Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Taimitarhoille on syntynyt suuret tappiot hirvituhojen pelon vuoksi. Nytkin kevääksi halutaan suurelta osin vain kuusen taimia, vaikka metsänomistaja tietää kuusen riskit ilmaston lämmetessä edelleen. Näin metsänomistaja haluaa välttyä ylimääräisistä taimikon täydentämisistä ja turhista taimikon jatkohoidon kustannuksista. Metsityksen tuotto, jos sitä tulee, jää muille. Laki velvoittaa aikaansaamaan vain hyväksyttävän taimikon. Aita jää matalammaksi käyttämällä kuusen taimia. Tätä on tehty hammasta purren jo vuosikymmeniä.
Nytkin jalostettuja männyn ja rauduskoivun taimia voi jäädä keväällä kaatopaikkatavaraksi, ja samalla kuusentaimista on pulaa. Ylivuotinen taimitarhataimi on soveltumaton metsänviljelyyn. Myös jalostushyöty ja männyn ja rauduskoivun osalta jää nykyisellä hirvien pyyntilupapolitiikalla metsänomistajilta ja kansantaloudelta saamatta. Hirviseurueiden lupauksiin pienemmistä hirvitiheyksistä ei ole uskottu enää vuosikymmeniin.
AARRE-lehti
””Kortesjärvi: Suomalaisen metsän ekosysteemi ei tarvitse lisäsuojelua. Metsäluonto ei ole romahtamassa.
Keskustelussa luontokato nostetaan ilmastomuutoksen rinnalle yhtä hälyttäväksi uhkaksi, joka pitää ratkaista nopeasti. Annetaan mielikuva, että monimuotoisuuden heikkeneminen voi johtaa ekosysteemin romahtamiseen. Kirjoittaa Aarteen kolumnisti Petri Kortesjärvi.
Suomalaisen metsän ekosysteemi ei tarvitse lisäsuojelua romahtamisen estämiseksi yksinkertaisesti siksi, että romahdusta ei ole tulossa, ei ainakaan metsätalouden seurauksena.
Ilmastonmuutos sen sijaan on konkreettinen uhka paitsi metsätaloudelle, myös metsäluonnon monimuotoisuudelle.
Hakkuiden vähentäminen ja aktiivisesta metsänhoidosta toipuminen eivät ole tehokkaita keinoja parantaa metsiemme kykyä sopeutua ilmastomuutokseen, päinvastoin. Tärkeintä on kuitenkin jatkaa metsätaloutta niin, että metsät pysyvät mahdollisimman hyväkasvuisina ja terveinä.””
– Kaikki edellinen on lainattua tekstiä, johon kannattaa tutustua AARRE-lehden sivuilta. Jos Kortesjärvi puhuu asiaa, niin…
– – – – Luontopaneleissa pitäisikin keskittyä enemmän ilmastomuutoksen torjuntaan muilla keinoilla, kuin metsien lisäsuojelulla ja hakkuiden rajoittamisella.
Esim. lähinnä liian runsaan hirvikannan aiheuttama etelä-Suomen metsien jo pitkään jatkunut kuusettuminen johtaa, ilmaston edelleen lämmetessä, lisääntyviin hyönteis- ym. tuhoihin. Myös metsien lisäkasvu heikkenee ja metsistä kehittyy enemmän päästölähteitä. Se heikentää metsien monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään.
Rhy:n jäseniksi valitaan vain sellaisia metsänomistajia, jotka metsästävät hirviä. Aiemmin oli ohjeena, että riistanhoitoyhdistyksen oli kuunneltava hirvien pyyntiluvista päättäessään tehtävään valittua metsänomistajien edustajaa. Siis voimasuhteet oli muiden tahojen hyväksi. Miten lienee nykyisin, en tiedä?
Mielestäni hirvi ei periaatteessa ole milloinkaan syynä kuusettumisen jatkuvaan lisääntymiseen. Hirvi luonnonvaraisena eläimenä syö puuntaimia vain elääkseen.
Kuitenkin ihminen on ryhtynyt säätelemään hirvikantoja metsästyksen etua silmällä pitäen. Hirvitiheystavoitteet on asetettu sidosryhmäneuvotteluissa niin suuriksi, että hirvi laumaantuvana eläimenä on jatkuvasti aiheuttanut suurta vahinkoa lähinnä männyn ja rauduskoivun taimikoille.
