Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Jos kuiduilla mäk,kuk ja kok on sama järeysluokka, silloin ei pihkapuilla ole käytännössä eroa ollenkaan, koivukuitu voi poiketa pihkapuista jos kok hakataan esim. määrämitta 3:na ja muu kuitu vapaallakatkonnalla 2,7. 5, m
Aiheen aloittajaa on kohdeltu puunostajan taholta reilusti, kun aptiin kuulumatton puulaji on maksettu lisänä leimikon puumäärään. Kyseinen kömmähdys on sattunut puunostajan toimesta, eli ei huomattu oston aikaan, että leimikko sisältää puutuvan puulajin.
Puulajin näppäilyvirhekin voi sattua tahattomasti, jos kuljettaja siirtyy koneelta toiselle, jossa puulaji näppäinet on eri järjestyksessä, mutta sen puuttuvankin rungon tilavuus löytyy kokonaislistalta.
Veksaaja on tehnytkin ajankohtaisia huomioita nuortenmetsien harvennuksista. Puunostajan miehitys ja hakkuun valvonta maastossa on muuttunut jokseenkin satunnaiseksi, ”puunostajan saa vain pyynnöstä työmaalle.
Metsäkeskuksen valvonta on otantaluonteista ja kuukausia jälkikäteen tehtyä, palaute tulee tiedotusvälineiden kautta, ”jota lehdistö sitten liitekuvineen yleistää ja julkaisee.
Metsäkauppa järjestelmää minä pitäisin hyvänä ja luotettavana. Kauppakirjalle voidaan kirjata lisätietoihin kaupan erikoispiirteitä, ”esim. runkotiheydet/ ha, uranhavutukset ja ym.
Sertifiointijärjestelmä toimii ostajan ja korjuuyrittäjän välillä, metsänomistajan aloitteesta, tekemällä kokemastaan virheestä korjuunjälki poikkeaman. Puunostaja käsittelee poikkeamat omissa kk. palaverissaan, josta palaute ja vastuu menee korjuuyrittäjälle, ”jos kyseessä on hakkuussa tapahtunut virhe.
Mittaustapana motomittaus on nykyisten yrittäjien ja mittalaiteite hehityksen ansiosta täysin luotettavaa ja joustavaa, ”rahaliikenne puunostajalta metsänmyyjälle.
Jo aiemmin mainittu Metsä Goroupin hakkaamissa leimikoissa näyttää minustakin olevan käytössä uusin sertifiointi malli. Metsä Grup on ollut alusta-asti aloitteelinen otamaan käyttöön uusimmat säästöpuihin liittyvät lisä velvoitteet, tosin lupaavat liistä pientä lisähintaakin €/k-m3.
Omilla tiloilla on kaksi riistan ruokinta paikkaa, jonka tuntumassa säästö ryhmiä. Yksittäinen suuri koivu kääntösilmukassa on syksyisin mukava linnun tarkkailu ja kuvaus paikka.
Säästöryhmiä on ylläpidetty lähinnä luonnollisilla jouto-alueilla, pienialaiset supat jossa useampi puulaji ja puustoa useammassa kerroksessa, kallioinen jyrkkä rinne ja pohjaveden tihkupinta purkaumat ja puron tuntumassa oleva karhunpesä, jota ahma piti myöhemmin ruuan säilytys paikkana.
Yksittäiset suuret haavat, koivut ja leppäryhmät on löytäneet myös paikkansa sopivista vähän tilaa vievältä paikalta. Pellon metsitys alueilla ei meille ole vielä löytynyt järkevää säästöryhmän paikkaa.
Kokonaisuutena säästöryhmät ym. muut jättöpuut ei ole kallis rahallisesti, eikä poikkea kovin pahasti kaukomaisemasta, jos paikan valinnan voi tehdä itse ennakkoon, myyntiarvoltaan halvoista tarpeista, ” ainakaan toistaiseksi ” !
Minustakin tuntuu,ettei Itä-Suomessa olisi 60:tä % vajaatuottoiseksi hakattuja ensiharvennuksia, luku on hurjan suuri, mutta käyrien alaraa ollaan lähentymässä, viimeiset vuodet kehitys on hieman hidastunut tarkemman seurannannan ja huolenilmausten johdosta.
Vuoden 2000 alusta n. 12-14 vuotta oli puunostajillakin toimintamallina, ettei toimihenkilön tarviisi tehdä jalkatyötä leimikolla, vaan tarvittava tieto saataisiin atk:n välityksellä koneille asti, jopa ilman leimikon tarkastustakin ja ensimmäinen leimikolle tulia olikin moto.
Moton kuljettaja yritti tehdä mitä tehtävissä oli, silloin alkoi syntyä vajaa tuotoisuuta jota ei puunostajankaan toimesta valvottu. Harvasta hakkuujäljestä syntyi totuttu tapa käsitellä kuviot käyrien alarajan tuntumaan.
