Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ketjun aloittaja:
”1960-luvulta mäntyä on viljelty selle liian reheville maapohjille.”Maas.Tul. 6.11.2013 ko. uutisessa:
”1960-luvulta 1980-luvulle mäntyä on viljelty sille liian reheville maapohjille.”
– Tässäpä samasta uutisesta kaksi toisistaan poikkeavaa uutisointia. Ketjun aloittaja ilmeisesti haluaa tältä osin muuntaa totuutta ja mollata Tapion metsänhoito-ohjeiden mukaan toteutettua yksityismetsien metsänuudistamista lähinnä männyn istutusten osalta.Ketjusta pois jätetty kohta ”1980-luvulle”, mikä on juuri se ajankohta, jolloin männyn sijaan ryhdyttiin istuttamaan kuusta runsaan hirvikannan alueille.
Ennen männynviljelyn massiivista kautta (1960-1980) oli käytetty rehevillä avohakatuilla alueilla huomattavasti enemmän rauduskoivua, mutta hirvien vuoksi tulokset jäivät monesti huonoiksi.
Tuolloin voimassa olevat metsänhoito-ohjeet neuvoivat avohakatuilla aloilla käyttämään ns. luontaisesti aukeita maita metsittäviä puulajeja, kuten rauduskoivu (rehevä maa) tai mänty (karumpi maa). Kuusta neuvottiin käyttämään vain pienialaisissa tai varjoisissa kohteissa.Suomessa runsas hirvkanta oli metsänhoidossa ennalta kokematon, joten männynistutusbuumi oli luonnollinen reaktio siihen, kun istutetut rauduskoivuntaimet alkoivat mennä hirvien suihin. Ei ollut vielä riittävästi kokemuksia siitä, miten männyille jatkossa kävisi. Tulokset olivat selkeimmin nähtävissä vasta 10-20 vuoden jälkeen, eli 1980-luvulla.
Siirtyminen kuusentainten kysynnän lisääntymiseen nähtiin ja koettiin kipeinä tappioina ensin taimitarhoilla. Ensin rauduskoivuntaimia, myöhemmin männyn taimia, jouduttiin kärräämään kysynnän puutteessa kaatopaikoille. Samaan aikaan oli kuusentaimista valtavaa pulaa. Taimia tuotiin Suomeen jopa ulkomailta.
Jospa nyt ”suorittava porras”, ”6 m3” ja kumppanit lopettaisivat ysityismetsien hoidon moittimisen ainakin männyn istutusten huonon laadun osalta. Kaikki nimittäin johtuu luonnottoman tiheän hirvikannan mukanaan tuomista ongelmista.
Kuusta joudutaan suosimaan edelleenkin Etelä Suomen metsien uudistamisessa jos nykyisestä hirvikannan säätelyjärjestelmästä itsepäisesti pidetään kiinni. Takaahan pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys männyn- ja koivun taimikkotuhoja tekevät tiheät hirvikannat jo senkin vuoksi, että ukkoutuville metsästysseuroille ei Suomen Riistakeskus pysty markkinoimaan riittävästi pyyntilupia. Ilmeisesti pakkokeinoja niiden markkinointiin ei ole.
Pohjoisempi osa Suomesta onkin luontaisesti enemmän männylle soveltuvaa maata. Siellä riittää vielä Etelä Suomen aluetta paremmin hirville talviravintoa, eli männyn havua. Kuitenkin Lapin männyntaimikot ovat ilman suuria rahallisia panostuksia käytännöllisesti uusiutumattomia.
Hirvien talviravintovarat ovatkin kovasti hupenemassa, joten hirvivahingot männyn, haavan ja koivuntaimikoissa tullevat säilyttämään kuusen suosimista muiden puulajien kustannuksella. Ilmeisesti juuri tämä on alkanut paikoin nälkiinnyttää kantavia naaraita talvisin, koska vasapainot ovat pienentyneet.
Näyttäisi siltä, että tiheisiin hirvikantoihin johtanut hirvikannan säätelyjärjestelmä on jo kääntynyt itseään vastaan talvilaidunten ehtymisen ja ”metsästysseurojen ukkoutumisen” muodossa.
Ketjun aloittajan (6 m3) olisi pitänyt lukea MT:n 6.11.2013 uutinen, ”Runsas hirvikanta pilaa tulevaa tukkisatoa”, hiukan tarkemmin. Lainausta ”1960-luvulta 1980-luvulle mäntyä on viljelty sille liian reheville maappohjille”, oli typistetty hiukan, mutta se on omiaan johtamaan lukijaa harhaan.
Jostakin syystä 6 m3 oli jättänyt lainauksesta pois ”1980-luvulle”, jolloin lukija saa sellaisen kuvan, että mäntyä myös 1980-luvun jälkeen ja edelleen viljeltäisiin liian reheville maille. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tilannehan on hirvivahinkojen pelossa johtanut siihen, että ko. ajankohdan jälkeen (1980-luku) jopa selvästi männylle paremmin soveltuvia maita on istutettu kuusen taimilla. Tällainen toiminta jos mikä pilaa tulevaa tukkisatoa, koska karuilla mailla kuusesta ei tukkia juuri pääse kertymään.
