runkoluku/ppa käyrän.
Viime vuosina korjuuvauriot onkin vähentyneet, ei kolhupuita, eikä epämuotoisia runkoja. Maanomistajissakin on myös niitä, jotka toivoo hakkuun tapahtuvan alle metsänhoito suositudten, syystä tai toisesta.
Korjaavana toimenpiteenä voisi ollakin täsmällisempi runkoluvun seuranta hakkuun aikaan ja puunostajalta siihen harvennus malli tiheydestä. Oma käsitus on, että nykyisin hakkaaja varmistaa, jopa liikaa ettei kuviolle jää toispuoleisia ja vähän heikompia kasvatettavia tunkoja, pientäkään pilkkapuuta ja, että uralla varmasti sopii liikkumaan, varsinkin uraverkoston risteyksissä.
Ponsse Wisent on näppärää kokoluokkaa myös ensiharvennuksille. Kuormankantokyky 12000 kg, vetovoima 160 (kn), paino 6- pyöräisenä 12700 ja 8- pyöräisenä 14100 kg ilman teloja.
Vieläkö Ponsse Gazellea valmistetaan ?, siinä kuorman kantokyky oli 10000 kg, vetovoimaa 130 (kn) ja painoa 11900 kg ilman teloja, täällä päin Gazellea en ole aikoihin tavannut !
Annelin ehdotus olisi saatava päättäjien metsäpoliittiseen keskusteluun. Puunostaja ja koneurakoitsian laatu- ja ympäristöjärjestelmä sisältää samoja elementteja, jolla toimintaa ohjataan ja kehitetään puunkorjuussa.
Laatu-ja ympäristöjärjestelmästä pokkeama esim. hakkuussa, tuo kyseiselle yrittäjälle vastuuvelvollisuuden korjata poikkeamat, josta voi lievissä tapauksissa selvitä huomautuksella, vakavammassa tapauksessa tarkastellaan tarkasarakennetta, tai jopa hakkuu sopimuksen purkamista, tosin ennen näitä toimempiteita työnantajalla on velvollisuus perehdyttää yrittäjä laatujärjestelmän toiminta malliin.
Jos työnantajalle ei asiallisia toiminnan poikkeamia tule, silloin on vaarana, että työnantaja ei tiedä tapahtuneesta ja yrittäjä jatkaa samaan totuttuun tapaan !
Jos kuiduilla mäk,kuk ja kok on sama järeysluokka, silloin ei pihkapuilla ole käytännössä eroa ollenkaan, koivukuitu voi poiketa pihkapuista jos kok hakataan esim. määrämitta 3:na ja muu kuitu vapaallakatkonnalla 2,7. 5, m
Aiheen aloittajaa on kohdeltu puunostajan taholta reilusti, kun aptiin kuulumatton puulaji on maksettu lisänä leimikon puumäärään. Kyseinen kömmähdys on sattunut puunostajan toimesta, eli ei huomattu oston aikaan, että leimikko sisältää puutuvan puulajin.
Puulajin näppäilyvirhekin voi sattua tahattomasti, jos kuljettaja siirtyy koneelta toiselle, jossa puulaji näppäinet on eri järjestyksessä, mutta sen puuttuvankin rungon tilavuus löytyy kokonaislistalta.
Veksaaja on tehnytkin ajankohtaisia huomioita nuortenmetsien harvennuksista. Puunostajan miehitys ja hakkuun valvonta maastossa on muuttunut jokseenkin satunnaiseksi, ”puunostajan saa vain pyynnöstä työmaalle.
Metsäkeskuksen valvonta on otantaluonteista ja kuukausia jälkikäteen tehtyä, palaute tulee tiedotusvälineiden kautta, ”jota lehdistö sitten liitekuvineen yleistää ja julkaisee.
Metsäkauppa järjestelmää minä pitäisin hyvänä ja luotettavana. Kauppakirjalle voidaan kirjata lisätietoihin kaupan erikoispiirteitä, ”esim. runkotiheydet/ ha, uranhavutukset ja ym.
Sertifiointijärjestelmä toimii ostajan ja korjuuyrittäjän välillä, metsänomistajan aloitteesta, tekemällä kokemastaan virheestä korjuunjälki poikkeaman. Puunostaja käsittelee poikkeamat omissa kk. palaverissaan, josta palaute ja vastuu menee korjuuyrittäjälle, ”jos kyseessä on hakkuussa tapahtunut virhe.
Mittaustapana motomittaus on nykyisten yrittäjien ja mittalaiteite hehityksen ansiosta täysin luotettavaa ja joustavaa, ”rahaliikenne puunostajalta metsänmyyjälle.
Jo aiemmin mainittu Metsä Goroupin hakkaamissa leimikoissa näyttää minustakin olevan käytössä uusin sertifiointi malli. Metsä Grup on ollut alusta-asti aloitteelinen otamaan käyttöön uusimmat säästöpuihin liittyvät lisä velvoitteet, tosin lupaavat liistä pientä lisähintaakin €/k-m3.
