Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Jos esteellisyys- eli jääviysasiat huomioitaisiin suurta yhteiskunnallista vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavassa hirvikannan säätelyssä, tulisi ensimmäiseksi luopua teatterin kaltaisista hirvenmetsästyksen pyyntiluvista. Yhden metsänomistajajäsenen mukana olo ei kuitenkaan käytännössä paljoakaan vaikuta, koska esteelliset edustajat haluavat itsepäisesti olla päätöksiä tekemässä.
Hirvimiehillä ei riitä ymmärrystä itsensä jääväämiseen omassa asiassa. Hallinnolta tällaisen katsominen sormien läpi vuosi toisensa jälkeen koettelee jossain vaiheessa virkapaikan säilymistä.
Eipä ole ihme, jos maamme eteläpuoliskolla metsät kuusettuvat nimenomaan hirvien aiheuttamien taimikkotuhojen vuoksi. Kuinkahan moni hirvivahinkoihin jo aikaisemmin kyllästynyt metsänomistaja istuttaa metsiinsä vielä nyt hirvikantojen lisäämisen kynnyksellä männyn- tai koivuntaimia, kun keskimäärin yli puolet niistä päätyisi lopulta hirvien syömiksi?
Siinä menevät ilmeisesti myös kuusenistutusalueille luontaisesti syntyneet taimikon täydennykseen soveltuvat taimet. Se on varmaan sitä hirvestäjien mainostamaa ja hirvien ammattitaidolla tekemää kuusentaimikoiden hoitoa, jonka tuloksena ei kuusikoihin sekapuuta ole kovin paljoa muodostumassa.
Korpituvan Taneli:
”””Jo 60-luvun alkupuolella oli olemassa merkittäviä varoittavia äänenpainoja tämän ylilyönnin suhteen.
—
Hirvillä ja riista-asioilla ei ollut osaa eikä arpaa tässä asiassa.”””Jos jossain 60-luvun alkupuolella tiedät olleen kertomiasi ”ylilyöntejä” männyn uudistamisessa liian reheville maille, ei hirvillä tietenkään siihen ole ollut vaikutusta. Kuitenkin 1970-luvulla rauduskoivunistutusten romahdettua, liiallisten hirvivahinkojen vuoksi, siirryttiin hyvässä uskossa samoja maapohjia istuttamaan männyn paljasjuurisilla taimilla. Ei se ollut mikään ”ylilyönti” tai ”heiluriliike”! Se oli pakon sanelema juttu. Tottahan minä tämän hyvin tiedän!
Lukisit tarkemmin aiemmat vastaukseni niin ymmärtäisit mistä oli kyse!
Korpituvan Tanelille!
En huomannut ”Kuuset pois kuivilta kankailta”-kampanjassa minkäänlaisia ylilyöntejä männyn istutuksen osalta liian reheviin kohteisiin.Mielestäni vasta siinä yhteydessä, kun rauduskoivujen (se toinen pioneeripuu) käyttö hiipui hirvien hampaissa jo alkukehityksen aikana, alkoivat metsänomistajat käyttää hyvässä uskossaan paljasjuurisia männyntaimia selviin koivukohteisiin. Niiden alkuunlähdöstä oli saatu hyviä kokemuksia myös rehevillä avohakatuilla aloilla.
Yleensä männyntaimet säilyivät hirviltä muutamia vuosia hangen suojassa. Toinen yllyke ko. työn jatkamiselle olivat hirvestäjien lupaukset. Usein reheviin kohteisiin istutetut männyntaimet myöhemmin kallistelivat ja kehittyivät huonolaatuisiksi liian kevyen muokkauksen tai hirvien syönnösten vuoksi. Siksi myöhemmin, hallatuhoriskeistä huolimatta, siirtyminen kuusentainten käyttöön myös aukkojen metsityksissä alkoi lisääntyä.
Ei siinä mitään Korpituvan Tanelin toitottamaa ”heiluriliikettä tarvittu”. Korjausliikkeet olivat pakon sanelemia.
Puun takaselle!
Ei ole mitään ”uutta kuusivihaa”. On vain yritetty perustella, mihin voi johtaa liiallistyen hirvien aiheuttama metsien kuusettaminen. Hirvivihaa tuskin todellisuudessa ilmenee.On vain typeriä korkean hirvikannan ylläpitäjiä ja heidän kannattajiaan, jotka aiheuttavat joutavaa ja kalliiksi käyvää metsänhoitosekoilua. Jopa maantieliikenteen turvallisuusastekkin on riippuvainen tämän poppoon päätöksistä.
Korpituvan Tanelille!
