Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Ei kannata kenenkään tuskastua…!?Tämähän on keskustelua.
Aloitukseen,niin.Tukithan mitataan vertailukelpoisesti kahteen kertaan,motolla ja sahan tukkimittarilla.Molemmissa kapula kerrallaan.
Kuitu monesti myös kahdesti.Motolla ja punniten joko junaan tai uittoon.
Pinotavaran tehdasmittaushan on pinomittausta puu-auton pankkojen välissä.Sen paikalla olleena ja nähneenä voin sanoa, että sutta ja sekundaa!!
Kyllä isomman vilpin teko ja ainakaan jatkuen ei ole oikein mahdollista ilman käryä.Edellisten linjoilla.Ei ole muuta niin kansantaloudelle kallista seurakuntayhtymää kuin Vihreät! Niin nurinkurista ja kallista propakantaa syötetään,ja lisäksi näiden sivupuljujen rooli kaiken suojelevana ja rauhoittavana äänitorvina pistää joskus vihaksi.
Aloitukseen sinällään:koko kuvion onnistuminen riippuu hyvin pitkälti metsänhoidon tasosta läpi Suomen ja koko metsän kierto-ajan.Ehdottomasti.Siitä jos laistetaan tai hairahdutaan ”jatkuvan” oppeihin isommalti, ei tule tolokkua.
Samoin talousmetsien suojelu metsätalouden ulkopuolelle olisi suuremmalti lopetettava.Taitaapa olla selvin peli pysytellä totutussa kauppamenettelyssä.Se on osapuolille selkeä:puukaupan tehdessään myyjä hyväksyy ostajan mitat ja laadut.Nimen kirjoituksen jälkeen muista mitoista on turha rutista.
Aina arvokkain tavara etusijalla = tukkia ahnehtien toteutettu ammattitaitoinen hakkuu ei jätä arvuutteluille sijaa.
Mutta esim. ku-tukin laho sydän.Ykköspuista lähtien ammattimies ennakoi leimikolla, mistä riittää otettavaksi lyhyt lumppi ja mistä suoraan lahokuitu…Tämä ja rungon muut viat kun paikallistetaan ilman kiireen pilaamaa vauhtia,on korjuu mallillaan.Aiheesta voiko pöllipinosta suoraan päältä sanoa onko se väärin katkottu,toteaisin,että jos kaupassa on ollut käytössä lyhyet minimit tukkimitat ( 34, 37..15 cm jne.),ja siitä nähden kuitukasan pölkyistä löytyy toistuvasti VIAN ennen ja jälkeen pitkät pätkät tukkipuuta,
voidaan mietiskellä nappulainkäyttäjän ammattitaitoa.
Jos minimitukki onkin 43/16,ja tukkirunkojen laatu on huonoa,käy kopissa tunnollisen kuskin tuijotus totisena kuin peräruiskeen antajalla..?!!”Rungonarvohinnoittelu”-A.Jalkanen.Niinpä.Idea sinällään hyvä,mutta tuskinpa koko sahateollisuus siihen taipuu ja ainakaan että muutosvaiheessa ei joillain kertoimilla nyysittäisi tiettyyn ”edulliseen” suuntaan.
Voisihan joku laskutaitoinen esittää realisen lasketakaavan jolla kaikki voittaisivat.Olisiko se mahdollista?
Sinällään tämäkin käytäntö toimii kunhan edellä esitetyt asiat todellisuudessa tapahtuvat.Tältä istumalta en myisi ensimmäistäkään leimikkoa runkohinnoittelulla.Sekametsä ja eri laatuiset puut arviolta mikä olisi tukki/kuitu-osuus.Siis arvio on arvio.
Pystyyn leimattu mäntypylväsleimikko on ihan eri juttu,jossa oikein kalibroitu kunnollinen kone tekee luotettavaa jälkeä.
Kun puukauppa tehdään molemminpuolisella ymmärryksellä mitkä ovat mitta-ja laatuvaatimukset ja tämä taulukko on moton mittalaitteella myös niitä lyhyitä ja minimilatvatukkeja yhtä lailla painottaen,on homma vasta puoliksi onnistumassa.
Mikäli hakkuukoneen kuljettaja ei ymmärrä aptinsa sisältöä käytännössä ja joka tukkirungolla,lopputulos on mitä sattuu!
Tukkilistassa näkyy joka pölkky ja tukkipinosta on löydyttävä myös ne lyhyet pituudet että minimilatvat.
Näin jos toimitaan,mitään salattavaa asianosaisilla ei ole.Tämä on tosiaan kitinä samasta asiasta,josta jo aloitin keskustelua ”mhy:n rooli”.
On selvää se, että kun mhy käsittelee ptl:n katkontatietoja tarjousvertailussaan ollen itse jonkunlainen toimia, homma on luisunut ulalle.Missä välissä toteutuu tasapuolisuus,puolueettomuus,avoimuus
..jne, kun ne ovat ennenkin olleet hakusessa?Oli miten oli,kaikenlaista otusta ja elukkaa kun on ympäröivään populaatioon nähden liikaa,että haitat alkavat käydä sietämättömiksi,olisi jo sitä ennen tehtävä jotain.
Niin myös hirvitihentymissä.
Tuossa ennen joulua oli lehti-uutinen,jossa nuori perhe-, isä,äiti ja parivuotinen poika ajelivat mummolan suuntaan pyhiksi.Edellisten autojen hirvikolarin seurauksena tämä törmäsi vastaantulevaan,jossa poika ja isä menehtyivät.Äiti jäi henkiin molemmat jalat poikki ym.
Jutellessani menehtyneen isän,siis isän/ukin kanssa,ei tuskan määrällä ole kyllä rajaa.
Moni meistä sen varmaan tajuaa viimeistään omalle kohdalle osuessa.
Siitä varjele meitä.Kyllä ja pitkään.Uravalintaan moni ehkä ajautuu,mutta taustalla on kuitenkin oltava voimakas tahtotila toteuttaa itseään.
Byrokratia ja tietynlainen ”kyykytys” ottaa kyllä joskus pattiin.