Omilla tiloilla on kaksi riistan ruokinta paikkaa, jonka tuntumassa säästö ryhmiä. Yksittäinen suuri koivu kääntösilmukassa on syksyisin mukava linnun tarkkailu ja kuvaus paikka.
Säästöryhmiä on ylläpidetty lähinnä luonnollisilla jouto-alueilla, pienialaiset supat jossa useampi puulaji ja puustoa useammassa kerroksessa, kallioinen jyrkkä rinne ja pohjaveden tihkupinta purkaumat ja puron tuntumassa oleva karhunpesä, jota ahma piti myöhemmin ruuan säilytys paikkana.
Yksittäiset suuret haavat, koivut ja leppäryhmät on löytäneet myös paikkansa sopivista vähän tilaa vievältä paikalta. Pellon metsitys alueilla ei meille ole vielä löytynyt järkevää säästöryhmän paikkaa.
Kokonaisuutena säästöryhmät ym. muut jättöpuut ei ole kallis rahallisesti, eikä poikkea kovin pahasti kaukomaisemasta, jos paikan valinnan voi tehdä itse ennakkoon, myyntiarvoltaan halvoista tarpeista, ” ainakaan toistaiseksi ” !
Minustakin tuntuu,ettei Itä-Suomessa olisi 60:tä % vajaatuottoiseksi hakattuja ensiharvennuksia, luku on hurjan suuri, mutta käyrien alaraa ollaan lähentymässä, viimeiset vuodet kehitys on hieman hidastunut tarkemman seurannannan ja huolenilmausten johdosta.
Vuoden 2000 alusta n. 12-14 vuotta oli puunostajillakin toimintamallina, ettei toimihenkilön tarviisi tehdä jalkatyötä leimikolla, vaan tarvittava tieto saataisiin atk:n välityksellä koneille asti, jopa ilman leimikon tarkastustakin ja ensimmäinen leimikolle tulia olikin moto.
Moton kuljettaja yritti tehdä mitä tehtävissä oli, silloin alkoi syntyä vajaa tuotoisuuta jota ei puunostajankaan toimesta valvottu. Harvasta hakkuujäljestä syntyi totuttu tapa käsitellä kuviot käyrien alarajan tuntumaan.
Toinen merkittävä osasyy oli työnantajalla, puunostajalla, joka ei esittänyt toivomuksia koneiden malliin ja kokoluokkaan kun yrittäjät oli lisäämässa ja uusimass koneita, silloin tuli helposti niitä yleiskoneita, joka hakkaisi kaikki leimikkotyypit.
Koneen valmistajatkin alkoivat esitellä yleiskoneisiin lisää teliparia ja superkantavia teloja sen yleiskoneen työn monipuolistamiselsi, koneista tuli jähmeitä ja lisää leveyttä ajourille vaativia koneita, jotka on varsinkin pienille, epämääräisille kuviolle hieman kömpelöitä, ja sivuttaista liikkumatilaa vaativia.
A. J, Ne leimikon teko päivät olivat aivan oma lukunsa nuorelle metsäamattilaisen alulle, siellä oli tarjolla sitä käytännön psygologiaa, joka oli hyödyksi suhtautumiseen erilaisiin ihmisiin.
Sertifioinissa oli tosiaan hyötyäkin kun laatu- ja ympäristöjärjestelmän kautta ohjataan nykyisin kaikkea toimintaa metsässä. Lähes kaikki puunostajat siihen on sitoutuneet, lisäksi suurimmat puutakorjaavat- ja kuljettavat yritykset.
Kokonaisuutena leimikoiden korjuuseen liittyvät asiat on myös täällä päin menneet parempaan suuntaan, osalla suurempia puunkorjuu yrityksiä on myös oma metsätoimihenkilö, joka ketjuttaa leimikot hakkuujärjestykseen ja huolehtii myös leimikon rajauksista, luontokohteista ja oikea-aikaisesta koneiden siirrosta, olosuhteiden mukaan.
Aina ei metsänomistajalla ole mahdollista olla mukana oman leimikon erikoisolosuhteita määrittelemässä, valimatkat, korjuun asiantuntemus puuttuu tai muut kiireet !
Mutta, hakkuun onnistuminen ja tyytyväisyys lopputulokseen on myyjälläkin paranpaa kun on voinut olla suunnittelemassa edes niitä korjuun suuntaviivoja, varastoja ja uraverkostoa ym. Yhteistyössä koneen kuljettajien kanssa voi myös maanomista oppia ja korjata näkemyksiään nykykaluston suoriutumisesta leimikolla.
Yhteistyö puunostajan ja korjuuyrittäjän kanssa tuo sitä onnistumisen tunnetta kaikille osapuolille, niitä tapahtumia onkin sitten muava kerrata esim. siellä puunostajan joulukahvilla ja suunnitella taas niitä tulevia leimikoita.
