Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Nykyisistä tiheistä hirvikannasta ei minkäänsortin laskennoilla saa riittävää selvitystä. Hirvikanta pitäisi ensin saada riittävän alhaiselle tasolle. Alle yhden hirvin talvikanta/1000 hehtaarilla olisi kompromissina riittävä. Siihen tuskin on toiveita nykyisellä pyyntilupiin perustuvalla hirvien metsästyksellä.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi ensin hirvieläinten pyyntiluvista luopuminen ja sitten riittävän ahkera metsästys. Jos vapaaehtoisesti ei tule tulosta, voi valtiovalta säätää jotain muuta toimivampaa hirvikannan pienentämiseksi. Näin menetellen säästettäisiin hyvin paljon inhimillistä kärsimystä maantieliikenteessä sekä turhan työn tekemistä metsätaimikoiden hoidossa.
Suorittava porras:
””Kun hirvivahinkoja on käyty tarkastamassa, on monesti taimikon hoitamattomuus lopulta ollutkin lopulta se pahempi vaiva.””– Suorittava yrittää kääntää jälleen tosiasioita päälaelleen.
Kun taimikossa sattuu hirvivahinko, ei metsänomista voi lähteä perkailemaan tuhoaluetta ennenkuin virallinen tuhoarvio loppusyksystä on tehty. Jos tuhoarvioijan tarkastuksen perusteella metsitys on hirvituhon johdosta menettänyt merkityksensä, ei metsänomistaja tarvitse tehdä alueelle mitään. Hirvivahinkokorvauksen saa, mutta täydennys hirvituhovaroin on vapaaehtoista. Tätä sattuu laajasti, koska täydennys toisi mukanaan hoitovelvollisuuden. Mitäpä sitä täydentelemään, kun pohja on männyn maata ja täydennystaimiksi tarjotaan kuusen taimia. Männyn taimet taas menisivät hirvien suihin.Hyvin moni kuusella hirvituhovaroin täydennetty kuivahko kangas jää myöhemmin KEMERA-taimikonhoitorahoituksen ulkopuolelle, koska alueelle ei jäisi perkuun jälkeen kehityskelvollista taimikkoa. Nämä kaikki hirvien vajaiksi syömät ja täydentämättä jääneet tai kuusella liian karuille maille täydennetyt taimikot ovat lisäämässä tilastollisia taimikonhoitotarpeita. Ne ovat hyvin monesti paikallisten hirviporukoiden maattomien jäsenten johtaman hirvipolitiikan aikaansaannosta.
Metsänhoitopakkoa ei Suomessa ole jos ei hakkaa uudistaen tai muuten vastoin metsälakia. Luonnontuhoksi virheellisesti luokiteltu hirvituho (on hirvimiesten aiheuttama) muiden luonnontuhojen tapaan poistaa hoitovelvollisuuden. Jos luonnontuhon korjaamiseen tai metsitykseen käytetään yhteiskunnan varoja, tulee hoitovelvollisuus alueelle. Kaikki tämä näkyy tilastoissa.
Olisi hyvä saada tähän asiaan Metlan lausunto, vaikkakin se tulisi ”puolueellisena”.
Suorittava porras:
””Sääliksi käy niitä metsänomistajia , jotka syöttävät edelleen taimikoitaan hirville , vaikka keinot vahinkojen minimoimiseksi ovat olleet tiedossa jo yli 40 vuotta.””Suorittava tarkoittanee etukasvuisen vesakon perkuuta männyn taimikosta, jolloin hirvivahingot tällaisissa taimikoissa jäisivät vähäisemmiksi.
– Tästä on nykyisin jo tutkittuakin tietoa. Ehkä ei vielä yli 40 vuotta sitten. Kaikki valveutuneimmat metsänomistajat ja ammattimiehet tiesivät 45 vuotta sitten ko. asian ja varmaan käyttivätkin. Nykyisillä hirvitiheyksillä voi ylimääräisillä perkuilla joskus jonkun taimikon hirvivahinkoastetta lieventämään, mutta tutkimuksen mukaan tällä ei ole vaikutuksia hirvivahinkojen kokonaismääriin. Hirvet kun siirtyvät ruokailemaan vaikka naapurin mummon taimikkoon, johon metsänhoitoyhdistys on mahdollisesti suunnitellut vain kaksi perkausta.
Etukasvuisen vesakon perkaus männyntaimikosta olisi tehtävä noin juhannuksen jälkeisestä ajasta elokuun alkuun mennessä, lyhyeen kantoon ja mielellään ennen poutakautta, että lehtipuun uudelleen vesottuminen jäisi vähäisemmäksi. Se on parasta lomakautta, ja metsissä työskentely on tukalaa lämmöstä ja hyttysistä johtuen. Siksi työ useinmiten tehdään keväällä tai syksyllä. Tällöin voi uudelleen perkaustarvetta ilmetä alueella jo 2-3 vuoden kuluttua.
