Käyttäjän Metät kunnossa! kirjoittamat vastaukset
-
Atelta hyvää pohdintaa. Hakattukin pinta-ala mahdollistaa kuidun hakkaamisen usein jo lähivuosina. Jos laskelmat mahdollistavat kotimaan hakkuista tuontikuidun hinnan alkaa vakiintuneella taimikollakin olla käypää arvoa huomattavasti korkeampi laskenta-arvo. Siinä jää tavallinen lisämaan ostaja helposti ilman uutta metsätilaa…
Miikkam. Ollaan asian ytimessä…..
Juu ei. Ja alvit talteen vaan! Sillä perhettä on hyvä elättää!!
Hei Joo! Miten voit olla varma ettei tien varresta kaupattu tukkierä mene selluksi? Vastaus: Et yhtään mitenkään. Hinta on sopimuksen mukainen ja molemmat ovat tyytyväisiä (eikä loppukäyttö näy kuitilla). Saamasi alvikin on ihan sama tehdäänkö tukista lankkua vai sellua – vai oletko huomannut siinä eroa?
Luca ei nyt taida itsekään tietää mikä ero jk-harvennuksessa ja yläharvennuksessa on….?
Ehkä laskelmissa ytimenä on se milloin todetaan investoinnin alkaminen. Jos aloitetaan laskenta muokkauksesta ja istutuksesta pienenkin korkokannan kääntäminen tuottavaksi on haasteellista -> jk on kannattavampaa matemaattisesti todistettuna ja tätä kailotusta uskotaan… Ajatus on mielestäni väärä jos metsä on ennen hakkuuta ollut omistuksessa. Teen menovarauksen päätehakkuutulosta, uudistan hakkutuloilla ja loppuosa on pääomatuloa. Ensimmäinen investointi taimikkoon on heinäys tai viimeistään raivaus n. 4-6 vuotta istutuksesta. Ja johan alkaa jaksollisen kasvatuksen laskelma kestää kohtuullista korkokantaakin….puhumattakaan hiilen sidontakyvystä. Avohakkuulle on talousmetsissä harvoin kannattavaa vaihtoehtoa oli kyse sitten talouden tai luonnon hyvinvoinnista….
EDIT
Voi video teidän kanssa. Uskotko Reima mahdollisuuksiin jos otetaan Mensalta testi?
Näätä. Ei valtiovallan pidä puuttua tilanteeseen jos kokonaisuus pysyy hanskassa. Eli jos on niitä jotka ”imuroivat” = Näätä, ja niitä jotka työllään ”rahoittavat”= Näädältä tilan ostanut jolloin he keskenään kompensoivat sen, että luonnon tuotantokyky pidetään kunnossa ja näin ollen neitseellistä kuitutuotantoa pidetään kuitenkin maksimaalisesti yllä. Verotuloja syntyy ja joku muu kuin valtiovalta hoitaa kustannukset. Kyse on siitä, että jos jätemetsien määrä ylittää kysynnän ja toisaalta metsätalouden harrastamiseen ei yksityinen kuluttuja haluakaan enää investoida syntyy valtiolle tilanne jossa kannattaa muutama sata miljoonaa käyttää metsien uudistamisen tukemiseen….
Kestävä metsätalous on pitkässä juoksussa kansantaloudellinen kysymys. Käsitellään metsiä miten tahansa isossa kuvassa näkymä muuttuu vasta vuosikymmenien kuluttua.
Voiton maksimointi on luonnollinen tavoite enkä ymmärrä ”pyyntöä” miksi esim. metsätila pitäisi myydä jollekin muulle kuin korkeimman tarjouksen jättäneelle.
Pyramidihuijaus on liian kova sana osalle metsärahastoja, mutta silloin kun hakattava loppuu toiminta on ajettu maaliin ja on aika siirtyä toisiin tiloihin. Jos ei sellaisia ole on viimeiseksi liittyneillä kohtalona tappiosijoitus (ellei sitten myynti onnistu taholle joka laskee odotusarvot taas eri taulukon avulla…..)