Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Kestävästi kehittyvä Pohjois-Karjala. PK:n biosfäärialueen talviliite 2015. 30.12.2014:
Sivulla 8, Tuloja muustakin kuin puusta: ”PTT:n tutkimuksen mukaan (Pellervon taloustutkimus) ekosysteemipalvelujen myyminen kiinnostaisikin metsänomistajia. METSO-yhteitoimintaverkostoihin, maisemanhoitoalueisiin tai yhteismetsiin kuuluville metsänomistajille lähetetyssä kyselyssä noin puolet vastaajista ilmaisi kiinnostuksensa hiilensidontapalvelujen myymiseen. Luonto- ja maisema-arvokauppa kiinnosti noin 40 prosenttia.”– Ilmeisesti hirvestysmatkailua pidettäisiin ”hiilensidontapalveluna”, koska tuloa tulisi metsästä, mutta puuta ei poistuisi (ainakaan myytävää puuta). Matkustajalentokoneet ja päästöt kuitenkin tupruttavat hiiltä, vai miten se menee?
”METSO-ohjelmassa valtio maksaa korvausta siitä, että metsänomistaja ei hakkaa metsäänsä vaan pitää sen koskemattomana luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suomen valtio on asiakas ja ostaja.”
– Oliskohan sekin monimuotoisuutta, kun säästettäisiin metsässä sakemanneille metsästettäväksi hirviä? Ilmeisesti näin arvokkaaseen toimintaan valtion rahat riittävät. Vielähän velkaa saa edulliseen hintaan ulkomailta.
Ammatti Raivoojalle:
Ei sieltä metlan tilastosta löytynyt mitään ihmettelemistä. Tietysti sinä puolustelet kuusettumisen merkityksen vähättelevää kantaasi männyn kylvön suhteellisen suurella osuudella, eli kun oli männyn istutuksen kanssa melkein yhtä paljon kuin kuusen istutus. Ilmeisesti näistä mäntyaloista huomattava osa vaurioituu tai tuhoutuu hirvien syönnösten jäljiltä. Vastaavasti kuuselle istutetuista aloista osa tuhoutuu tai vaurioituu, koska oli istutettu kuuselle hirvituhoriskin eliminoimisen vuoksi, mutta kituvat keväthallojen seurauksena.Kyllä puulajivalinta pitäisi pystyä tekemään turvallisesti maapohjan ja puulajin vaatimusten perusteella eikä hirvitalouden asettamilla ehdoilla.
Ammatti Raivoojalle:
Kyllä ra-koivu voi uudistua luontaiseti myös lehtomaiselle kankaalle, JOS avohakattu puusto on ollut melko tiheää kuusikkoa ja ra-ko siemenpuut riittävällä etäisyydellä, sekä itävää siementä tulee riittävästi tuoreeseen ja laajaan muokkausjälkeen. Riittävän pitkä kostea jakso siemenen varisemisen aikoihin varmistaisi ensin siemenen itämisen.Myös luontaisesti syntyneillä ra-ko-taimilla on alkukehityksen aikana melkoinen hirvituhoriski kauempana asutuksesta tai vilkkaista teistä. Männyntaimilla hirvituhoriski kestää paljon pitempään kuorivaurioriskin vuoksi.
Vaikka ”kaikki muut tilanteet” otetaan huomioon, on etelä-Suomen metsien kuusettuminen kaikilla mittareilla mitaten suuri ongelma nyt ja tulevaisuudessa.
Ammatti Raivooja”
””Mikä kuusettumisongelma? Viimeksi kun tarkistin niin männyn ja kuusen viljely pinta-ala melkein samoja.””– Ei ole Ammatti Raivooja tainnut kuullakkaan metsiemme kuusettumisesta? Tilastot eivät anna selvää kuvaa ongelmasta, koska karumpi osa Suomesta (pohjois-Suomi) on valtakunnallisesti yleensä tilastoitu samaan keskimäärin viljavamman etelä-Suomen kanssa.
Etelä-Suomen metsäkeskusten tilastoissa kuusenistutusten osuus kaikista istutuksista on ollut jo yli 2 vuosikymmentä hälyttävän korkealla tasolla. Kuusen luontainen taimettuminen koivikoiden ja männiköiden alle on ollut nopeuttamassa kuusettumiskehitystä.
