Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ei aloituksessa mitään vikaa ole. Hirvenmetsästys vaan pyyntiluvista vapaaksi tai vaihtoehtoisesti tapporaha, niin päästäisiin kaikista hirvien aiheuttamista riesoista ja vitsauksista. Hirvikärpäset ja punkitkaan eivät olisi borrelioosia levittämässä, kun niiden isäntäeläimet olisivat vähissä.
Hirvikannan typistyminen voisi Suomessa olla uuden alku myös metsäteollisuuden puuhuollossa ja pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan hyvinvointipalvelujen rahoittamisessakin.
Pienaukot on vielä helppo hoitaa taimikonhoidon osalta, mutta noin 20-30 vuoden kuluttua voivat ensiharvennukset viivästyä tai jäädä kokonaan toteuttamatta, koska korjattavalle puulle ei monesti löydy korjaajaa. Raskas korjuukalusto motomittauksineen vaatii entistä suurempia kuviokokoja.
30 aarin pienaukko korkeamman puuston keskellä antaa ensiharvennuksessa tehopinta-alaa ehkä alle 20 aaria, jolloin saanto jää konekorjuuta ajatellen niukaksi. Monesti erillisenä kuviona sen hakkuu siirtyy viereisen kuvion yhteydessä tehtäväksi.
Pienaukkohakkuussa voisi harkita jätettäväksi viljavilla mailla raivauspuuston, joka loisi kerroksellisuutta tulevaan metsikköön. Se mahdollistaisi ehkä jatkuvan kasvatuksen soveltamista ko. kuviolle tulevaisuudessa.
Ehkä taustalla on metlan tutkimus, jonka mukaan lähes 30% metsistä on saanut olla kirveen koskemattomassa tilassa 30 vuotta. Siitä metsälakiesityksen arkkitehdit haluavat päätellä, että huomattava osa hakkaamattomuudesta johtuisi metsänomistajien tyytymättömyydestä nykyisiin metsänhakkuumenetelmiin. Näin jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdoksi on haluttu ideoida metsän pienaukkohakkuu silloin, kun metsä ei ole eri-ikäistä.
Parempi on siis se, että metsää hakataan kuin se, että metsä saa olla kirveen koskematta. Aika näyttää, saadaanko tällaisten hakkuutapojen sallimisella kovin suurta muutosta puun tarjontaan.
Voi myöskin olla, että riistataloudelliset seikat ovat ohjaamassa metsiemme hoitoa sellaiseen suuntaan, että metsissä olisi tulevaisuudessa entistä enemmän riistalle syömistä ja meiluisia elinympäristöjä.
Ehkä kuvitellaan, että näin metsiä käsitellen ei syntyisi ollenkaan mitattavissa olevia hirvivahinkoja. Lakivalmistelussa olleet riistapuolen edustajat eivät varmaan halua ajatella sitä, mitä lisääntyvät myrskytuhot, puunkorjuukustannusten lisääntyminen sekä metsäntuoton aleneminen metsänomistajille voivat merkitä.
Jos edellytys pienaukon teolle olisi jo valmis taimiaines, ei hakkuu silloin olisi uudistushakkuuta vaan kasvatushakkuuta, tarkemmin ylispuuhakkuuta.
Puun takaa: ”Koivu voi joutua hirven suuhun hyvinkin pienen hirvikannan aikana.”
Kerrohan ”Puun takaa”, miksi hirviä pitää olla metsissä niin paljon, että koivuntaimet voivat joutua hirvien syömiksi?
Anton Chigurh: ”On täysin varmaa, että tappiota tulee ja rajusti, kun juurikäävikkö pakoitetaan uudistamaan juurikääviköksi.”
– Eipä tule paljoa muuta kuin kustannuksi ja tyhjää työtä. Puulajin vaihtaminen ja aitaaminen sähköpaimenella vuosikymmeniksi johtaa pomminvarmasti samaan tulokseen, sillä vaihtelevan lumiset talvet sekä pimeys vaikeuttavat aitaamisen valvontaa ja vievät aitaamisilta tehoa.
Pelkkä juurikääpää kestävän puulajin käyttäminen nykyisen hirvipolitiikan ja hirvenpyyntiluviolla kahlehditun hirvenmetsästyksen vallitessa on puolestaan liian riskialtista kalliin kustannustason ja heikentyvän raakapuun hinnan vuoksi.