Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Timppa yrittää kääntää keskustelua pois varsinaisesta aiheesta eli kuusen kasvatuksen etuihin ja kannattavuuteen koivuun verrattuna.
Hänellä lienee siihen omat intrissinsä, jotka liittynevät hänen hirviharrastukseensa.Metsäkeskus taas virkansa puolesta patistelee metsänomistajia koivunkasvatukseen, vaikka monelle jäsenille se on harrastuksellisista syistä yhtä kiusallista kuin Timpallekin.
Rauduskoivun tai haavan kasvatuksen lisäämistä kuusen kustannuksella puoltavat kuitenkin taloudelliset seikat harrastuksen eduista välittämättä. Metsien kuusettumista metsäkeskus pitää epäedullisena, mutta ei enemmälti asiaa erittele. Samoin metsäkeskus jättää kertomatta syyt jo pitkään jatkuneeseen kuusen istutukseen koivun ja männyn kustannuksella.
Ymmärtääkseni metsäkeskus Pohjois-Savo on aiemmin kertonut jopa TV:n välityksellä syyn kuusen istutusten voimakkaaseen lisääntymiseen. Metsänhoitopäällikkö piti liiallista hirvikantaa syyllisenä. Siihen taas syyllisiä ovat metsästäjäjärjestöt.
Jalkaselle sitovista rauduskoivun tainten ennakkotilauksista:
– Metsänhoitoyhdistyksiä on vielä melko paljon, samoin taimitarhoja, joten sopiminen ja sitovien sopimusten teko vie aikaa ja rahaa. Siinä voi vain käydä niin, että taimien kaatopaikalle kuskaajaksi muodostuukin taimiyrittäjän sijaan metsänomistajien oma järjestö.Järkevintä olisikin sopimukset rakentaa valtakunnallisella tasolla sitovasta hirvien talvikannasta. Sopijaosapuolina voisivat olla Mtk ja Suomen Riistakeskus. Silloin voisi metsänomistajille palautua jonkunlainen luottamus maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestöön.
Voisin minäkin pyrkiä Mtk:n jäseneksi, jos hirvikannan koko sovittaisiin riittävän alhaiselle tasolle, jolloin koivuntaimien tuottaminenkaan ei olisi liian riskialtista.
Hirvikannan hoitosuunnitelmaesityksessä esitetään lisää päätäntövaltaa paikalliselle tasolle hirvikannoista päätettäessä. Siis valtiovalta haluaa vierittää vastuuta esimerkiksi hirviturmista loukkaantumisista ja metsätaimikkovahingoista paikalliselle tasolle eli metsästysseuroille.
Paikalliselle tasolle on jo valtaa siiretty koko ajan, ja jahdit ovat joka syksy keskeytetty jossain päin valtakuntaa ennen metsästyskauden loppumista, vaikka pyyntilupia olisi paljonkin jäljellä. Sitten valitetaan kaatoprosentin jäämistä alhaiseksi.
Ei tällaisessa tilanteessa ole otollista taimitarhojen ryhtyä lisäämään lehtipuiden tainten kasvatusta. Taimet voivat päätyä kaatopaikalle jo parin kokeiluvuoden jälkeen.
Suden jäljeltä hyvä kannanotto. Tuo ”normaali hirvikannan taso” 20 000 ei nykyisellä pyyntilupiin perustuvalla hirvieläinten metsästyksellä toteudu. Seurueilla on siihen liikaa valtaa. Ensin laskentojen kautta ja myöhemmin pankkilupien tai metsästyksen keskeytyksen keinoin. 10 000 hirven talvikanta voisi olla toimiva kaikkien ihmisten ja kansantalouden kannalta.
Jees h-valta: ”Joten hirven satunnaisnäremiset aivan olematon riesa sinällään.”
– Odotahan, kunhan otteesi jostain syystä pääsee vähän herpaantumaan…
Haavan tyvien kaluaminen aiheuttaa ilmeisesti pitkän tyvipöllin siirtymisen polttopuuksi. Vikuutuksen aiheuttama värivika näkynee myös kaatoleikkauksessa, joten arvokkaampaa rakennuspuuta tyviosasta tuskin silloin pääsee kehittymään.
Jo 1950-luvulla harvan hirvikannan aikaan ohutkuorisempien haapojen tyvet oli kaluttu, joten en vähättelisi mahdollista tuhonaiheuttajaa ja sen tekosia. Voi olla, että silloin hirvien hyvät talvilaitumet olivat harvemmassa harsintametsätalouden takia.
Jees h-valta: ”Kehotan alkaa tutustua lehtipuun viljelyyn koko kirjossaan, ja hirvien pelkoon vain liikenteessä. Kyllä ne hirvet saa pois taimikosta jos tahtotila on kohdallaan.”
