Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Nyt kun oikea asiantuntija on saatu paikalle, kysynkin uudelleen:
-kun maamme puunkorjuumäärä on esim. 65milj. m3,kuinka todistatte sen korjuun olevan mahdollista talvikuukausina rattorit työllistäen?
-kuinka todistatte rattoreiden edullisuuden,kun niillä puista jää metsiin korjuu-olosuhteiden,remonttien, ajan riittämättömyyden sekä kuskipulan takia?
-minne perustatte ne valtavat lumivarastot,joista jatkokuljetukset ovat mahdollisia?
-kuinka maailmankaupan vaihtelevat tukin mitat sopivat talvikorjuuseen?
”Koska tukista tuli teorian vastaisia positiivisia tuloksia, ne oli syytä hylätä”, Harjunen totesi. Hänen mukaansa kuitupuulaskelmat kertovat kartellin vaikutuksesta myös tukin kohdalla.”
Miten tuo on käsitettävä?? Varsin uskottavaa selitystä…?!
Jaa että vielä lisää perusteluja?!
Mikä taho omistaa metsäteollisuuslaitokset?
Mikä taho omistaa edelleenkin metsähehtaareja sadoissatuhansissa?
Kenellä on markkinasopimukset miljoonista lankkukuutioista ja miljoonista sellutonneista kotimaahan ja maailmalle?
Kenellä on työsopimukset kaikkineen kymmenistätuhansista työntekijöistä?
jne..jne.
Minä EN USKO näillä numeroilla ja iltasaduilla höystettyjä juttuja ,että metsäteollisuusala luottaisi ja uskoisi raakapuun korjuun esitetylle kotkotukselle.
Eikä pidäkään uskoa,sillä on siinä sentään niin paljon pelissä.
”…Puuta ei ole pakko, myydä kauppa on aina oma päätös…” Siinäpä se.
Jos maassa olisi vallalla jokin velvoite myydä puuta vaikkapa kasvun verran ja sanktio sen laiminlyönnistä, tilanne kartellikäräjissä olisi myyjän kannalta toisenlainen.
Vapaa-ehtoisessa puukaupassa pikkupräntit on luettu ja nimi alla.
Lähtökohtaisesti varmaankaan kukaan ei hyväksy kartellia.
Tai entäpä jos kartelli nostaisikin (olisi nostanut) kantohintoja kilpailun kovetessa?? Myyjäpuoli olisi kuin kusi sukassa ja antaisi vain hinnan nousta…?!
Joka tapauksessa oli miten oli, itse en lähtenyt moiseen käräjöintiin.Vaakassa painaa todistustaakka, hinta sekä puukauppojen ”luottamuksellisuus” ja lojaalisuus jatkoakin ajatellen.Kysymys ei kuitenkaan ole perseen nuolennasta.Siihen en alennu.
Sovitaan nyt niin että kaikki hävisivät/voittivat:
Faktat ei riittännä metsänhoitajien syrjäyttämiseen, puukauppavallankumokseen,eikä rattoreiden ostamiseen.
Se siitä.
”…Koitahan mehtäukko palata sieltä menneisyydestä, sillä tunteenpurkauksesi eivät riitä perusteluiksi traktoreista. Täällä ei kukaan ole väittänyt, että traktorit olisivat ratkaisu korjuun ongelmaan. Kysymys on aivan muista asioista mitä täällä on tuotu esille…”
Jahas. Siinäpä taas tyhjentävä vastaus! Aloituksen haastamaa ”menneisyyden haahuilua”nykypäivään sovitettuna ei kyllä pysty keskustelemaan tyhjäksi noin ristiriitaisilla möläyksillä.
Minä kaivelen PERUSTELUJA kun aloittaja esittää ”faktojaan” käytäntöön soveltuvina tosina.
Ja se on oikeutettua.
”…Vaikuttaa siltä että…” Hyvin pitkälti niin.
Teen omissa kasvatuksissa olosuhteiden mukaan ”loivia liikkeitä”, mutta tähtäin on maksimaalinen puun tuotanto…
Kyllä jk jää omissa korjuissa vain marginaaliin.Se on käytännön sanelema juttu.
Kuvioiden rajoissa etenevän ajo-uran varteen on tietysti herkullista jättää laadukkaita runkoja lihomaan,ja napata ne taimettuneen tai jo varttuvan nuoren metsän keskeltä.
Kaksivaiheinen kasvatus on sitten aivan toinen juttu.Siitä saa tulosta mt-,omt vaaroilla kun vaan ohjailee luonnon kasvuvoimaa.
Yläharvennus on teoriassa ja etenkin käytännössä ollut kyllä palkitsevaa toimintaa.Edellytys tälle on tietysti elinkelpoinen,laadukas ja ”täystiheä” jäävä puusto.
N. 25 vuotta sitten tein motolla omassa kuivan kankaan männikössä pylväshakkuun,jota eri metsäfirmojen ukot alussa päivittelivät.Mutta niin vain tein.
Lopussa pylväslaanissa kaikilla ääni kellossa oli täysin toinen: näinhän tämä leimikko tietysti pitäisi tehdä,mutta…
Jäljelle jäi siis silloin ensharvennettava männikkö joka pylväiden jälkeen harvennettiin.
Nyt paikalla on tukkimetsää…