En nipota jos uskottavuus on mennyt. Sinä sotkeuduit aivan suotta kampanjan ”kuuset pois kuivilta kankailta” muutosvastarintaasi, josta omalla kohdallesi lienee jäänyt joku trauma.Minusta se oli siinä mielessä asiallinen kampanja, koska sen jälkeen uudistuskuviot alkoivat muodostua tarkoituksenmukaisiksi tulevaisuuden metsänhoitoa ajatellen. Aiemmin oli vain mäntyä ja koivua hakkailtu ilman uudistamisia kituvan kuusialikasvoksen päältä.
Sanon vielä kertaalleen, että olen elänyt ja kokenut nuo ajat. Mitään en ole kirjoittanut kuvittelujeni varassa.
Korpituvan Taneli:
”””Männyn tuonnilla liian viljaville maille ja jollain ”riistapuolella” ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa.– Se on vain Korpituvan Tanelin mielipide. Hän saa mielellään elää sen kanssa.
Minun kokemukseni ja tietoni perusteella olen avoimesti eri mieltä Korpituvan Tanelin kanssa. Koetan vielä kertaalleen perustella asiaa:
Ensimmäiseksi metsänviljelyssä liiallisen hirvikannan korvaamattomat haitat nähtiin 1970-luvun alussa, jolloin vielä käytettiin maapohjan ja kasvuolosuhteiden mukaista puulajivalintaa. Kohta taimitarhoilla rauduskoivun taimet alkoivat mennä kaatopaikalle ja aukoille alettiin istuttaa lähinnä mäntyä ja jonkun verran myös kuusta.Ajateltiin ja toivottiin, että mänty selviää rauduskoivua paremmin hirviltä karkuun. Toisin kävi. Mänty oli kuuseen verrattuna ylivoimainen alkukehitykseltään, mutta ainakin suojaiset ja pienet aukot kuusikoiden keskellä menivät liian usein hirvien suihin.
Yhtymäkohtana riistahallintoon olivat hirvimiesten lupaukset, että hirvivahinkoja ei pitäisi enää seuraavan syksyn metsästyksen jälkeen esiintyä. Siksi päätöksiä uudistettavan puulajin valinnan suhteen ei Tapiosta ole tullut, ei vieläkään. Teroitetaan vaan maapohjan vaatimuksia puulajivalinnalle, mutta maanomistaja päättää omaa metsäänsä koskevista asioista.
Heiluriliikkeen, jos sellaista yleensä on edes ollut, ovat aiheuttaneet ”riistapuolen” muunnettua totuutta puhuneet päättäjät.
Korpituvan Taneli:
””Nyt taitaa Mehänpojalla taistelun tuoksinassa unohtua historialliset tosiasiatkin. 40 -50 luvuilta alkoi kuusen häätäminen pois kuivilta kankailta.”– Taneli muistaa paremmin 40 -50 luvuilta alkaneen kampanjoinnin kuusien häätämiseksi pois kuivilta kankailta. Tätä en huomannut Metlan erikoistutkija Matalan uutisesta ”Kuusta suositaan liikaa”. Keskityin vastauksessani lähinnä hirviongelmaan, jonka vuoksi Tapion ohjeet ovat olleet sellaiset kun ovat olleet.
Oli ollut kohtuutonta vaatia Tapiota muuttamaan uudistamisen taimivalintaohjeitaan jatkuvasti sen mukaan, miltä uudistamisen tulokset 5-10 vuoden jälkeen perusmetsityksestä näyttävät. Varsinkin, kun riistahallinnolta on aina vuosittain saatu takeet hirvituhojen saamisesta kuriin. Tämä ketju petti jatkuvasti.
Juuri peltojen metsityksissä oli 1970-luvulla pääohjeena uudistettavan puulajin osalta, että sen kuului olla mänty. Vain aivan asumusten läheisyyteen tai maisemakohteisiin suositeltiin rauduskoivua. Aukeille peltolohkoille tehdyt kuusenistutukset olivat melkein aina epäonnistuneet lähinnä hallan tai myöhemmin selvinneen boorin puutteen vuoksi.
Yleensä männynistutukset sopivasti muokatuilla mailla onnistuivat ihan hyvin. Tiiviillä tai soistuneilla mailla, missä muokkaus oli jäänyt liian kevyeksi, tapahtuivat pahimmat epäonnistumiset. Esimerkiksi äestys osoittautui monesti liian kevyeksi esityöksi männyn taimille. Usein tarvittiin palteita muodostava kaivurilaikutus tai ojitusmätästys, jotka tulivat muokkauskeinoina enemmän männynistutusbuumin jälkeen.
Mänty ei ollut arka keväthalloille, kuten kuusi. Se ei myöskään juronut ensin paria vuotta kuten paljasjuurinen kuusen taimi. Tämän vuoksi heinimiset ja vesomiset jäivät vähäisiksi, sekä taimikko vakiintui nopeasti. Valitettavasti taimet maistuivat hyvin hirville.
Neuvontaorganisation viaksi laskisin sen, että se on luottanut liikaa riistapuolen lupauksiin. Antonin kannanottoihin olen yleensä vastannut 5 pisteellä.