Käyttäjän Menninkäinen kirjoittamat vastaukset
-
Näissä suojeluasioissa aina on kärsijänä sellainen joka pitää omasta tahdostaan jotain aluetta mahdollisimman luontoystävällisenä. Siitä annetaan sitten kunnolla penaltia ja tehdään pakkosuojeluja ja rajoituksia. Siitä ei palkita millään tavoin vaan annetaan raippaa omistajalle. Sitä voi sitten miettiä edistääkö se sitä luonnon monipuolisena pysymistä vai kääntääkö asenteet niin päin että parempi hakata tuo mahdollinen vanha metsä nyt kun vielä pystyy. Vaikka siihen ei olisi vielä muuten ollut tarvetta.
Metsälehden juttu aiheesta.
Esimerkkinä istutuskuusikko on joutunut HCV merkinnän alle.
Alueen ostaja valikoimaan voi olla hankala vaikuttaa. Jos jättää puut myymättä se koituu vain omaksi tappioksi. Mutta voi pyrkiä kasvattamaan sen laatuista puuta mitä alueen ostajat haluavat. Valita se kumppani sen mukaan kenen tarpeet kohtaa kyseisen leimikon mukaan. Eikä pidä kiinni siitä vakituisesta kumppanista. Kysyy vaikka tarjouksen siltäkin firmalta minkä isovaari on aikoinaan huonoksi haukkunut. Jos tuijottaa tarjouksissa pelkkää hintaa, pettymyksiin törmää varmemmin.
Tämän kesän päätehakkuut hakattu, havupuiden tukkiprosentit yli 90% ja koivulla yli 65%. Hakkaajana yksi sellunkeittäjistä. Saha olisi saattanut hieman nipistää enemmän tukkia mutta kokonaishinnassa olisi tullut takkiin.
Tähän asiaan ei hyvää ohjetta ole kellään. Riippuu niin monesta asiasta.
Mutta jos maapohja on kuuselle sopivaa ja taimi aines on tervettä, tasakokoista ja nuorta. Sekä omaa hyvän latvakasvun. Aluekin pitäisi olla sen kokoinen tai kuvion reunassa että tulevaisuuden hakkuut on järkevästi tehtävissä.
Viime syksynä tehtiin koivikon alle muodostuneeseen aluskasvustoon ensiharvennus. Vajaan hehtaarin alue. Puuta lähti n.60m3/ha. Jäävä puusto ei niin hyvälaatuista kuin olisi istutetussa. Mutta ihan ok lopputulos.
Sitten on alue joka oli metsänhoitosuunnitelmaan merkattu hyödynnettäväksi aluskasvillisuudeksi. Alue on aukkoinen. Pienemmät kuusen taimet kuoli. Alueella sellainen heinästö ettei tule edes koivua tai vesakkoa aukko kohtiin. Osa alueesta mätästettiin ja istutettiin männylle. Ne kasvaa hyvin. Virheistä oppii. Tuolla alueella toimii vain muokkaus ja mänty/koivu. Vaikka siellä seassa isoja kuusia olikin päätehakkuu vaiheessa.
Kyllä tulee ennakko ilmoitus ja uusi ilmoitus kun hakkuu alkaa. Ja myös kun on valmis. Kuten myös hakkuu yhtiön edustaja on kysynyt näkemystä tien kestävyyteen ja siirretty hakkuuta yhteistuumin muutamalla viikolla eteenpäin.
Viljavuusanalyysi on pieni hinta puiden kasvuhäiriöitä. Pellossa yleensä on kasvuvoimaa ja vesitalous kunnossa. Kunhan puut eivät kärsi minkään ravinteen puutoksesta. Pellonreunus tuomet voivat olla myös vitsaus jos meinaa kuusta laittaa tulemaan.
Jos ei ole mitään sopimusta aikatauluista, niin ostaja voi odotella vaikka sinne asti että tie kuivuu. Rahathan siellä on jumissa, mutta kaikkien kannalta varmaan parasta ettei sitä tietä lähdetä kelirikko aikaan rikkomaan.
Sehän sen ratkaisee mitä sopimuksessa lukee. Usein sovitaan ostajalle kuukausi aikaa kuskata puut. Joten pitkäänhän nuo on ollut. Sekin sopimuksesta yleensä löytyy onko varastopaikka talvi, kesä vai kelirikkokelpoisen tien varressa.
Jos ei ammattikoulupojilla meinaa ketjua pyörittää pitää tuo tuntipalkkakin olla realistinen. Valmistunut, ilman työkokemusta olevan motokuskin lähtötuntipalkka on 13,34€/h. Siihen sitten matkakustannukset, ateriakorvaukset ym. päälle.
Aika pienillä palkkakustannuksilla meinas puuki motoa pyörittää.