Toinen merkittävä osasyy oli työnantajalla, puunostajalla, joka ei esittänyt toivomuksia koneiden malliin ja kokoluokkaan kun yrittäjät oli lisäämässa ja uusimass koneita, silloin tuli helposti niitä yleiskoneita, joka hakkaisi kaikki leimikkotyypit.
Koneen valmistajatkin alkoivat esitellä yleiskoneisiin lisää teliparia ja superkantavia teloja sen yleiskoneen työn monipuolistamiselsi, koneista tuli jähmeitä ja lisää leveyttä ajourille vaativia koneita, jotka on varsinkin pienille, epämääräisille kuviolle hieman kömpelöitä, ja sivuttaista liikkumatilaa vaativia.
A. J, Ne leimikon teko päivät olivat aivan oma lukunsa nuorelle metsäamattilaisen alulle, siellä oli tarjolla sitä käytännön psygologiaa, joka oli hyödyksi suhtautumiseen erilaisiin ihmisiin.
Sertifioinissa oli tosiaan hyötyäkin kun laatu- ja ympäristöjärjestelmän kautta ohjataan nykyisin kaikkea toimintaa metsässä. Lähes kaikki puunostajat siihen on sitoutuneet, lisäksi suurimmat puutakorjaavat- ja kuljettavat yritykset.
Kokonaisuutena leimikoiden korjuuseen liittyvät asiat on myös täällä päin menneet parempaan suuntaan, osalla suurempia puunkorjuu yrityksiä on myös oma metsätoimihenkilö, joka ketjuttaa leimikot hakkuujärjestykseen ja huolehtii myös leimikon rajauksista, luontokohteista ja oikea-aikaisesta koneiden siirrosta, olosuhteiden mukaan.
Aina ei metsänomistajalla ole mahdollista olla mukana oman leimikon erikoisolosuhteita määrittelemässä, valimatkat, korjuun asiantuntemus puuttuu tai muut kiireet !
Mutta, hakkuun onnistuminen ja tyytyväisyys lopputulokseen on myyjälläkin paranpaa kun on voinut olla suunnittelemassa edes niitä korjuun suuntaviivoja, varastoja ja uraverkostoa ym. Yhteistyössä koneen kuljettajien kanssa voi myös maanomista oppia ja korjata näkemyksiään nykykaluston suoriutumisesta leimikolla.
Yhteistyö puunostajan ja korjuuyrittäjän kanssa tuo sitä onnistumisen tunnetta kaikille osapuolille, niitä tapahtumia onkin sitten muava kerrata esim. siellä puunostajan joulukahvilla ja suunnitella taas niitä tulevia leimikoita.
Jos tosiaan halutaan sille oman metsän harvennukselle, niihin olsuhteisiin mahdollisimman hyvä loppu tulos, silloin korjuun onnistumistumista voi maanomistajankin auttaa raivaamalla näkymäaluetta ja tarvittaiessa merkata varasto ja kokoojaurat kantavalle maalle.
Ps. metsuri, motokuski ja suoritava porras tässäkin ketjussa puolustaa ja kannustaa metsän myyjiä tekemään tai teettämään ennakko valmistelut leimikolle, josta kiistaton hyöty jää metsänomistajalle !
Minulla tuli edellä mieleen oman leimikon esimerkki, nyt jo vuosikymmenen takaa, jonka painumia tarkasteltiin lähikuljetuksen jälkeen.
Leimikkoa korjattiin talven viimeisillä lumilla. Hakkuu meni mallikkaasti, kuten aina, mutta lähikuljetus viivästyi ajokoneen konerikon vuoksi, viive oli kaksi viikkoa ja siihen mennessä talven läkikuljetuksen kelit vaikeutuivat. Yrittäjän lainaan saama kone oli työkuntoinen, mutta kapealla telavarusteilla, joten uraverkostoon tuli tarkastelun ja korvauksen aihetta.
Tästä tulikin varottava esimerkki, siitä miten puunoostaja lähti tilannetta selvitämään, ” eli tasataan urat ja varasto kaivurilla siistiin kuntoon, jonka seuraava kesä ennallistaa ja heinittää, ja joka jatkossa palvelee myös maataloustraktori käytössä ym. …
Korjaus esitys tuntui aluksi aivan hyvältä kun koneiden remontiakaan ei kukaan voi ennalta tietää ja hakkuun jälkikin oli sitä samaa hyvää työtä, mutta se kuusikon juuristo, no näistä lähikuljetuksen tuomista haitoistakin saatiin kokonaisvaltainen tatkaisu aikaan ! !
Kun kesäkorjuussa kuusi harvennukselle on syntynyt korjuuvaurioita ja urapainumia. Korjuuvauriot on helppo todeta, mutta juuristo vaurioita niistä ei saa selville.
Esimerkkinä jos urapinumia olisi yhteisesti todettu syntyneen 1/5, jossa uransyvuus 25-35 cm, siihen puunostaja yleensä tarjoaa urien- ja varasto alueen tasausta, hyvä niin mutta juuristo vaurioista johtuva lahoaminen jää toteamatta, kun vauriot kun näkyy kuviolla vasta viiveellä.
