Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Juuri tuollainen LV-kouhotus lisättynä kaiken ja kaikkialla autuaaksi tekevään jatkuvaan kasvatukseen on harkittua vahingontekoa puuntuotannon uskottavuudelle.
”…Tuolla edellä todetaan, että ongelma ei ole koneissa, vaan muualla, olen samoilla linjoilla…”
Kyllä doctorin ongelma on todellakin koneissa ja menetelmissä joita vastaan pullikoin.
Esimerkillä vain havainnollistin käytännön realismia haastavissa olosuhteissa, joissa nyky-aikainen keskiraskas koneketju toimii luotettavasti. Aikataulut ja ketjutus sekä varmuus,että lyhyellä toiminta-ajalla korjuu kanssa tapahtuu on sellainen arvotekijä jota rattoreita haikaileviin ekxeleihin ei taida löytyä.
Vielä kysymys epistolan aiheeseen:
On hangen alla sulat maat ja talvikorjuuta 1500 mottia suoharvenuksia ja ojalinjoja.Kuinka ollakkaan,pääsiäispyhiksi siunaantuu toistakymmenasteiset yöpakkaset. Motohan sitten painaa koko pyhät pitkää päivää kolmanneksen määrän huojuessa, ajon odotellessa sen ajan jäätymistä ja tiistaina sitten täysillä.(300m ajomatkalla yli 30 m3/h puuta pinoon)
Viimeiset kuormat saa oikein jo suunnitella ojalinjojen pettäessä mutta pinoon vain.Puu-auton hakiessa viimeiset tukit aamuriivanteella,puolen päivän jälkeen tiepolanne on jo niin hautunutta että just just lavanelikko etenee…
Tuli vain mieleen nämä humoristiset ekxelit,luvut ja lukemat. Minkään oppisuunnan logistiikalla rattorin kuvitteleminenkaan ko. olosuhteisiin on järjen vastaista.
Ja Piste.
Aikoinaan v.-84 isä sahaili vajaatuottoisen vaaran mt-etelärinteen,johon jätti 3-4 raudusta.Äestin maan.Siemenpuut ”oli” unohtua ja toistametrisessä taimikossa ne sitten nurin.Siihen iskeytyi heinikko,vatutto,vesakko ja lopulta hirvet.Eräänä keväänä kun koivut (yli 2m) olivat reilulla hiirenkorvalla,hirvet riipivät ne puti puhtaaksi!
No sinne piti kanniskella kalanperkeitä,lehmän jälkeisiä…ei auttanut,mutta keltainen muovinauha pelasti. Nauhan ulkopuoli maastoa oli ”mustalla muralla” sorkkien sotkemana,mutta niinvain katkennutta nauhaa liittäen koivikko varttui…
Seitsemisen vuotta sitten poika ensiharvensi sen 2,5 ha kuvion 800r /ha tiheyteen.Kuitua irtosi vähän yli 55m3/ha ja lähivuosina on jo toinen sadonkorjuu..
On sekin tosi-asia muistettava,että eihän korjuu-olot ole jatkuvasti ihanteellista,jossa puun laatu,mitat,maastot,kelit jne ovat niin optimaaliset,että joka runko ja pölky ovat kuin ”tarjottimella”.Ja onhan pinon kartuttava kaikkien osapuolienkin eduksi.
Eli puikoissa on ihminen.
Jos viivalle laitetaan kaikki metsän kierto-aikana mo:n tekemät hoidon laiminlyönnit = kasvutappiot, ymmärrys (inhimillisyys) kasvaisi virheenpoikasiinkin.(En taas tarkoita systemaattista laiminlyöntiä tai amm.taidottomuutta)
”…Tästä keskustelusta puuttuu jatkuvasti se oleellisin….Paljonko kalliin hakkukoneketjun sopimusurakoitsija saa ensiharvennuksen teosta ja paljonko maatatalous traktoreilla hankintahakkuuta tekevä…”
-Oleellista on minun tekemä työn hinta vrt. millä hinnalla saan vastaavan?
