Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Pakkohan tässä rakosessa on lahtariporukoita kannattaa.
Siinä mielessä en kuitenkaan kannata, koska hyväksyvät ylhäältä ohjatut pyyntilupien esitykset lähes sellaisenaan ja vuodesta toiseen. Juuri se on aiheuttanut hirvivahingot ja hirvikärpäsriesat talouselämämme sekä muiden luonnonkäyttäjien rasitteeksi.
Eivätkä rasitteet ole mitään turhia juttuja. Ne ovat juuri nyt kaatamassa koko Suomi-yhteiskunnan toimeentulon. Vuodesta toiseen satojen miljoonien eurojen menetykset on sulatettu kerrannaisvaikutuksineen! Pähkähullua touhua!
Millähän maksetaan tulevaisuudessa nykyisten työikäisten eläkkeitä? Tällä menolla ei millään!
Leevi Sytky tulkitsee, että pelkään petoja. En ehkä enempää kuin hänkään. Minua vaan säälittää luonnossa liikkujien, marjastajien ja sienestäjien puolesta, kun petokantoja salaa kasvatellaan, ja metsän antimet jäävät monelta keräämättä.
Ei siinä ole paljon ajateltu yhteistä hyvää. Itsekkäästi on vain ajateltu syksyisiä metsästysreissuja ja riistasta viliseviä saloja.
Metsästyspolitiikka on melkoisen ovalaa. Ensin vähin äänin tehtiin päätökset karhukannan kasvattamisesta koko valtakuntaan metsästystä kestäviksi. Metsästyslait säädettiin tarkkaan sitä silmälläpitäen.
Esimerkiksi naaraskarhu, jota pennut seuraavat, on aina rauhoitettu kuten pentukin. EU:lle on selitetty karhun olevan uhanalainen laji, jota voi metsästää vain poikkeusluvilla. Luvaton metsästäminen on säädetty metsästysrikokseksi. Kansalta ei asioita kyselty.
Nykyisin karhuja voi olla lähes 2000 yksilöä, kun erilliset pentueet lisätään virallisiin lukuihin. Sitten kysellään kansalaisilta heidän asennettaan metsästykseen. Tuloksen ovat varmaan arvanneet jo suoralta kädeltä: pakkohan niitä on vähintään nyt metsästää! Sitten julkaistaan kyselytutkimuksen tulos omahyväisenä: ”metsästyksen hyväksyttävyys on lisääntynyt”! Karhunmetsästyksen historiasta ei haluttu kertoa uutisoinnissa mitään. Siistiä!
Ennen karhukantujen kasvatuksesta päättämistä karhu oli metsästysaikaan lainsuojaton. Ei tarvittu kuin luvallinen ase. Sitä ennen karhun kaadosta maksettiin suuri tapporaha. Eipä tarvinnut sieni- tai marjaretkellä pelätä metsänpetoja!
Tositteet maksetuista metsänhoitotöistä ovat tehokkaita ehkäisemään harmaata taloutta metsänhoitopuolella.
Puunkorjuupuolella tapahtunee pimeää maksamista helpommin, sillä esim. polttopuiden ajosta ei verottaja tekijää kysele.
Karhukanta oli ennen metsästyksen aloittamista virallisen arvion mukaan 1560-1680 yksilöä. arviossa on mukana viime talven aikana syntyneet pennut. Tämän lisäksi ”erillisiä pentueita” on arvioitu olevan 140-170. Näitä lukuja ei ole enemmälti selitelty.
Noin 3 päivää sitten metsästyksen ylin johto tiedotti TV-uutisissa tähän tapaan: ”karhunpyyntiin on myönnetty useita poikkeuslupia, koska karhukannan kasvua pyritään rajoittamaan.” Poikkeuslupia oli myönnetty yhteensä 132 karhun kaatoon, mikä merkitsee lupien vähennystä edellisestä vuodesta.
Pohjois-Karjalan ja Kainuun poikkeuslupia oli leikattu reilusti ja lupia on myönnetty enemmän keskisempään-Suomeen, eli lupia oli siirretty vakiintuneen karhukannan alueelta jonkun kasvatettavan karhukannan alueelle.
Toteutuukohan MMM:n ”pyrkimys” karhukannan kasvun rajoittamisesta, kun karhunmetsästyksen poikkeuslupien määrä on leikattu runsaimpien karhukantojen alueilla ja vain tihentymäalueille lisätty muualla Suomessa?