Koko valtakuntaa koskevat valtakunnan metsien inventoinnit ovat kertoneet totuuden hirvituhojen laajuudesta tuhoasteittain. Hirvien aiheuttamissa taimikkotuhoissa on jatkuvasti lisääntyvä suunta.
Kuusettumisen jatkuva lisääntyminen johtuu meillä harjoitetusta metsästyspolitiikasta. Ajatellaan vain hirvenmetsästyksen tuoton pitämistä mahdollisimman korkeana. Metsästäjäpiireissä nähdään mielellään metsänomistaja syyllisenä ilmaston lämpenemistä huonosti kestävän kuusen osuuden lisääntymiseen.
”suorittavan portaan” ehdottama pilottihanke tulisi toteuttaa koko valtakuntaa koskevana jo seuraavalla jahtikaudella. Esittämäni ”puolueeton elin” voisi tehdä järjestelyt jahtisyksyn toteuttamiseksi.
MMM:ssä on tähän saakka huolehdittu, että hirvenmetsästys kuuluu metsien virkistyskäyttöön nykysäädöksin mahdollisimman pitkään huolimatta kielteisistä vaikutuksista metsien monimuotoisuuteen, hiilensidontaan, riesaan maanteillä, metsissä sekä pelloilla .
”Hirvenmetsästys kuuluu metsien virkistyskäyttöön”. Tällainen luokittelu on tehty ilmeisesti poliittisin perustein. Hirvenmetsästys virkistyskäyttönä säilyisi myös pienemmillä hirvisaaliilla.
Nykytilanteessa, kun metsien monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään, ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen tuntuu jäävän haaveeksi, sekä liikahirvien ohjaaman metsien kuusettumisen jatkumiselle ei tunnu löytyvän estettä, pitäisi päätökset hirvenmetsästyksen järkeistämiseksi siirtää puolueettoman elimen tehtäväksi.
Sellaiset lausumat olisi viisasta jättää omaan arvoonsa, että hirvenmetsästyksen kiinnostavuus heikkenisi nykyistä pienemmillä hirvisaaliilla, ja sen tähden tulevaisuudessa tulisi pula hirvien metsästäjistä.
Hirvielänten metsästyksestä on poistettava turhat rajoitteet, kuten pyyntilupien anominen ja metsästysvuokrasopimukset.
Metsien virkistyskäyttö kuuluu metsien sosiaaliseen kestävyyteen. Virkistyskäyttöön kuuluvat luontomatkailun lisäksi mm. metsästys, marjastus, sienestys ja kaikki luontoharrastukset suunnistuksesta lähtien. Vain hirvenmetsästyksellä nykysäädöksin on muihin metsänkyttömuotoihin verrattuna todellinen haitta metsän monimuotoisuudelle, hiilensidonnalle sekä puuntuotannolle. Onhan hirvieläinten kaatolupapolitiikasta johtuva hirvieläinten suuri määrä ohjannut jo pitkään puulajin valintaa kuuselle, mikä kuitenkin koivua ja mäntyä huonoimmin kestää ilmaston lämpenemistä johtuvia metsätuhoja.
Luontopanelin suosituksissa en ole huomannut kannanottoa hirvieläinten vaikutuksista monimuotoisuuteen, hiilinieluihin ja ilmaston lämpenemiseen. Metsälehden 25.3.2021 mukaan Ruotsissa ja Norjassa on julkaistu aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia: ”Hirvet hotkivat hiilinieluja”.
Myös Suomessa on julkaistu monen LUKE:n tutkijan ajatuksia nykyisten hirvieläinkantojen vaikutuksista hiilinieluihin. He ovat olleet samalla linjalla kuin naapurimaiden tutkijat.
Vuonna 2021 Metsälehden keskustelupalsta käsitteli samaa aihetta, mutta monelta näyttää tämä tärkeä helposti ratkaistava asia jo unohtuneen.
Veli-Jussi Jalkanen kirjoittaa totuudenmukaista asiaa meillä harjoitetun hirvipolitiikan aiheuttamista menetyksistä lähinnä metsänomistajille. Yhteiskunnalle ja kansakunnalle koituvat menetykset ovat vielä suuremmat. (Viesti 23.11.2023 klo 6.13)