Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski:
”Minun tietääkseni hirvien metsävahingot maksetaan kaatolupamaksuista…” (sivu 2, viesti 10)– Ensinnäkin, hirvien tekemiä metsävahinkoja korvataan kaatolupamaksuista vain yksityisille metsänomistajille. Valtion, eri yhteisöjen, kuntien, seurakuntien jaehkä jopa yhteismetsienkin metsävahingot on säädöksin jätetty tämän korvauskäytännön ulkopuolelle. Vieläpä korvaukset ovat kaiken kukkuraksi säädetty verotettavaksi tuloksi, kuten puun myynti on.
Metsätaimikoiden hirvivahingot korvataan Suomen rahalla, joten ne on hukkaan heitettyä rahaa, ja puuntuotostappiot ovat nostamassa tuotantokustannuksia ja aiheuttavat paineita raakapuun hintaan.
Vahingon vuosittain hivuttavasta syntytavasta, inventointiohjeista ja korvauskäytännöstä johtuen metsätaimikoiden hirvituhojen osalta tullee korvatuksi metsänomistajille vain noin 5-10%. Esim. pienet vahingot jäävät aina korvauskäytännön ulkopuolelle, ja tällaisia on paljon.
Nämä selittävät suuren eron VMI:n toistuvasti havannoitujen eriasteisten hirvivahinkojen ja metsäkeskukselle yksityismetsistä ilmoitettujen vahinkomäärien välillä. VMI:n tilasto tuhoastettain on luotettavin tieto tämänhetkisestä todellisten hirvituhojen määrästä, eli yhteensä yli miljoona hehtaaria nytkin havaittavissa.
Ei tarvitsisi olla kovin hyvä laskupää metsäammattimiehellä, joka pystyisi esittämään kaiken noin 10 vuoden aikana syntyneen tuhon euromääräisenä. Varmasti on laskelmia valmiina, mutta hirvimafia MMM:ssä estää sellaisten julkaisemisen. Jukaistu on lähinnä hirvien hyötyjä, vaikka niitä ei juuri ole.
Reijo Orava kirjoittaa ko. pääkirjoituksessa ”riistataloudesta” ja ”lisämetsästysmahdollisuuksista” hirvikantaa nostamalla. Yleensä aikaisemmin esim. Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 ja Kansallisessa metsästrategiassa peitetään ko. tavoitteet ”luontomatkailu”, ”metsästysmatkailu” tai ”metsän virkistyskäyttö” -termien alle. Näillä termeillä on ilmeisesti pyritty hämäämään päättäjiä. Puuntuotannon kanssa ristiriidassa oleva hirvenmetsästysmatkailu on haluttu pitää pitkään piilossa. Nyt se on Oravan toimesta vedetty avoimesti esiin.
Ilmeisesti puuntuottajilla alkaa olla nykytilanteessa huonot housussa. Ehkä juna meni jo jolloin tulevaisuuteen olisi voinut paremmin vaikuttaa. En usko Ollenkaan, että Oravan visiot toteutuessaan toisivat mitään positiivista Suomen talousongelmiin. Luulen että sen toteutus johtaisi Suomen velkaantumiseen entistä kiihtyvämmällä vauhdilla.
Olen täsmälleen samaa mieltä Antoinin kanssa noista kahdesta kirjoituksesta. Pohjatyötä noihin aatoksiin on tehty ilmeisesti yli 5 vuotta useissa eri projekteissa ja työryhmissä.
Ei siinä paljon ajatella metsäteollisuuden puuhuollon turvaamista ja metsänomistajien toimeentuloa sekä hyvää mieltä töittensä tuloksista. Ilmeisesti MMM kirjellään tai muuten on molemmille sovittanut sanat valmiiksi paperille panemista varten.
Ehkä rahoituksella taaskin kiristetään Tapion johtoa. ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.”
Jos hirvet syövät männyntaimikon harvaksi taimikkoasteella, alkavat ympäristötekijät vaikuttaa taimien saadessa valoa liikaa sivuoksille. Tätä on tapahtunut jo yli 40 vuotta melkein jokaisessa männyntaimikossa.
Tästä seurauksena on ollut myös siemenviljelyalkuperää olevassa taimikossa normaalia voimakkaampi oksien kasvu ja puiden kohtuuton leveneminen pituuteen verrattuna. Rungoista on tullut myös normaalia tyvelikkäämpiä ja ainakin alkukehitykseltään paksulustoisia. Tällöin tyvitukistakaan ei ole päässyt kehittymään parasta sahapuulaatua. Tämä vetää todella murheelliseksi.
Kaikki tämä metsästysvietin sokaisemien hirvestäjien ja heidän organisaatioittensa aikaansaannosta. Joukossa on myös ymmärtämättömiä metsänomistajia, joille puun tuottaminen ei ole elämisen ehto.
Uutena asiana on paljastunut mtk:n vastuuton suhtautuminen nyt hyväksytyn hirvikannan hoitosuunnitelman lausuntokierrokselle. Ko. suunnitelma lupaa nuivia aikoja metsiään uudistaville. Tulokset ilmeisesti menevät enimmäkseen hirvien perseisiin.
Kiitos Anton ketjun nostosta! Ei ongelma ole vielä mihinkään kadonnut, joten keskustelua liiallisista hirvistä ja niiden aiheuttamista menetyksistä täytyy ryhtyä kärjistämään.
