Käyttäjän Mehtäinssi kirjoittamat vastaukset
-
Ihan oikein…ehkä turhan tiheäksi on jääny. Itse suosittelen erityisesti kylvetyissä tai luontaisesti hyvin lähteneissä männyntaimikoissa tuossa n. 2 metrin vaiheessa 4000 runkoa hehtaarille ja pääsääntöisesti kaikki lehtipuu pois. Hirvet on sitten arvottava tapauskohtaisesti ja usein ne merkit näkee niistä lähitaimikoista parhaiten. Tuskin ne hirvet osaa laskea onko runkoja 2000, 3000 vai 4000 hehtaarilla. Ja toiset väittää että raivatussa taimikossa ne hirvet viihtyy kun on helppo kulkea, ja toiset että raivaamattomassakun on näkösuojaa. Kokemukseni mukaan yhdistettynä hirvenmetsästysharrastukseen pysäyttävillä koirilla, kummatkin ovat oikeassa.
Samaa mieltä suorittavan portaan kanssa. Niin kaunis ajatus kuin vihreä metsäenergia onkin,ei sen kasvattaminen ole mielestäni itsetarkoitus eikä kauhean järkevääkään. Kuitenkin edelleen tänä päivänä myyjän tili tulee sopivan järeästä tukkipuusta, ja siihen Suomen oloissa päästään oikeaan aikaan tehdyillä harvennuksilla ja ennenkaikkea taimikonhoidoilla. Energia- ja NMK-tuet on tullu sen takia kun nuo tärkeimmät työt eli taimikonhoidot on jätetty laajemmassa mittakaavassa tekemättä.
Johonkin laatumännyn kasvatukseen oikealla maapohjalla tuo jonkinasteinen energian kasvattaminen voisi olla kokonaisuuden kannalta järkevää, mutta tarkalla silmällä sekin pitää tehdä ettei kasvatettavaksi ajateltu puusto kärsi liiaksi. Ja sitten kun joku rupeaa siitä llaatukasvatetusta extraa vielä päätehakkuuvaiheessa maksamaan…
Kyllähän ne tuohon lämpöarvokauppaan firmat haluais…koska se vie pois sen ostajan riskinkin täysin. Käytännössä tietystä maantieteestä kuitenkin tiedetään mihin laitokseen tavara ajetaan, ja tiedetään laitoshinta. Siitä miinustetaan oma kiva kate pois ja jätetään tavaran kosteuden riski (myös siis firman toiminnasta johtuva tavaran kastelu, haketusajankohdan tms. muniminen) puhtaasti maanomistajalle. Eikä sillä sitten ole ostajan kannalta niin väliäkään, voidaan hakettaa vihreää tavaraa riskittä jos sattuu kuivat loppumaan tien varresta eli myyjä maksaa. Toki jos kuivaa tavaraa varmasti pystyisi kauppaamaan niin enemmän tienaisi lämpöarvokaupalla. Varmaan tarvii aika tarkkoja lisäehtoja kauppakirjan lisätiedot kohtaan…
Työskentelin aiemmin bioenergiayhtiössä, ja siellä oli päällikkötasolta suullinen neuvo, että mitataan ”löysästi”. Eli maanomistajalle päin alakanttiin ja rahtikirjalle laitostoimituksiin voi arvioida tapauskohtaisesti kumpi on talolle kannattavampi. Ainakaan ite en tälle firmalle möisi klapiakaan näin nähneenä. Muutenkin toiminta oli erityisesti tuolta päällikkötasolta outoa, jopa kauppakirjan ehtoja pyrki eräskin päällikkö soveltamaan ja muuttamaan yksipuolisesti…lähinnä tie- ja varastokustannusten yms. osalta. Eli isäntä maksaa tai pienennetään jälkikäteen yksikköhintaa.
Todellisuudessa tuo konttimittaus on tarkkaan tehtynä ihan hyvä mitta, lämpöarvoon perustuva olisi tietty ”reilu” jos sitä käytettäisiin oikein…mutta kuutiot siinäkin arvioidaan, ja sen jälkeen riski poistuu varsinkin ostajalta.Voi hakettaa vaikka vesisateessa ja kastella kuivan tavaran, niin ostaja saa aina katteensa, ja märässä tavarassa myyjä häviää eniten. Lisäksi lämpöarvot vaihtelevat laitoksittain, osat ottavat joka kuormasta, joillain on päiväkeskiarvo, joillain viikko- ja jopa kuukausikeskiarvo. Tai voi olla sovittu jopa koko lämmityskaudeksi kiinteä lämpöarvo tietyille hakkeille. Tuon seuraaminen myyjän osalta on käytännössä melkein mahdotonta.