Metsuri motokuski:
””Ettei nyt tuhota koko keskustelufoorumia näillä kahdella asialla hirvellä ja myyrällä. Vai onko niin että metsänhoidossa ei ole kuin nämä kaksi asiaa joista kannattaa keskustella ja muut asiat ovatkin keskusteltu jo puhki?””

– Mitähän varten Metsuri motokuski tuo tässä yhteydessä esille hirven ohella myyrän, minkä aiheuttama taimikkotuho on helposti hyväksyttävissä luonnon aiheuttamaksi tuhoksi? Tosin metsästäjät pienpetokampanjoineen voivat olla syntipukkeja myös myyrätuhoihin.

Mielestäni hirvenmetsästyksestä ja hirvituhoista keskusteleminen metsänhoito-osiossa kärkiaiheena on paikallaan siihen asti, kunnes uudistettavan puulajin valinta on riippumatonta hirvistä, jolloin metsänomistajat olisivat alkaneet luottaa männyn- ja koivun istutuksen onnistumiseen. Tällöin puulajivalinnan onnistuminen alkaisi näkyä viiveellä Etelä-Suomen osalta myös metsänhoidon tilastoissa.

Yksipuolinen puulajivalinta kuusen hyväksi johtaa tulevaisuudessa laajeneviin metsätuhoihin ja teollisuuden raaka-ainepohja männyn ja koivun osalta kapenee. Myös talousmetsien monimuotoisuus on jo vähentynyt ja metsäluonto on jo köyhtynyt. Esim. heinät, pensaat ja mustikanvarret vähenevät tai peräti häviävät kuusikoista. Kaikki tämä säädellyn hirvenmetsästyksen aiheuttamana.

Nykyinen hirvenmetsästyskäytäntö, mikä on pahasti ristiriidassa metsän päätuotantosuunnan kanssa, ei mielestäni ole metsien monikäyttöä vaan metsien hävitystä metsän arimmassa vaiheessa, taimikkoasteella. Myös monikäytön määritelmä, tuottamuksellisuuden ja luonnontuhon ohella, on tarpeen ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi, jos hirvenmetsästyksen säätelystä ei älytä ajoissa pyrkiä eroon. Joskus siihen tulisi kuitenkin taloudellinen pakko.

Hirvikiväärillä ei ole paljoa virkaa, jos ei ole ensin anottu riittävästi pyyntilupia. MMM:n ohjauksessa oleva Suomen riistakeskus pitää huolen siitä, että hirvikanta pysyy ainakin muutamien vuosien välein sietämättömän tiheänä maantieliikenteen ja metsänhoidon kannalta katsottuna. Hirvikannasta johtuen mäntyä eikä koivua ei täysjärkinen ole uskaltanut istuttaa

Jopa kuvitellaan tulevaisuudessa hirvenmetsästysturismin pelastavan Suomen talousvaikeuksista. Ainakin riistakeskuksen johtaja Reijo Orava tuntuu olevan sitä mieltä. Hän on hirvikannan lisäämisen kannalla, vaikka hirvikanta tulisi kaiken järjen mukaan ajaa alas. Hänelle lie yhdentekevää maanteiden hirvikolareiden ja metsätaimikoiden hirvituhojen lisääntyminen.

Männyn taimien kehitys hirviltä karkuun kestää yleensä yli 10 vuotta. Runkojen kaluamista tapahtuu vielä 20 vuoden kuluttukin istutuksesta.

Riistakeskus ottaa pyyntilupia myöntäessään huomioon vähintään vuoden viiveellä tapahtuneet hirvikolarit ja metsäkeskukselle ilmoitetut yksityisten ilmoittamat hirvituhot. Hirvikannan tiheystavoitteet ovat toissijaisia. Pääasia on, että metsästettävää riittää mahdollisimman paljon tulevina vuosina. Jopa susille jätetään jo ennakkoon syöntivaraa.

Kaikki tällainen spekulointi ja kikkailu hirvilupien kanssa, kun laskennat ovat epätarkkoja, aiheuttavat sen, että Metsuri motokuskinkin männyntaimikot muutaman vuoden sisällä menevät hirvien vuoksi huonoon kuntoon. Muutosta pitäisi saada systeemeihin tai aidata alueet, jos eivät ole aivan vilkasliikennöidyn maantien varressa.

Eikö se riitä, että metsänomistaja on omaa metsäänsä koskevissa hirvi-asioissa puolueeton taho. Esimerkiksi h än voi vuokrata tai jättää vuokraamatta metsäänsä koskevan metsästysoikeuden.

Valtakunnallisia päätöksiä on tähän saakka tehneet puolueelliset tahot, MMM, riistakeskus jne. Valtiovallan olisi itsensä keksittävä puolueeton taho, jonka jäsenet ovat metsänhoitoon ja talouselämään perehtyneitä, jotka eivät itse metsästä hirviä ja eivätkä ole sidoksissa millään tavoin hirvenmetsästäjiin.