Ei tässä ole mistään ketjun ”avaamista” kysymys. Pitäisi hirvimiesten ainakin käyttää kaikki myönnetyt pyyntiluvat pankkilupineen jo pyyntikauden alkuaikana ja availla hirvien vatsoja entistä tiuhempaan.
Mielestäni tämän palstan sotkeminen vaikka hirvi- tai myyräasioilla on aivan samantekevää. Tärkeintä on että metsässä asiat sujuvat niinkuin niiden pitäisi. Esimerkiksi pitäisi TURVALLISESTI voida uudistaa metsät maapohjan ja puulajin vaatimia uudistamisketjuja käyttäen. Siihen Suomessa ei ole ollut mahdollisuuksia enää useiden vuosikymmenien aikana. On jatkuvasti tarvittu hyvää onnea tai jopa aitaamisia hirvituhojen eliminoimiseksi.
Jos joskus päästäisiin ihannetilaan, että metsien uudistamisen puulajivalinta voitaisiin tehdä TURVALLISESTI ilman hirvituhouhkaa, voisi tämäkin palsta muodostua enemmän käyttökelpoisia neuvoja ja kokemuksia antavaksi todelliseksi keskustelupalstaksi.
Nykyisellään palsta tuntuu ainakin ”metsänhoito”-osiossa elävän ikäänkuin valheessa, kun hirvien osalta turvallisesti voidaan uudistamaan yksinomaan kuusta. Siitäkin voi olla seurauksena hallatuho, minkä voisi torjua puulajivalinnalla. Viesteissä joutuisi liian usein käyttämään sanaa, jos. Muuten levittää muunnettua totuutta.
MOJ:lle
Vastasit ensisijaisesti Metsuri motokuskille tarkoittamaani viestiin! Kiitos siitä!Viestisi viimeisestä virkkeestä:
Ovatko mielestäsi hirvenmetsästäjät aina pysyneet hirviä metsästäessään lupien puitteissa? Jopa riistanhoitoyhdistyksen nokkamiehiäkin on tuomittu hirvien salakaadoista.Metsuri motokuski:
””En todellakaan ymmärrä niiden ihmisten ajatuksia jotka sanovat että koiran menettäminen susien suuhun ei pitäisi vaikuttaa mihinkään.””– Samalla tavalla voi metsänomistajan tuntemuksiin vaikuttaa huolella itse hoitamansa taimikon menettäminen hirvien suihin. Moni metsänomistaja uhraa lähes kaiken vapaa-aikansa ja viikonloput taimikoiden perustamiseen, heinimiseen, perkaukseen tai muuhun hoitoon. Kuitenkaan metsänomistajat eivät tiettävästi ole uhkailleet ottaa lakia omiin käsiin.
Metsänhoidossa on pyrkimyksenä metsää hoitamalla parempaan elintasoon eli vähintään sivuelinkeinosta. Koiraharrastuksessa ja metsästyksessä on kysymys pelkästä harrastuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä taloustuloksen kanssa. Silti uhkaillaan tai ainakin vihjaillaan tottelemattomuudella, jos susien pyyntiluvat jäävät vähäisiksi.
””Jotenkin käsitän vielä sen että koira jää auton alle tai loukkaantuu.””
– Ilmeisesti tällöin katsot, että vahingolle ei voi mitään. Katsot ehkä myös, että susikanta on pyyntilupia rajoittamalla kasvatettu hirvikoiramiehistä välittämättä liian suureksi ja on siten muodostanut riskin metsästyskoirille.
Juuri näin on susien kanssa menetelty, mutta kuitenkin kärkkäästi puolustelet vaikka valheilla nykyistä hirvenmetsästyksen pyyntilupajärjestelmää, mikä on jo pitkään aiheuttanut männyn- ja koivuntaimikoille suuria taloudellisia tappioita aiheuttavan turvallisuusriskin.
Mielestäni olet täysin laiminlyönyt ensisijaisen yhteistyökumppanisi (metsänomistajan) elinkeinon varjelemisen hirvi-tuholaisilta. Ilkeät suoraan sanoa, että metsänomistajat eivät hoida metsiään, ja että menetykset johtuisivat siitä eivätkä hirvistä. Valheita tällaiset puheet!
Suorittava porras:
””Mehänpojan hirvihysteriä ei ota laantuakseen , vaikka kohta kaikki on ammuttu .””– Kerroppa kaikille, mikä edellisessä viestissäni, tai jossain muussa viestissäni on hirvihysteriaa? Onko esimerkiksi hirvihysteriaa jos kirjoitan, että ”metsästäjien ilmikapina kohdistuu mitättömään asiaan.”
Onko mielestäsi hirvihysteriaa, jos kehoitan hirvestäjiä ryhtymään vihdoin puhaltamaan samaan hiileen metsänomistajien kanssa. Hirvi liian runsaana on ongelma metsänomistajille, eikä suinkaan susi.
Minun mielestä suorittava porras viestissään lietsoo hirvihysteriaa, kun jo etukäteen toitotetaan seurattavan mielenkiinnolla sitä, metsästetäänkö seuraavana vuonna omassa pitäjässä ollenkaan hirviä.
Mainitaan myös sana, ”rauhoitus”. Tietysti yksittäisen hirvestäjien mielipiteistä ei pitäisi kenenkään provosoitua.