Syksyllä tulevat työskentelyyn mukaan hirvikärpäset. Ko. haitan lisäksi voi myöhemmin syksyllä etukasvuosesta vesasta perattu männyntaimikko joutua jo seuraavan talven aikana jopa täysin hirvien tuhoamaksi, koska vesakon varjostuksessa kasvanut heikosti puutunut männynhavu maistuu hyvin hirville.
Tämäkin asia on useita kertoja käsitelty, mutta itsekkäästi ajatteleva Suorittava porras haluaa jatkuvasti moittia metsänomistajia laiskasta taimikoiden hoidosta.
Timpalle!
Eikö Timppaa yhtään huolestuta liikenteen hirvikolareiden lisääntyminen, jos hirvikantoja nyt uudelleen aloitetaan kasvattamaan?Tunnut olevan hirvikannan kasvattamisen kannalla, koska metsävahingot eivät sinua huoleta.
Suorittavalle!
Kaatojen saanti on aivan eri asia kuin pyyntilupien anominen ja myöntäminen. Pysy asiassa! Tiirola kyllä ymmärtää tilanteen!Suorittava porras:
””Kaikki luvat myönnettiin , mitä seurat anoivat .””– Ihmettelen vain, mitä se sellainen lupien ”anominen” on mikä esitetään jo valmiiksi. Jos haluat jonkun luvan lisää, on se joltain toiselta seurueelta pois. Lupien ”myöntäminen” on samanlaista silmänlumetta. Näillä kummallakaan ei hirvikannan suuruutta ohjailla valtakunnallisella tasolla, ei edes hirvitalousalueella.
Tunnusta pois, että valtakunnallisesta hirvikannasta päättää Suomen Riistakeskus MMM:n ohjailussa.
Jo tämäkin asia tekee nykyisestä pyyntilupiin perustuvasta hirvenmetsästyksestä soveltumattoman Suomeen. Aina aika-ajoin hirvikanta muodostuu kohtuuttoman suureksi ja sitäkautta myös hirvien aiheuttamat vahingot. – Näin VTV:n tarkastusvirasto hirvitarkastuksessaan lievästi asian ilmaisi vuonna 2005.
Sitten asiaan, eli hirvikannan kasvatuksen ennalta ehkäisyyn!
Gunnar II:
””Tämä nyt voimennä vähän hukkaan, kun kohteena on henkilö joka väittää Suomen talousongelmien syyksi hirvipolitiikan. Mutta yritetään kuitenkin.””– Jos kuka ei usko, esittäkää väitteeni kumoamiseksi puolueeton tutkimus! Tietämäni mukaan sellaisia ei ole, joten pidän väitettäni edelleen totena.
Hirvien haitoista on puolueellista tilastotietoa kuten hirvivahinkojen korvaamisesta yksityisille metsänomistajille. Sitävastoin hirvien näennäisistä hyödyistä on runsaammin tutkimustietoa, jotka esim. Metlan tekeminä ovat kaikki puolueellisia. Onhan tutkimusten rahoittajana ollut sama ministeriö, jossa pitää päämajaansa metsästyksen ylin johto, MMM, eli olettamani hirvimafian pesäpaikka. Hyvänä esimerkkinä Metlan MMM:n ohjauksessa tekemä ”Hirvet ja yhteiskunta-tutkimushanke”.
Hirvien haitoista on eri vastauksissa monenlaista tietoa, joita metsästäjät ovat parhaansa mukaan yrittäneet torbetoida ilman puolueetonta tutkimustietoa. On syntynyt asetelma: – haittoja on ja paljon, hyötyjä ei nähdä, – haittoja ei enemmälti, hyötyjä on runsaasti!
Tällaisen tilanteen johdosta joutuu ihmettelemään: miksi ei ole tehty puolueetonta tutkimusta nykyisen hirvipolitiikan vallitessa hirvistä koituvista hyödyistä ja haitoista? Tällainen tutkimushan olisi tarvittu jo kohta vuoden 1968 jälkeen, kun hirvi rauhoitettiin ja aloitettiin hirvikannan määrätietoinen lisääminen.
Onko tällaisiin hirvikannan suunnitelmallisiin lisäämisiin ilman hyötyjen ja haittojen selvittämistä ja vertailua kenelläkään edes oikeutta? Olisihan kysymyksessä ihmisten henki ja turvvallisuus, koska maantieliikenteen hirvikolarit kasvaisivat samassa suhteessa.
Suorittava porras:
””Päätösmahdollisuus hirvien määrästä ja metsästyksen voimakkuudesta on jo nyt lähes täysin paikallisella tasolla .””Tarinasi ei pidä paikkaansa tässä asiassa kuten ei monessa muussakaan!
Hirvikannan koon ja vuosittain metsästettävien hirvien määrän säätelevät käytännössä hallinnollisilla päätöksillä nykyisin Suomen Riistakeskus, ennen sitä MMM:n kala- ja riistaosasto.Viimeksimainittu sai pestyä kätensä vastuusta hirvikannan epäonnistuneesta säätelystä lisäämällä byrokratiaa riistapiirin ja MMM:n välille. Paikallinen taso jakelee ja sumplii lupia valmiiksi ylhäältä käsin päätetystä paketista.