Metlan tutkija Matala kylläkin samaisessa uutisessa kertoo, että ”kuuselle koituu ongelmia, jois se kasvaa sopimattomalla paikalla”. Ketjun aloittaja ei taas tätä katsonut merkittäväksi asiaksi lainaukseen.
MJO:lle!
Hirviemäksi voidaan katsoa naarashirvi, jota vasa tai vasat seuraavat. Pitäisihän hirvimiehen tuo tietää!Hirvikannan kasvattamiseen ovat vaikuttaneet yksinomaan kaatolupien/pyyntilupien vähäinen anominen sekä monessa tapauksessa myös metsästäjien halut kannan kasvattamiseen.
Jopa laskennoista lähtien on kikkailtu omalle porukalle parempia saaliita tulevaisuudessa. Tämä jos mikä pitäisi säätää metsästysrikokseksi, onhan kysymyksessä ihmisten turvallisuus liikenteessä. Otsikon mukaisessa karhunkaadossa ei edes ollut sivullisten henki tai terveys vaarassa.
Toistan vielä, että hirvien talviravinto on kovaa vauhtia huipenemassa liioista hirvistä johtuvan metsien kuusettumisen vuoksi. Tästä johtuen metsätaimikoiden hirvivahingot ovat jatkuvasti lisääntymässä kuten VMI osoittaa.
Hirvien talvikantaa tulisikin roimasti alentaa, ja MMM:n antaa uusi hirvikannan tiheyssuositus, joka pitäisi olla alle 1hirvi/1000 hehtaarilla.
MJO:lle!
”aikaisempaa tuottoisempi hirvipopulaatio” (Nygren) on aivan eri asia kuin esim. korkea hirvikanta. Hyvä tuotto vain MAHDOLLISTI suuremmat pyyntilupien määrät ja paremmat saaliit.MJO:
”””Koita ymmärtää, että talviravinnon määrä ratkaisee, kuinka suureksi kanta voi kasvaa.”””– Tuo edellinen on vain sinun mielipiteesi. Lueppa vaikka hirvitutkija Tuire Nygrenin vätöskirjasta (netistä) minkä avulla hirvikanta on saatu hyvin tuottavaksi. En usko sieltä löytyvän tukea mielipiteellesi.
Jos hirviemä on aina rauhoitettu, ja kaadetuista pitää lähes puolet olla vasoja sekä uros-naarassuhde kohdallaan, pysyy kanta tuottavana. Hirvikanta on nykyisin jopa niin tuottava, että tutkijatkaan eivät aina usko, ja hirvikannat karkailevat käsistä. Talviravinnon määrällä ei siihen ole merkitystä. Tosin vasan syntymäpaino on tutkimusten mukaan kääntynyt laskuun.
Talviravinnon määrä on laajoista uuditushakkuista huolimatta kääntynyt männynhavun osalta vähenemään päin. Syynä ovat hirvituhojen pelossa jo useita vuosikymmeniä jatkuneet lähes pelkät kuusen istutukset. Mäntyä uudistetaan lähinnä pelkästään siemenestä hyvin karuille maille hirvien talvilaitumiksi.
Pyyntilupien määrä ja niiden aktiivinen käyttäminen on tähän päivään asti ollut määräävä tekijä hirvikannan koon kannalta. Tuloksena on ollut liian runsas hirvikanta ja niiden mukanaan tuomat vahingot.
Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa on pakko siirtyä pyyntiluvista vapaaseen hirvien metsästämiseen, jolloin hirvivahingot olisivat todellisia luonnontuhoja. Vasta sen jälkeen eivät hirvipolitiikan tekijät vahingollisine pyyntilupineen enää olisi vastuussa maanteiden hirvikolareista satoine uhreineen sekä muista hirvivahingoista.
(MJO, lue eräs vastauksesi tämän ketjun sivulta 3. 29.10.2013.)
Löytyy Metsänhoito-osiosta otsikolla ”Pellon koivitus”. Siihen on tullut kaksi viisasta neuvoa.
MJO:lle!
Metsästysrikosuutisoinneista yleensä selviää, ketkä tai mikä taho on ollut ko. rikosta tekemässä. Mitä on sellaisista tarpeen enemmälti tutkimaan?Asenteessani hirviasioihin ei ole mitään vikaa! Kirjoitukseni perustuvat tietoon eivätkä olettamuksiin kuten esim. MJO:lla!
Kuuleppas MJO!
Hirvien pyyntilupien raameissa on menneinä vuosina otettu hirvikannan laskennan tuloksen lisäksi huomioon hirvien vasatuotto ja myös mahdolliset tappiot. Tästä paketista on jaettu pumpsit piireille, josta edelleen…Kesällä ravinto ei ole ollut milloinkaan hirvien lisääntymiselle minimitekijä. Talviravinto sitävastoin on ollut. Siksi tuntureista hirvet siirtyvät talvehtimaan männynhavujen pariin.
Metsänhoitomenetelmät ovat olleet lähes samanlaisia jo monia vuosikymmeniä. Uudistamisen kuviokoko on ehkä suurentunut. Ruokaa on siis kesällä riittävästi, mikä kiihdyttää lisääntymistä, mutta on otettu jo huomioon pyyntiluvissa. Ilman pyyntiluvilla säädeltyä metsästystä tällä olisi vaikutusta hirvien määrään. Periaatteessa hyvät laitumet takaavat vain paremmat lihat ja ruhopainot.