Jääkauden jälkeen metsittyminen oli tapahtunut pioneeripuulajeilla, eli lehtuipuilla ja männyllä. Kuusi tuli alikasvuksena hitaasti myöhemmin. Nykyisin lähes kaikki avohakkuualat on istutettu etelä-Suomessa melkein poikkeuksetta suoraan kuuselle. Vaikka hirviongelma näin on taimiasteella pienempi, on keväthallasta ollut monin paikoin suuri riesa ja lisäkustannus.
Rauduskoivun luontainen tulo männyn tai kuusen taimikoihin ei ole taloudellisuuden kannalta hyvä asia, koska ra-koivu hyvin kasvaakseen tarvitsee lehtomaisen maapohjan tai lehtopohjan.
Kuusentaimikoiden mahdollinen ”hoitamattomuus” voi monessa tapauksessa johtua siitä, että kuusentaimet ovat kärsineet keväthalloista sen vuoksi, kun alueille ei ole hirvituhojen pelossa uskallettu istuttaa keväthallaa paremmin kestäviä rauduksen tai männyn taimia.
Kyllä minä olen tosi surullinen yhteiskuntatalouden ja monimuotoisuuden heikkenemisen vuoksi nykyisestä nopeasta kuusettumisesta, mitä tapahtuu myös Ruotsissa. Siellä siihen ongelmaan uskalletaan kiinnittää jopa tiedotusvälineiden kauttakin huomiota.
Näihin päiviin asti on kuusileimikot vielä käyneet melko hyvin kaupaksi. Kuitenkin on viitteitä, että tulevaisuudessa voi olla jo toisin. Voi jo kymmenen vuoden kuluttua olla sellainen tilanne, että kuusitukki kelpaa vain jos yli puolet leimikosta on mäntytukkia tai vanerikoivua. Myös kuusitukin ja mäntytukin hintaero voi venähtää männyn hyväksi hyvinkin suureksi.
Sanomalehti Karjalaisen 30.12.2014 mukana tulleessa ”Kestävästi kehittyvä Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan biosfäärialueen talviliitteessä 2015 PTT:n Kniivilä ennakoi uusia tapoja metsätuloihin:”
Sivulla 8 Kniivilä ja Olli Saastamoinen esittelevät polttopuupilkkeitä konkreettisena metsän tuomana hyödykkeenä. ”Monilla aineettomilla hyödykkeillä kuten hiilen sidonnalla ei ole vielä markkinahintaa”, he sanovat.
”Tuloja muustakin kuin puusta” -otsikon alla on selostettu heidän uutuuskirjansa, ”Metsä – Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut”, jonka on toimittanut metlan vanhempi tutkija Kauko Salo. Kirja julkaistaan tämän vuoden alkupuolella. Varmasti hyvä tietokirja, mutta tuskin ratkaisee kuusettumisongelmaa. Voipi käydä jopa päinvastoin. Tarkoitan hirvestysmatkailua.
Lainaus ko. artikkelista:
”Jos metsien aineettomilla palveluilla olisi hinta, ekosysteemipalvelun omistaja, metsänomistaja, voisi harkita metsässään erilaisia tuotantovaihtoehtoja.”Voisi olla monen metsänomistajan kannalta mielenkiintoista ja kannattavaa toimintaa. Olisi varmaan olla hyödyllistä myös valtiontalouden kannalta, jos toiminnasta rajataan pois puuntuotantoa haittaava toiminta, eli kaupallisen metsästyksen vuoksi hirvikannan pitäminen liian korkealla. Olisihan vastuutontakin harjoittaa liiketoimintaa ihmisten hengen ja turvallisuuden kustannuksella maanteillämme.
Vielä lisää huolia puulajeista ja hirvestysmatkailusta: Joensuussa ilmestyvä Karjalainen aloitti toden teolla tiedotusrumban hirvestysmatkailun käyttämättömistä mahdollisuuksista 20.12.2014 otsikolla, ”METSÄSTYKSELLÄ KÄYTTÄMÄTTÖMIÄ MAHDOLLISUUKSIA. Metsästyksen ja kalastuksen Pohjois-Karjalaan tuoma lisätulo on noin 3,3 miljoonaa euroa vuodessa. Arvio perustuu vain Metsähallituksen mailla tapahtuvaan metsästykseen ja kalastukseen.”
Samainen lehti 22.12.2014, otsikolla ”YHTEISTYÖN LISÄÄMINEN KIINNOSTAA”, kertoo kyläyhdistyksille suunnatusta tutkimuksesta, jonka mukaan 2/3 kyläyhdistyksistä haluaa lisätä ”yhteistyötä metsästysseurojen kanssa.
