1600-1800 välillä on meidän istutukset. Maapohjasta riippuen. On hyvä olla vähän varoja tuomiruostetta ja muita kasvuhäiriöitä vastaa. Booria en enään laske ongelmaksi kun se on tiedostettu ja näillä näkymin hoidettavissa. Ensiharvennuksen kun hoitaa ajoissa niin jäävän puuston uskoisin tuottavan suuremmalla tukkiprosentilla puuta. Mutta nämä nyt on vaan näitä omien pienten metsäkuvioiden havaintoja.

Paitsi että ne puut ei ole enään metsänomistajan puita siinä vaiheessa. Jos se ahistaa että joku jalostaa tai myy eteenpäin sinun entistä omaisuutta, silloin pitää itse hoitaa jalostus eteenpäin eikä valittaa kun joku muu tekee sen. Tai sitten jättää katkerana ja kateellisena tavara myymättä. Kukaan ei estä mitään noista vaihtoehdoista.

Ei se lain kirjaimen mukaan olekaan, mutta kaikki toimijat ovat ylivarovaisia noiden suhteen. Luontoväellä viljelymetsä muuttuu luonnonmukaisen kaltaiseksi kun se palvelee heidän näköalaansa. Mutta samalla voidaan miettiä miksi pitää rajoittaa jos kerran viljelty metsä muuttuu luonnonmukaisen kaltaiseksi.

Noinhan se on täälläpäin kuin pete asian ilmaisi. Noroja riittää. Eikä kasvillisuus ei eroa pitkässä juoksussa on ympäristö jossain välissä avohakattu tai jätetty oman onnensa nojaan. Oli noron pohjaa kaivettu joskus tai ei. Vesi kyllä syö mieleisensä aikaa myöten.

Luonnontilainen ja luonnontilaisen kaltainen. Miten senkin kukin määrittelee? Luontoväen mielestä istutuskuusikkokin on puupeltoa mutta se kun on järeytynyt kunnolla se alkaa ollakin vanhaa aarnimetsää.