– Jees h-vallan mainostama lehtipuutaimikoiden aitaus sähköpaimenella riistanhoitoyhdistyksen myötävaikutuksella tuntuu valtakunnanlaajuisena toteuttamiskelvottomana.
Kun istutetaan vain kuusta ja mäntyä uudistetaan lähinnä siemenestä, syntyy lehtipuulle uudistettuja alueita melko vähän. Siksi ehkä vajaa yksi prosentti metsänomistajista on aloittanut sähköpaimensuojauksen käytännössä. Ehkä 10-15 prosenttia metsänomistajista pystyisi omatoimisesti pitämään aidat kunnossa, jos riistanhoitoyhdistys tekisi pystytystyön ja kustantaisi tarvikkeet. Tämä tuntuu toiveajattelulta jos vielä lehtipuulle istutukset lisääntyisivät aitausten yleistymisten myötä.
Istutettu rauduskoivikko selviää huolellisella aitauksen kunnossapidolla ehkä 6-7 vuodessa hirviltä karkuun. Koivun tuohi ei ole hirvien ruokaa. Sitävastoin hybridihaapa tarvitsee aitojen kunnossapitoa 25-30 vuotta eli päätehakkuuseen saakka, koska tyvien kuori maistuu hirville. Silloin jo metsänomistajan sairastuminen yhdeksi kesäksi voi tehdä tyhjäksi aikaisempien vuosien taimikon varjelutyöt. Tätä pelkään aidatuilla Harjavallan hybdidihaavan viljelmillä.
Ainut järkevä keino kuusettumisen estämisessä on hirvien pyyntiluvista luopuminen. Siitä hyötyisivät myös hirvestäjät hirvien talvilaitumien lisääntyessä. Karumpi laita mustikkatyyppiä ja varsinkin puolukkatyypin kankaat ja vastaavat suot voisi sillä menetelmällä saada männylle talvisiksi hirvilaitumiksi, eikä harventunut hirvikanta enää olisi esteenä täysitiheän metsän syntymiselle.
Suorittava porras: ”On jo suuria alueita, joilla hirvistä ei ole haittaa.”
– Voi nyt olla joskus vuoden-parin pituinen sellainenkin tilanne jossain kolkassa valtakuntaa. Kuitenkin juuri näillä kohteilla alkaa välittömästi hirvenpyyntilupien leikkaus tai mahdollinen pidättäytyminen loppulupien kaadoista. Hirvituhot tulevatkin sopivasti täydellä voimalla juuri kun hyvässä uskossa on koivua tai haapaa istutettu. Sellaiseksi pyyntiluvallinen hirvenmetsästys on päästetty menemään runsaita kaatoja tavoiteltaessa.
Luontaisesti rauduskoivulle saa uudistumaan voimakkaan muokkauksen avulla pääsääntöisesti vain vähemmän heinettyviä viljavuudeltaan MT-OMT-pohjan kohteita, joiden lähettyvillä on riittävästi sopivia siemenpuita. Lehtopohjat eivät yleensä monestikkaan tarjoa luontaisen uudistamisen mahdollisuutta. Joko siemenpuut sieltä puuttuvat tai kunnollisen muokkausjäljen saanti on mahdotonta.
Hvin harvoin metsäkeskuksista on kuulunut koivun viljelyyn patistelevia kehoituksia, vaikka liiallisesta hirvimäärästä johtuva uudistettavan puulajin valinnan kieroutuminen on jatkunut jo kymmeiä vuosia. Syitä vaitonaisuuteen voi vain arvailla.
Metsäkeskusten johtokunta ja alueelliset metsäneuvostot ovat jostain kumman syystä miehitetty enemmän metsätaloudesta lyhytnäköisesti ajattelevista edustajista. Muutenhan metsäkeskusten tiedotua hirviasioista olisi enemmän metsänhoidon etua painottavaa.
Myös aluelliset metsäohjelmat ovat ilmeisesti alkaneet kahlita metsäkeskusten tiedottamista. Tämä lienee MMM:n kehittelemän metsäpolitiikan tulosta. Kataisen hallitusohjelmaan sisällytetty metsäpoliittinen selonteko paljastanee lopullisesti mihin suuntaan metsien käyttöä ollaan viemässä. Esimerkiksi siitä selviää, minkä painoarvon tulevaisuudessa kannattava puuntuotantoyrittäjyys saa hirvestysharrastuksen kahlehtineessa metsien uudistamisessa.
Ei metsäkeskus kannanotossaan mainitse syyllistä kuusettumiseen. Salailu liian tiheinä pidetyistä hirvikannoista tekee siitä samanlaisen syyllisen valtiovallan kanssa.
Metsäkeskuskin hyvin tietää, että kovasti heinettyvät rehevät kangasmaat eivät taimetu luontaisesti koivulle vaan ne joutuisi istuttamaan. Sellaisen kokeilu ei nykyisillä hirvikannoilla onnistu, koska hirvi syö koivuntaimia myös kesällä.