-onko minun työni yhtä laadukas ja varma vaikkapa rattorilla kuin 8-pyör.ajokone ostopalveluna?
Jos yrittäjä ajaa leimikoni vaikkapa 5€/m3,minun olisi palkkani + kaikkien kulujen jälkeen päästävä vähintään samaan.Alle sen säästäisin..(kö)??
Eikun vain eväsleivät ja nokipannut reppuun edelleen ja metsänhoidon kimppuun. Valinnanvapaus tehdä tai olla tekemättä omissa metsissään säilyköön hamaan maailman tappiin.
Kaikenlaisia kouhotuksia on kuitenkin syytä varoa…
”…Vastustajat tässä asiassa kyllä kuseksivat omille kintuilleen ja heidän onkin syytä pyrkiä sieltä menneisyydestä tähän päivään. Jos tutkimus osoittaa metsäkoneiden kalleuden, se on realiteetti ja ongelma, ja puhumattakaan niistä muista epäjohdonmukaisuuksista, joita LV esittää muutettavaksi…”
On tämä kummaa potaskaa?! Vaara on esittänyt lehtien palstoilla ja mm täällä mantraansa jossa nimenomaan maaseudun 50-60-luvun sauhut istutuvat tämän päivän metsätalouden logistiikkaan. On väitetty,että maatal.ja metsätal.yhteys on luonnonlaki!!Onhan se että läntit voivat tai eivät ole vierekkäin.Muu on horinaa ja että metsänhoitajat laskutaidottomina…!
Missäpäin niitä rattoreita on jo rynnännyt korven kätköihin vai eikö yöpakkasten jälkeen vebastot pelaa.Vai onkaakoon niitä?
Puukauppaa miettiessään metsänomistaja päättää kenelle puunsa myy ja allekirjoituksellaan hyväksyy ptl:n mitta- ja laatuvaatimukset.Tai sitten ei.
Konekuskin on oltava ammattitaitoinen ja luotettava henkilö toteuttamaan hakkuutyö.Vuosikymmeniä (jopa yli 100v) kasvatettua puuomaisuutta EI PITÄISI toheloida kiireellä,pitkällä päivällä,sää-oloilla tms. kuin ei epäkuntoisella tai kalibroimattomalla koneellakaan. Vahinkoa tulee nopeasti.
Nähty on sekin,että ammattitaidoton metsuri pilaa niin jäävän metsän kuin metsäpohjankin:
Erittäin laadukas 2 kl-männikkö kun sahataan pensan ja hikipisaroiden säästämiseksi karvaisten ylispuuturilaiden sijasta tai ojikkorämeen suorat keskenkasvuiset tukit sahataan parruiksi kiikkutuolinjalkojen ja lenkotyvien jäätyä lihomaan,pistää hiljaiseksi. Ajo-urien väärä sijoittelu,havutuksen laistaminen jne. kruunaavat typerästi toteutettua pätemistä.
Toteamus on se että joka junaan löytyy osan jäädessä asemalle.
”…kumpi on tärkeämpi.Viimesenpäälle vetästy katkonta vaiko jäljelle jäävä metsä?.”
Hyvä pointti. Kun tekniikka on kuitenkin olemassa ja koneen kalibrointi ym. kaikki suoritettu ja huomioitu oikein,onhan se mukava tunne hakatessa kun tietää varmaksi että apteeraus menee niin putkeen kuin voi. Tukkia ja parrua tulee maksimaalinen määrä minimilatvoihin ajettuna.Ja siitäkin nähden sitten joku raakki on tulossa…!
Mutta että oikea-aikainen hakkuu ja jäljelle jäävän metsän laatu ja elinkelpoisuus.Siinä se vitsi piilee ja häntäänsä heiluttaa.