Seuraava tietoisku oli 30.12.2014 Karjalaisen liite, josta jo oli tietoa aiemmin.
Samaa aihetta käsitteli myös ”Metsätalous” joulukuu 7/2014 huomattavalta osin. Samaa aihetta käsitteli joku aika sitten myös Metsälehden kolumnissa mtk:n metsäjohtaja Hakkarainen.
Varmaan lehdet ympäri Suomea ovat toitottaneet viime aikoina samaa, mutta varsinaista ”pihviä” ei vielä ole paljastettu. Jotain pyritään saamaan muuttumaan myös yksityismetsien tulonmuodostuksessa. Negatiivinen saldo tulisi jäämään varmaan valtiontaloudelle ja myös metsänomistajalle. Ainakin pohja on rakennettu tosi huteralle pohjalle.
Mielestäni pitäisi kaikki huomio keskittää entisten tuotteiden kehittämiseen ja odotella rauhassa teollisuuden lupaamien investointien toteutumisia.
Suomen metsien kuusettumisen vaikutuksista tulevaisuuden toimeentuloomme ei tietääkseni ole tehty vielä tutkimuksia. Ne voisivat olla peräti masentavia.
Sitä vastoin jo vuodesta 2007 tienoilta on pohjustettu tutkimustiedon pohjalta Suomen hyviä mahdollisuuksia metsien hyvinvointimatkailumahdollisuuksien hyödyntämisessä. Nyt viimeksi aiheesta tietoiskuna 30.12.2014 Karjalaisen liitteenä; ”Kestäväsästi kehittyvä Pohjois-Karjala”. Monet tahot on kompattu mukaan ”yhteiselle asialle”.
Biotalouteen kuuluvat ekosysteemipalvelut antaisivat työtä ja toimeentuloa suurelle joukolle ihmisiä. Tämäkään ei vähennä mitenkään metsien kuusettumisen ongelmaa, Koska metsästysmatkailu tarvitsee toimiakseen ainakin hirvien osalta takuusaaliit. Tällaisia ajatuksia on suurella joukolla haudottu eri hautomoissa, mutta minkäänlaisia laskelmia tällaisten toimintojen mahdollisista haitoista yhteiskunnalle ei ole esitetty.
Olen huomannut, että kansallispuistojen ja suojelualueiden yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta merkityksestä on mahdollista saada rahoittajalle mieleisiä tutkimustuloksia.
Vaikkapa ulkomaisen bensan osto tutustumiskäynnillä kirjataan tutkimuksissa tuloa antavaksi kassavirraksi, vaikka se todellisuudessa on selvää köyhdyttävää tuhlaamista.
Eivät ympäristöministeriössä näe valehdelleensa meille. Heille vain on määrättyä etua esittää tällaiset asiat hyötyjä korostaen.
Myös Suomen pitäisi olla huolissaan puulajeista, ja aivan samoista syistä kuin Ruotsinkin. Kuusen kasvatusala lisääntyy joka vuosi männyn, rauduskoivun sekä haavan kustannuksella.
Se, ja metsien uudistamisen vaikeudet yleensä, on ollut jo pitkään haitta talouselämän kaikille sektoreille. Olisivathan tuottava työ ja kotimainen raaka-aine ylläpitäneet tuotannon kannattavuutta sekä lisänneet kipeästi tarvitsemiamme pääomia. Suomessa ulkomaista velkaa on pääoman puutteessa jouduttu ottamaan jo pitkään.
Eduskunta nukkuu kuin ”ruususen unta”, koska asian nostamisen esille kuvitellaan heikentävän omaa asemaa seuraavissa Eduskuntavaaleissa.
Hirvikannan tuntuva leikkaus pitäisi ottaa Eduskunnan ykkösasiaksi jo tämän hallituksen aikaan. Vasta hirviasian hoitamisen jälkeen voisi muilla mahdollisilla leikkauksilla saada pitemmän päälle myönteisiä vaikutuksia. Tästä esityksen teko kuuluisi yhteisen edun nimissä hirven metsästäjille.
Metsuri motokuski:
””Taas se alkaa…..””– Lunta on tullut koko maahan ja mustikanvarvutkin ovat monin paikoin piilossa. Hirvien syönnökset alkavat kohdistua nyt täysimääräisesti taimikoissa männynhavuun sekä lehtipuiden osalta myös koivuun ja haapaan. Tätäkö tarkoitit ”alkamisella”?