Mielestäni kyselytutkimuksen tulos, että ”sutta pelätään eniten”, ei poista ihmisten karhupelkoa piirun vertaa. Onhan karhu suurempi ja vahvempi peto kuin susi.
Karhuja lienee nykyisin lähes 10-kertainen määrä susiin verrattuna. Etenkin metsästyksessä haavoitetut karhut ja silti metsiin jääneet karhut ovat ovat hyvin vaarallisia ihmisille.
Tällaisia alkaa olla nyt Suomen metsissä. Ammutaanhan karhua turhan herkästi epävarmoissakin tilanteissa suuren saaliin vuoksi. Tästä todisteena joka vuosi syntyneet haavikkokarhut.
Oli suurta typeryyttä kasvattaa karhukanta niin suureksi, että siitä saatiin metsästettävä riistaeläin. Nytkin sienet ja puolukat odottavat poimijoitaan, mutta haavoitettujen karhujen pelossa metsään ei ole paljon menemistä. Pohjois-Karjalassa on kaadettu jo tähän mennessä monta (ainakin 3) karhua.
Todella typerä harrastus!
Pyyntiluvilla kahlehdittu hirvikannan säätely ei toimi tarpeeksi hyvin nyt, eikä se ole toiminut kohtuudella koko olemassa olonsa aikana eli ei varsinkaan vuoden 1968 jälken. Haettavista pyyntiluvista ja myöntämismenettelystä johtuen hirvikantamme ensin räjähti hallitsemattoman korkealle tasolle, mitä tasoa sen jälkeen on kaikin keinoin ja vaihtelevien tuloksin pyritty ylläpitämään. Jopa VTV hirvitarkastuksessaan 100/2005 on voimakkaasti arvostellut pyyntilupiin sidottua hirvikannan säätelyä.
Suuri on vuoden 1968 jälkeen tapahtuneiden hirvikolareiden, niissä loukkaantuneiden ja menehtyneiden määrä metsätaimikoiden menetyksistä puhumattakaan. Silti hirvimiehet pyrkivät kääntämään keskustelun pois hirvikannan leikkaustarpeesta vaikkapa taimikoiden hoitamattomuudesta johtuviin tureikkoihin, joihin hirvet hakeutuvat suojaan metsästykseltä, tai sitten naapuriseuran alueen hirviin, jotka ovat metsästysalueella vain tilapäisesti.
Selitetään hyvin paljon vähäpätöistä ja toisarvoista, vaikka pääasia on hirvikannan voimakas leikkaustarve. 45 vuoteen ei selittelyistä huolimatta oli saatu tarvittavaa muutosta aikaan ja ongelmat ovat edelleen täsmälleen samat: runsas hirvikanta laumoittuu ja on aina epätasaisesti jakaantunut eri alueille. Silloin syntyy vahinkoja teillä ja metsissä. Pieni hirvikanta aiheuttaisi vähemmän vahinkoa ja haittaa. Nyt tulevana syksynä se taitaa olla vielä pyyntiluvista kiinni.
Katainenkaan ei vauhtisokeudessaan näe tarpeellisena poistaa valtiontaloudelta selvää kuluerää, mikä voi vuositasolla olla satoja miljoonia euroja. Urpilainen lienee hirvimiesten informoima tässä asiassa.
Tarkoitatko Raimo, että metsäammattimiehen pitäisi tällaisessa tapauksessa venyttää omaatuntoaan niin paljon, että yöunet menevät?
Kertakaikkiaan kannatettava ajatus. Tätä on käytetty liian vähän ilman välikättä, metsänhoitoyhdistystä. Kustannuksia vaan saadaan sillä tavoin lisää. Työntekijän olisi hyvä käydä jonkunlasinen metsänhoidon perusteita käsittelevä kurssi. Sellaisia on kuulemma tarjolla.
Tuosta ajakohtaisen metsäalan tiedon saatavuudesta ja koulutuksesta olisin hieman toista mieltä. Tietoa kyllä saa, mutta tieto on lähtöisin hirvestystä harrastavien opettajien sisäistämästä metsänhoito-opista, jonka mukaan metsiä uudistetaan ja hoidetaan nykyisen hirvikannan asettamin vaatimuksin.
Siinä opetus ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Mieluisan harrastuksen on annettu viedä arvokkaan luonnonvaran parissa tehtävää elinkeinotoimintaa. Siinähän on kadonnut monelta metsänhoidosta motivaatio!